Maailman ympäri, päivä 8: Tavarat hukassa Atlantin yli

Maanantaina kello soi seitsemältä. Oli aika vaihtaa maisemaa ja mannerta. Uberilla lentokentälle ja tekemään check-in kohti Rio de Janeiroa. Espanjalaiset kyllä on melkoisia säätäjiä, ja säätö näkyi asemalla turhina ruuhkina, kun matkustajat eivät ymmärrä drop-in-paikan eroa check-inistä. Samoin epäselvät kyltitykset saa ihmiset jonottamaan samaan passintarkastukseen vaikka EU-kansalaisille olisi tyhjiä tarkastuskoppeja vapaana kulman takana. Mutta aikaa ennalta varaten reilusti ja rennolla asenteella näitä asioita ihmetellen voi pohjoiseurooppalainen tarkkailla eri kulttuurien käyttäytymiseroja. Onneksi meillä oli varattuna reilusti aikaa.

Emme valitettavasti saaneet pitkälle lennolle vierekkäisiä paikkoja, vaan peräkkäiset ikkunapaikat. Saimme kumpikin viereemme ihmisen, joka välttämättä halusi istua käytäväpaikalla, joten koneessa paikan vaihtokaan ei siis onnistunut. Minun vieressä istui varsin sympaattinen kahdeksankymppinen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta käsiä huitomalla saimme aina asiamme selväksi. Autoin tuota herraa esimerkiksi ruokapakkausten avauksissa, jotka olivat täriseville ja hieman voimattomille käsille hankalia avata.

Reilu 10 tuntia meni yllättävän nopeasti. Katselin kolme elokuvaa. Aloitin helpolla ”Ocean’s 8”-leffalla, joka ihan viihdytti ja sai ajan kulumaan. Toinen valinta oli ”Love, Simon” ja elokuva yllätti todella positiivisesti, vaikka osittain se olikin 2010-luvun versio perinteisistä high-school-teini-ihastus-elokuvista. Kyllä se hömppä silti minua ihan kosketti. Kolmas valinta oli ranskalainen ”L’echange des princesses”, joka oli nappivalinta tuoreen Versailles’n vierailun ja Madridissa käynnin vuoksi. Historia-fanina aihe Ludvig XV:n lapsipuolisosta ja Espanjan kuningasperheen käänteistä oli todella kiinnostava.

Iberian tarjoamat eväät olivat ihan hyviä. Päivälliseksi oli tarjolla kana- tai pasta-annos. Yhdessä välissä tarjoiltiin pieni kerrosleipä ja ennen laskeutumista saatiin aamiaispaketit sämpylöineen ja jugurtteineen. Riossa kello tosin oli jo illan puolella silloin.

Maahantulomuodollisuudet menivät jouhevasti ja passintarkastaja leimasi koneessa saadut ja täytetyt maahantulokortit. Sitten alkoi matkalaukkujen odottaminen, joka meidän tapauksessa sitten kestikin ihan viimeisen laukun tuloon asti. Pienintä laukkuamme ei hihnalle ilmaantunut. Hihnan vieressä ilmoitimme laukun kadonneeksi ja ilmoituksen vastaanottanut virkailija tiesi kertoa, että jostain syystä laukku ei ollut Madridista vielä lähtenyt. Annoimme majoitustietomme ja virkailija kehotti vielä soittamaan Iberian palvelunumeroon majapaikkaan päästyämme. Onneksi emme keksineet, että laukussa olisi ollut mitään todella korvaamatonta, ja lähdimme tutkimaan Rioa.

Majoituksemme olimme varanneet paikalliselta GoHouse-yritykseltä. Uberilla kuljimme heidän toimistoonsa Ipanemaan hakemaan avaimia. Kun loppuveloitukset maksuista oli maksettu, paperisota hoidettu ja avaimet saatu, otimme seuraavan Uberin kohti majapaikkaamme. Se sijaitsi Ipanemasta kohti Barra da Tijucaa mentäessä, aivan valkoisen rannan kupeessa Avenida Lucio Costalla.

Huoneisto sijaitsi Ernest Hemingway-nimisen pyöreän tornitalon 22. kerroksessa ja ikkunoista avautui maisema Atlantille. Ilmastointi toimi siedettävästi, mutta pettymykseksi kämpän netti oli kuitenkin järkevään käyttöön aivan liian hidas. Tilaa oli reilusti, kaksi makuuhuoneessa, olohuone suuren ruokailutilan kanssa, sekä keittiö, pyykkinurkkaus sekä silityshuone.

Soitin vielä Iberian palvelunumeroon, jossa kerrottiin matkalaukun olevan Madridissa ja lähtevän Pariisin kautta Rioon. Perillä sen pitäisi olla Rion kentällä klo 17.30 ensi illalla. Netissä voisi kuulemma hoitaa korvausasiat ja –hakemukset jouhevasti. Harmi vain, että se kunnolla toimiva netti meiltä nyt puuttui. 

Kaikesta ylimääräisestä säädöstä huolimatta olo oli kuitenkin tyytyväinen. Koti-manner oli jätetty taakse ja edessä oli Rion shortsikelit. Kämpän sijainti oli yllättänyt todella positiiviseksi. Edessä oleviksi päiviksi meillä ei ollut mitään tiukkoja suunnitelmia, joten oli aikaa sopeutua aikaeroon ja rentoutua. Pitkän reissauspäivän jälkeen uni tuli helposti, eikä edes Eurooppaan jääneet lenkkarit ja hiuslakat haitanneet unen saantia.


Lisää kuvia voi katsella vaikka Instagram-tililtäni.

Maailman ympäri, päivä 7: Sunnuntai, turistin arkipäivä

Reissussa viikonpäivät sekoittuu helposti, eikä pitkiä sunnuntai-unia tunneta. Ei varsinkaan silloin kun uusi kaupunki pitäisi ottaa yhdessä kokonaisessa päivässä haltuu. Ilman herätyskelloa silmäni aukesikin jo seitsemän aikoihin, eikä uni tullut. Mielessä vain poltteli, mitä kaikkea oli halunnut Madridin keskustassa nähdä.

Ei auttanut muuta kuin laittaa lenkkikengät jalkaan ja suunnata muutaman minuutin päässä olevaan Retiro-puistoon aamulenkille. Puisto oli ihan eri kaliiperia mitä aamulenkkipuistoni Pariisissa, mahtipontinen ja idyllinen. Aurinko oli vasta nousemassa ja puisto oli hyvin hiljainen.

Muutamia koiranulkoiluttaja oli puistossa liikkeellä. Talutushihnoja koirilla ei pääsääntöisesti ollut, vaan ne juoksivat vapaana. Omistajan vislatessa koirat singahtivat tutkimusmatkoiltaan takaisin. Myös sorsat olivat heräilleet aamuun ja puistossa sijaitsevan Kristallipalatsin edustalla olevalla lammikolla vanhat mummot tarjoilivat heille kasseistaan aamiaista. Yksi innostunut nuorempi koira singahti paikalle hätistämään innoissaan aamiaistarjoilusta nauttivia sorsia ja sai siitä omistajansa vihaiset huudot päällensä. Kun kello alkoi lähestymään yhdeksää, niin paikalle alkoi jo enemmän ilmaantumaan muita turisteja kameroittensa kanssa ja päätin pinkaista takaisin kämpällemme.

Aamupalan jälkeen Madrid odotti uudestaan. Solin aukion kautta suuntasimme Oopperalle ja lopulta Kuninkaallisen linnan luota päädyimme Sabatinin puistoon. San Vincenten aukion kautta jälkeen ylitimme Manzanaresin ja tulimme Kuninkaan aukiolle. Ranta on kunnostettu viehättäväksi ja autotiet on viety maan alle. Pikku hiljaa aloimme nousemaan takaisin päin Ateena-puistoa ja Calle de Segoviaa pitkin.

Lounaalle pysähdyimme viehättävän kahvilan terassille. Cafe del Momaguillon musta paella oli ihan hyvä lounaaksi kahdelle ja Plaza de la Cruz Verde oli oikein viehättävä ympäristö istuskella. Lounaan päälle kuljeskelimme kujia ristiin rastiin löytäen lopulta itsemme Plaza Mayorilta. Sieltä Sol-aukion kautta menimme hetkeksi takaisin huoneistoomme kirjoittamaan postikortteja koti-Suomeen.

Iltakävelylle lähdimme Gran Vialle, josta laskeuduimme Calle del Carmenia pitkin taas Sol-aukiolle. Saimme postikortit postilaatikkoon ja katsoimme, millaisia tanssiesityksiä aukiolla oli meneillään. Päädyimme helppoon lounaaseen VIPS-ketjun ravintolassa. Ravintolasta suuntasimme vielä Gran Vian alkuun, jota pitkin nousimme kohti majapaikkaamme. Sielä odotti vaatehuolto ja pakkaus, päivän kiertämisen jälkeen oli hyvä vielä levätä, koska maanantaina oli aika jatkaa matkaa eteenpäin uusiin maanosiin.

Maailman ympäri, päivä 6: Matka jatkuu, edessä Madrid

Oli aika jättää Pariisi taakse ja jatkaa matkaa. Luovutimme huoneistomme kymmeneltä ja nousimme vuokra-autoon kohti Orlyn lentokenttää. Vaikka oli lauantai ja aamupäivä, niin Pariisin tiet olisvat varsin tukkoiset. Onneksi meillä ei ollut mitään kiirettä ja olimme varanneet aikaa siirtymiselle. Joka tapauksessa kävi selväksi, että Pariisissa kannattaa ehdottomasti hyödyntää julkista liikennettä, koska se on varsin verraton ja nopea tapa edetä kaupungissa.

Orlyn länsiterminaali oli ihan toimiva. Emme joutuneet jumittamaan jonoissa ja istumapaikkoja oli terminaalissa reilusti. Lähtöportilla oli pelattavissa elejä, lapsille leikkialue ja lisäksi keskellä odotusaluetta oli piano. Iloksemme eräs teini-ikäinen pianistin alku olikin istunut soittimen ääreen, ja ihastutti muista matkustajia musiikilla.

Iberian kone ei ollut mikään uusin mahdollinen ja sekä istuin että turvavyökin oli parempia päviä nähnyt, mutta matka sujui odotettua nopeammin lennon saapuessa Madridiin etuajassa. Madridin lentokentällä sitten arvoimme lähdemmekö majapaikkaamme julkisilla vai Uberilla. Päädyimme taas Uberiin, sillä lähimetroasemamme Gran Via oli remontin vuoksi suljettu.

Huoneistomme isäntä otti meidät vastaan, esitteli paikat ja jätti meille avaimet. Kämppä on aivan keskustassa oleva kompakti kaksio, jossa kyllä pari yötä viettää helposti. Asuntoon oli jätetty varsin kattava infopaketti Madridin keskustasta. Kaupunki itsessään olikin meille kummallekin vieras, ja olimme aiemmin käynneet vain nopealla pysähdyksellä kaupungissa. Silloinkin pysähdys oli pakon sanelema. Olimme silloin matkustamassa Las Palmasiin, mutta lentomme peruuntui ja meidät uudelleenreititettiin kohteeseen Madridin kautta, jossa yövyimme jatkolentoa odottaen lentokenttähotellissa.

Huoneistoon asetuttuamme kävimme lähikaupassa ostamassa perustarpeita jääkaappiin. TripAdvisorista katsastimme lähialueen ravintolatarjontaa ja kun silmiimme osui georgialainen ravintola Khachapuri, päätimme yksimielisesti käydä testaamassa sen. Olemme suuria georgialaisen ruuan ystäviä ja georgialaisia ravintoloita olemme testanneet ainakin Kaukasiassa sekä Virossa, Suomessa ja Ruotsissa. Olenpa itsekin kunnostautunut hatsapurin vääntäjänä, ja minun hatsapuri-reseptini voi lukea täältä.

Gran Vian alueella oli ravintoloita vieri vieressä ja pääosa aukesi ilta kahdeksalta. Olimme georgialaisessa ravintolassa hieman kahdeksan jälkeen ja jo puoli yhdeksältä paikasta olisi ollut vaikeaa saada paikkaan itselleen ilman pöytävarausta. Tilasimme Adjaruli-hatsapurin pekonilla, hinkaleita ja lobion, ja onnistuimme tällä määrällä vetämään tutut ruokaöverit, jotka vedämme lähes poikkeuksetta georgialaisessa ravintolassa käydessämme. Ruokajuomaksi otimme pullon Kindzmarauli-viiniä. Lauantai.illan illalliselle oli siis loistavat puitteet.

Täytyy myöntää, että ruoka oli maittavaa. Hatsapurin juusto tuskin oli alkuperäistä suolaista sulgunia, mutta muuten maut vastasivat todella lähelle georgialaisia makuja. Palvelu oli ystävällistä, ruokalajien syömistapaan opastettiin perustellisesti ja ruokalajit tuli pöytään georgialaisittain, eli hyvin satunnaisessa järjestyksessä. Meille kannettiin ensin pöytään hatsapuri, sen syötyämme saimme eteemme lobion, ja vasta viimeisenä saimme hinkalit pöytään.

Kylläisinä vyöryimme takaisin huoneistoomme valmiina yöpuulle.