Roadtrip Euroopassa

Syyskuu on loistavaa aikaa pitää pientä taukoa Suomen kylmenevistä ilmoista. Tietenkin epävarmojen ilmojen riski on myös Suomea etelämmässä silloin korkeampi, mutta matkakohteissa ei silloin ole niin ruuhkaista kuin Euroopan virallisena lomakuukautena eli elokuussa. Lähtö- ja loppupisteeksemme valitsimme Unkarin Budapestin, johon on helppo ja edullista lentää. Myös autonvuokraus onnistui sieltä kohdemaihimme Slovakiaan, Itävaltaan, Sloveniaan, Italiaan ja Kroatiaan helposti.

Tässä blogitekstissä käsittelen lähinnä matkantekoa Euroopan teillä, itse kohteista on omat tekstinsä. Matkamme aikataulu oli seuraava:
2.9.: Lento Budapestiin, ajo Bratislavaan
3.9.: Päiväreissu Wieniin Bratislavasta
4.9.: Ajo Bratislavasta Ljubljanaan
5.9.: Tutustumista Ljubljanaan
6.9.: Ajo Ljubljanasta Kroatian Ikaan, matkalla mm. Križna jamaan tutustuminen
7.9.: Päiväreissu Pulaan Ikasta
8.9.: Päiväreissu Krk-saarelle Baškaan sekä Rijekaan
9.9.: Kiertelyä Ikassa ja Ičićissa
10.9.: Päiväreissu Slovenian Postojnska jama ja Italian Triesteen
11.9.: Auringonottoa ja kiertelyä Opatijassa
12.9.: Auringonottoa ja pakkaamista
13.9.: Ajo Ikasta Zagrebin kautta Balatonin Vonyarcvashegyyn
14.9.: Ajo Balatonilta Budapestiin
15.9.: Tutustumista Budapestiin
16.9.: Hungaroring ja lento Budapestista Helsinkiin

Autonvuokrausfirma Triftyn henkilökunta oli lentokentällä vastassa kyltteineen ja kuljettivat meidät minibussilla lentokentän lahellä olevaan toimipisteeseensä. Papereiden täytön ja auton tarkastamisen jälkeen matka olikin jo valmis alkamaan kartan ja autoon kuuluvan navigaattorin avulla kohti Bratistavaa. Lentokentältä on lyhyt matka Budapestin kehätielle M0, joka päättyy kohti Slovakian ja Itävallan rajaa suuntaavaa moottoritietä M1.

Ennen Itävallan ja Slovakian raja-asemia edeltävää risteystä oli selvästi merkitty huoltoasemat, joista pystyi ostamaan vignetten, eli maksaa moottoritiemaksu Itävallan ja Slovakian teille. Vignette liimataan auton tuulilasiin ilmoitukseksi ajo-oikeudesta. Hauska yksityiskohta oli, että Itävallan vignettet myytiin huoltoaseman tiskiltä, mutta Slovakian ulkoa pienestä työmaakoppia muistuttavasta myyntikojusta.

Rajojen ylittäminen Unkari-Slovakia ja Slovakia-Itävalta-rajalla on helppoa. EU:sta todellakin on ollut apua, koska raja-alueen läpi voi ajaa rauhassa läpi, ilman turhia pysähdyksiä.

Moottoriteitä pitkin pääsee nopeasti siirtymään paikasta toiseen, koska etäisyydet on huomattavasti Suomea pienemmät. Kiirettömän matkaajan kannattaa kuitenkin tutustua karttaan, ja suunnitella muunlaisiakin reittejä kuin suorimpia ja nopeimpia siirtymisiä moottoritietä pitkin. Bratislavasta lähdimmekin Ljubljanaan hieman poikkeavaa maisemareittiä pitkin. Neusiedler Seen rannalla avautui laajat viiniviljelmät, joiden läpi ajoimme kohti Eisenstadtia. Matka kulki läpi pikkukylien ennen kuin palasimme A2 moottoritielle.

Emme myöskään lähteneen Ljubljanaan Mariborin suuntaan, vaan jatkoimme A2:sta aina Volkermarktiin asti. Pikku hiljaa moottoritie sulkelsi entistä useammin tunneleihin. A2:n varrella oli todella hyvin varusteltuja huoltoasemia, joista sai myös Slovenian vignetten. Volkermarktin kohdalla lähdimme pikkutielle kohti Bad Eisenkappelia ja Seebergin rajanylitysasemaa. Tie muuttui lopussa hyvin kiharaiseksi, sen kivutessa yli kilometrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.

Heti rajanylityksen tie lähti laskeutumaan idyllisissä slovenialaisissa alppimaisemissa. Tie pujotteli Kokra-joen puolelta toiselle pienien siltojen yli. Vastaavia maisemia ei moottoritietä ajaessa olisi nähnyt.

Kroatian rajat olivat matkamme aikana ainoita, joissa oli myös passintarkastus. Sloveniaan Postojnska jamaan matkatessamme jouduimme myös kunnolla jonottamaan rajalle, syynä oli lähinnä Kroatian rannikolta kotiin palaavat itävaltalaiset ja saksalaiset, jotka ovat suurin turistijoukko aurinkoisella rannikolla.

Kroatian teillä ei ole vignettet käytössä. Tiettyjen tunnelien ja siltojen käytöstä peritään kertamaksu ja tälläisiä matkallamme ovat Pulan ja Rijekan välillä oleva Učka-tunneli sekä Krk-saaren silta. Suurimmilla moottoriteillä on ajomatkaan perustuva maksu. Esimerkiksi Rijekan ja Zagrebin väliselle moottoritielle lähdettäessä otetaan moottoritiemaksua varten lipuke. Tie nousee nopeasti vuorille rannikolta. Maksu maksetaan moottoritieltä poistuttaessa tai vasta Zagrebiin saapuessa.

Unkariin palatessamme maksuista ei meidän tarvinnut huolehtia, koska autovuokraamme kuului ajo-oikeus Unkarissa, josta tarra tuulilasissa oli ilmoituksena. Koko ajomatka meni meiltä kommelluksitta, navigaattori oli hyvä apu, jonka tueksi tietenkin kannattaa ostaa ajantasalla oleva maantiekartta. Suurimmat kaupungit on opasteissa merkitty hyvin. Ajaminen onkin loistava tapa kulkea, nähdä maisemia ja myös suurimpien kaupunkien ulkopuolista elämää rajojen ylittyessä helposti.

Ljubljana, Slovenia

Euroopan kiertueemme seuraava etappi oli Slovenian pääkaupunki Ljubljana. Itse olen käynyt kaupungissa aiemminkin ja kokenut sen varsin miellyttäväksi pikku kaupungiksi Ljubljanica-joen rannalla. Kauppahalli, torit ja ravintolat ovat kaikki vieri vieressä joen rannalla Ljubljanan linnan vahtiessa taustalla kävelykatujen elämää.

Edellisellä kerralla vuonna 2008 majoituin miellyttävässä Most Hostellissa, Petkovškovo nabrežjella, joka on aivan lohikäärmesillan kupeessa. Tällä kertaa valinta osui Sava-joen rannalla olevaan Ljubljana Resortin hotelliin, joka tosin oli ennemminkin leirintä- ja karavaanialue kuin hotelli. Hotellin huoneistojen takaa meni junarata, jossa oli liikennettä öisinkin. Lisäksi huoneistojen ilmastointi ei toiminut. Langattomaan internetyhteyteen sai tunnukset vastaanotosta vuorokaudeksi kahdella eurolla. Vastaanotossa oli ainakin ilmoituksista päätellen käytettävissä ilmainen yhteys. Alueen allasalue sulkeutuu elokuun lopussa, mutta hyvien säiden vuoksi se oli vielä viimeistä päivää auki saapumispäivänämme, ja se oli paikan ehdottomasti parasta antia.

Ljubljanan ehdottomin nähtävyys on linna. Linnaan pääsee kävellen, mutta kummallakin kerralla olen mennyt sinne maksullisella hissillä, joka lähtee Krekov trgin reunasta. Linnassa on erilaisia näyttelyitä ja museoita, osa maksullisia ja osa ilmaisia. Ostimme 6 euron liput, jolla pääsi hissin lisäksi Slovenian historian museoon, sekä maisemia ihastelemaan linnan korkeimpaan torniin, jonka pohjatiloissa on myös näyttely.

Mikäli ei halua kiivetä näköalatornin huipulle, niin näkymät Ljubljanaan avautuvat kauniisti myös linnan muurilta. Me myös lounastimme linnan piha-aukion ravintolassa, ennen paluuta linnasta alas kaupunkiin.

Ljubljanassa välimatkat ovat lyhyitä. Me ajoimme linnalta parin kilometrin päähän BTC Cityparkiin, joka on suuri kauppojen keskittymä ja jossa on useita tavarataloja, erikoisliikkeitä ja kauppakeskuksia supermarketteineen vieri vieressä pienellä alueella. Autoton matkailija voi istua myös joenrannan kahviloissa Kolmoissillan ympäristössä, kierrellä lähistön kävelykatuja ja Slovenska cestan ympäristön kauppoja tai mennä vaikkapa kävelylle tai piknikille Tivolin puistoon.

Kahden Ljubljanassa vietetyn yön jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kroatiaa. Matkan varrella kuitenkin päätimme poiketa jossain lukuisissa Slovenian karstimaahan syntyneissä luolissa. Näistä luolista mielenkiintoisimmalta vaikuttivat suuri Postojnska jama sekä maanalaisista järvistään tunnettu Križna jama. Ensin päätimme etsiä hieman syrjemmässä moottoritieltä olevan Križna jaman. Syyskuussa opastettuja kierroksia luolassa järjestetään kolme kertaa päivässä. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ennen kello yhden kierrosta, että päätimme ennen sitä jatkaa matkaa Snežnikin linnalle, joka oli viidentoista minuutin ajomatkan päässä luolista.

Križna jamassa englantia puhuva opas otti meidät lämpimästi vastaan. Onneksi mukanamme oli pitkähihaista, koska lämpötila luolissa on 8 astetta läpi vuoden.  Oppaalta saimme jalkaamme sopivan kokoiset kumisaappaat ja lamput, jotka kuuluivat 7 euron maksuun.

Järvien pinnankorkeus vaihtelee päivittäin säästä riippuen, ja tällä kerralla vesi oli niin matalalla, että kierros tehtiin kävellen kumiveneen sijaan. Opas esitteli asiantuntevasti luolan eläimistöä, syntyhistoriaa ja paikalla näki myös jälkiä muinaisista luolakarhuista sekä niiden luita. Kierros oli kyllä ehdottomasti kokemuksen arvoinen.

Kierroksen jälkeen lounastimme Unecissa moottoritien lähellä, ja päätimme kuitenkin jatkaa matkaa aikataulussa pysyäksemme suoraan Kroatiaan ja jättää Postojnska jamassa vierailun toiseen kertaan. Mahdollisuus tähän tulikin muutaman päivän päästä, kun Triesteen lähtiessämme päätimme käydä luolilla ensin. 

Postojnska jama on aivan erilainen luolakohde, suuri turistinähtävyys laajoine parkkialueineen, myymälöineen sekä kahviloineen. Parkkeeraus maksoi 3,50 euroa ja 22 euron hintaisella lipulla pääsi kilometrien pituiseen luolastoon. Luoliin on rakennettu väkimäärän kuljettamista varten reilun kilometrin pituinen minijunarata, johon turistit istutetaan. Pienen junamatkan jälkeen luolien kiertelyä jatketaan oppaan johdolla noin kilometri. Tunnin välein alkavilla kierroksilla on mahdollista valita useista eri oppaista, jotka kaikki puhuvat eri kieliä: sloveniaa, italiaa, englanti, saksaa... Tämä kertonee jo jotain luolien suosiosta. Ennen paluuta junalla voi katsoa myös näytillä olevaa olmia, joka on yksi luolaston harvinaisimmista eläjistä. Tässä luolassa kuvaminen on kielletty. Oppaiden mukaan luolien eläimet ovat liian herkkiä kameroiden salamavaloille. Siksi tästä luolasta kuvia onkin vain junamatkalta, jossa kuvaaminen oli melko haasteellista.