Maailman ympäri, päivät 69-81: Joululomalla risteilyllä

Lauantaina veimme vuokra-auton aamupäivällä lentokentälle ja sieltä suhautimme Uberilla Sydneyn White Bayn risteilyterminaaliin. Olimme päättäneet paeta jouluhulinaa ja uutta vuotta risteilylle. Koska nettiyhteydet laivalla olivat varsin pätkivät, ja varsinkin kuvien siirtäminen blogiin on hyvin hidasta ja tuskaista, niin ajattelin pitää joululomaa myös blogin pitämisestä.

Risteily-yhtiönä meillä oli Holland America Line, kuten Etelä-Amerikassakin. Aluksena tällä kertaa hieman Zaandamia uudempi Noordam. Kuitenkin laiva vaikutti huomattavasti Zaandamia vanhemmalta, joten ristelyä varatessa kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, milloin alus on viimeksi käynyt telakalla uusittavana. Kolmentoista yön risteilyyn kuului alun perin viisi meripäivää, ja lopulta merenkäynnin vuoksi emme päässeet yhteen suunnitelluista satamista, joten se päivä muuttui myös meripäiväksi. Risteily pysähtyi Uuden-Kaledonian ja Vanuatun saarilla, ja oli enemmän aurinkoloma kuin Etelä-Amerikan risteilymme.

Voi olla, että palaan vielä risteilymme vaiheisiin tarkemmin, mutta nyt tuon vajaan pari viikkoa aion kattaa kuvakollaasilla risteilyn varrelta. Joulu juhlittiin hyvän ruuan parissa ja uusi vuosi vastaanotettiin hulvattomissa merkeissä. Pako kaiken uuden kokemisesta päivittäin teki ihan hyvää, varsinkin kun matkakin alkaa olla jo loppupuolella.

Maailman ympäri, päivät 66-68: Sydneytä ja illuusioita

Keskiviikkona lähdimme aamulenkkini jälkeen Bondi Beachille. Tällä kertaa pääsimme veteen asti ja kävimme vuorotellen taiteilemassa aaltoja vastaan. Rannalla ei voinut uida virtausten vuoksi, mutta hauskaa meressä silti oli. Yläpuolella pörräsi välillä helikopteri. Rannalla oli ehkä hetkeä ennen saapumistamme tapahtunut jotain, koska rantatiellä oli myös hälytysajoneuvoja vilkut päällä. Voi tietenkin olla, että ne olivat myös lavasteita, koska paikalla oli myös kameroita, jotka kuvasivat hengenpelastajia. Kuvattiinko paikalla uutisia vai tv-ohjelmaa, jäi meille epäselväksi.

Keskiviikko oli myös onnenpäivä netittömyyteemme. Myöhemmin iltapäivällä meidän oli määrä tavata Bondi Junctionin lähellä AirBnB-emäntämme ystävätär, joka antaisi meille toimivan modeemin kämppäämme. Samalla modeemin hakumatkalla kävimme myös postissa postittamassa kortteja Suomeen. Kokonaisuudessaan matka modeemia hakemaan ja postiin ei ihan mennyt putkeen, vaan otimme hieman yhteen suunnistustapojemme erilaisuuden vuoksi. Onneksi huoneistossamme saimme netin heti toimimaan, niin pääsimme illaksi keskittymään pitkästä aikaa kunnolla virtuaalimaailmaan toistemme jatkuvan seuran sijaan.

Tähän väliin vielä Bondi Beachin muraaleja:

Torstaina sain aamuiselle lenkilleni kerrankin seuraa puolisostani ja pääsin esittelemään hänelle viehättävän Cooperin puiston. Päivä oli muutenkin hieman juhlavampi, olimme nimittäin varanneet Sydneyn oopperatalossa pyörivään illuusioshow’hun liput. Sama show on tulossa myös Suomeen vuoden 2019 keväällä ja esitykset Suomessa pidetään Helsingin jäähallissa. Tästä syystä en itse showta sen suuremmin paljasta. Menimme paikalle hyvissä ajoin ja veimme auton oopperatalon alla olevaan parkkihalliin. Sen jälkeen kiersimme oopperatalon ulkoa ja ihastelimme sitä ja Sydneyn satama-aluetta siltoineen ja kaupungin silhuetteineen.

Tämän jälkeen menimme ihastelemaan taloa sisältäpäin. Saimmekin kierrellä sisällä rauhassa, koska muut katsojat jättivät saapumisensa melko myöhäiseksi. Show oli kuitenkin melkein loppuunmyyty ja yleisö oli tiiviisti esityksessä mukana. Esitys kesti väliaikoineen parisen tuntia ja itse ainakin nautin siitä täysin siemauksin. Temput oli taitavasti toteutettu ja osa jäi kyllä mietityttämään, että kuinka ne olivat mahdollisia. Kun show’n päätyttyä astuimme ulos, niin taivaalle oli ilmaantunut kuin taikaiskusta sateenkaari loppuhuipennukseksi. Ulkona oli esityksen aikana alkaneet sadekuurot, mutta sadepilviä kulki vielä harvakseltaan.

Illuusio-show’n jälkeen meillä kummallakin oli jo melkoinen nälkä. Ajoimme auton Chinatownissa olevaan parkkihalliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Etsintämme keskeytti kuitenkin äkkiä alkanut raekuuro. Pari sadepilvistä olikin kerännyt hieman voimaa ja maata alkoi moukaroida jopa golf-palloa suuremmat rakeet. Autoilijat hämmentyivät ja osa pysähtyi tien varteen. Me pysyttelimme erään korealaisen barbeque-ravintolan ovella suojassa rakeita. Myöhemmin saimme lukea, että rakeet saivat vakuutusyhtiöiden mukaan aikaiseksi miljoonavahingot. Ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan onneksi loukkaantunut rakeiden tykityksessä. Rakeiden tyynnyttyä vesisateeksi pääsimme jatkamaan matkaa läheisen ostoskeskuksen kiinalaiseen ravintolaan, jossa erehdyimme tilaamaan pöydän täyteen ruokaa ja vetämään ruokaöverit illalliseksi. Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä käydä kaupassa, mutta sen jälkeen vetäydyimme sulattelemaan ruokaa kämpällemme. Uloskaan ei tehnyt mieli mennä, kun sadekuurot olivat intoutuneet jatkuvammaksi sateeksi.

Perjantain otimme taas rennosti. Lauantaina matkan oli tarkoitus jatkaa matkaa, joten kokkasin kaappeja tyhjennellen ja puolisoni pesi viimeisiä pyykkejä. Torstainen sade oli loppunut, mutta ohut pilviverho oli jäänyt roikkumaan Sydneyn ylle. Lähdimme vielä kävelemään lähialueen rannoille. Paikallisia asuinkortteleita ohittaessa osalla kaduista oli jokaisen talon etupiha koristeltu joulukoristeilla. Jotenkin joulukoristeet keskellä kesäistä maisemaa on hyvin sympaattinen näky. Kävelimme ensin Bronte Beachille ja jatkoimme rantaa pitkin Tamarama Beachille, joilla kummallakin surffarit koittivat kesyttää meren aaltoja. Muutaman tunnin kävelyn päätteeksi saavuimme vielä tutulle Bondi Beachille, joka alkoi jo alkuillasta syttyä perjantaiseen menoon. Jokainen näkemämme rannan lähellä ja sivukaduillakin oleva ravintola oli yllättävän täynnä perjantain viettäjiä ja juhlijat tuntuivat ottavan alkavasta viikonlopusta kunnolla iloa irti.

Maailman ympäri, päivät 63-65: Australian henkeä etsimässä

Aurinkoinen sunnuntai toivotti meidät tervetulleeksi Australiaan. Nähtävyyksien kiertäminen oli hyvä aloittaa siis Bondi Beachilta. Se oli pienen kävelymatkan päässä kämpästämme. Ilma oli houkutellut paikalle myös melkoisen joukon sunnuntain viettäjiä. Ranta on legendaarinen varsinkin lainelautailijoiden parissa. Uimarin kannattaa varoa rannan virtoja ja aaltoja. Tyydyimmekin istuskelemaan ja nauttimaan rannan tunnelmasta. Toisaalta meitä ihmetytti, ettei rannalla näkynyt pukukoppeja. Emme siis olisi päässeet vaihtamaan uimahousuja päälle, vaikka olisimme halunneet uimaan. Netin puutteeseen toi helpotusta alueen ilmainen wifi-verkko ja tunnelmia pääsi jakamaan suoriltaan verkkoon.

Ranta ja läheiset rantakadut pursusivat nuoria ihmisiä ja turisteja. Kesä oli kauneimmillaan ja rantatunnelma huokui iloisista ihmisistä, jotka ottivat sekä selfieitä että pyysivät vastaantulijoita ottamaan kuvia itsestään. Rannalla oli myös hengenpelastajia, joista osa tähyili merelle ja osa poseerasi yhteiskuvissa rannalle tulijoiden kanssa. Tuulet eivät ilmeisesti nostaneet aaltoja surffareiden kaipaamiin mittoihin, vaan he kelluivat lähinnä lautoineen kauempana merellä ja vain harvoin joku nousi lautoineen laineita kesyttämään.

Rannalta palattuamme emme kauaa netittömässä kämpässä viihtyneet, vaan meidän piti käytännön asioita päästä hoitamaan ja tietoa etsimään netin ääreen. Olimme jo lauantaina käyneet kauppareissulla lähellä olevassa Bondi Junctionin ostoskeskuksessa ja siellä oli myös ilmainen verkko käytettävissä. Niinpä palasimme sinne auringolta suojaan ja etsimään hieman tietoja seuraavien päivien vierailukohteista.

Illalla lähdimme vielä iltakävelylle kämppämme lähikulmille. Kävelyllä ohitimme myös läheisen Cooper Parkin sisäänkäyntiä reunustavat kivet ja ajattelin aamulenkillä palata tutkimaan puistoa tarkemmin. Puistossa lenkkeilystä tulikin hyvä aamun avaus neljäksi seuraavaksi aamuksi. Jo maanantai-aamuna huomasin, että puisto oli rauhallinen ja siellä riitti erilaisia reittejä rankkoine ylä- ja alamäkineen kierreltäväksi. Polut olivat osa kapeita ja osa leveämpiä. Purot ja pienet vesiputoukset solisi ja tunnelma keskellä kaupunkia oli kuin metsässä olisi ollut.

Maanantaina lähdimme myös etsimään niitä pakollisia Australian luonnon eläimiä, joitai maassa oli pakko nähdä. Ajoimme Featherdalen villieläinpuistoon, joissa oli nähtävänä sekä kengurut että koalat. Koala on kyllä maailman söpöin eläin! Harmi vain, että päivä oli niin kuuma, että koalat viihtyivät puissa nukkumassa eivätkä paljoa liikkuneet. Kenguruista rohkeimpia pääsimme sentään silittämään. Puistossa oli myös dingoja, pingviinejä, vallabeja ja muita eläimiä liskoista maatilaneläimiin ihmeteltävinä.

Muutaman tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaamme vielä kauemmaksi. Otimme suunnaksi Katoomban ja Siniset vuoret. Katoomban Scenic Worldissa on mm. maailman jyrkin junanrata. Lisäksi upeita maisemia voi ihailla niin köysiradalta kuin kiskoköysiradaltakin. Tulimme paikalle auttamattoman myöhään, että olisimme ehtineet tutustumaan alueeseen kunnolla, mutta maksoimme kuitenkin sisään ja reissasimme ensin kanjonin yli köysiradalla edes-takaisin. Sen jälkeen kiiruhdimme junan kyydissä alas laaksoon. Alhaalla menimme suoraan odottamaan viimeistä junaa, jolla pääsimme vielä ylös laaksosta. Puiston mentyä kiinni ajoimme vielä kanjonin toiselle puolelle näköalapaikalle, Echo Pointille, josta näki vielä kiviset kolme sisarta ja laakson takaa kajastavat siniset vuoret. Päivä oli ollut pitkä ja paluumatkaa ajoimme parisen tuntia. Matkalla kävimme nappaamasta ruokaa KFC:stä. Nälissämme tilasimme aivan liikaa syötävää ja kotiin viemisiksi jäi vielä reippaasti ruokaa.

Tiistaina otimme autoilun suhteen hieman rauhallisemmin. Ajelimme meren rannalla ja tutustuimme Sydneyn lahden suuhun Dover Hightseilta aina Camp Covelle asti. Jyrkät seinämät suojaavat Sydneyn satamaa Tyynenmeren aallokolta. Jyrkänteet ovat myös suosittuja itsemurhapaikkoja ja reunoilla onkin paljon sekä muistolaattoja että auttavien puhelinnumeroiden numeroita. Alueella on mukavia piknikpaikkoja, kivoja rantoja ja näkymät satamaan ja kaupunkiin ovat upeat. Rannalla voi nauttia hiekkarannoista ja ihastella ohittavia laivoja.

Näiden muutaman päivän etsinnän perusteella resepti Autralian henkeen tuntuu olevan rentoutta ja söpöyttä, jylhiä maisemia ja koskettavia tarinoita maustettuna tuttavallisuudella, omalaatuisuudella ja lämmöllä.