Maailman ympäri, päivä 16: Paluu Rioon

Tiistaina oli aika palata Rio de Janeiroon. Aikaisen aamiaisen jälkeen lähdimme matkalaukkuinemme Uberilla lentokentälle, josta lennon oli tarkoitus lähteä klo 10. Foz do Iguaçun kenttä on pieni ja lähtevien matkustajien matkalaukkujen läpivalaisu ennen lähtöselvitystä tekee kentälle hyvin pitkän jonon kiemurtelemaan pitkin tuloaulaa. Pääsimme kuitenkin ilman ongelmia lentokoneeseemme ja ilmaan. Matka kului nopeasti katsoen LATAMin Latam Play –sovelluksella muutama jakso Frendit –sarjaa. Meillä oli kaksin käytössä varauloskäyntirivin kolme istumapaikkaa, mutta kesken matkaa Frendeihin upottuamme melkein huomaamatta kolmannen paikan oli vallannut muualta siirtynyt matkustaja.

Lento laskeutui Galeãon kansainväliselle lentokentälle, eri kentälle siis kuin mistä lähdimme Foz do Iguaçuun. Lentokentällä otimme paikallisesta pikaruokalasta hieman lounasta, ja sitten aloimme miettiä paluuta kaupunkiin. Koska kolmen matkalaukun kanssa on aina hieman säätämistä pienimpien perus-Ubereiden kanssa, niin ajattelimme kokeilla muutaman euron kalliimpaa UberSelect-autoa isomman auton toivossa. Kuskimme Maria ajoikin paikalle autolla, jonka takakonttiin saimme kaksi kolmesta laukustamme mahtumaan. Otimme suunnan kohti Copacabanaa.

Seuraava majapaikkamme oli AirBnB:n kautta ja oli sijainniltaan melkoinen löytö. Se sijaitsi vain reilun korttelin päässä Copacabanan rannasta ja sen alakerrassa oli supermarket. Talon alakerrassa oli riolaiseen tapaan ovimies, joka hoiti talon ulko-oven avaukset nappia painamalla. Häneltä saimme myös huoneiston avaimen. Kun olimme saaneet matkalaukut huoneistoomme, niin haimme alakerran kaupasta jääkaappiin täytettä. Sitten olikin jo kiire tutustua lähirantaan, legendaariseen Copacabanaan.

Ranta on tuttu kuvista ja lauluista. Silti on uskomaton tunne upottaa varpaat ensimmäistä kertaan rannan valkoiseen hiekkaan. Copacabana vie sydämen välittömästi. Se näytti myös aikailematta meille huonot puolensa. Kaupustelijat haistavat tuoreen turistin jo kaukaa, ja heille esitellään matkamuistoja, taidetta, hattuja, rantaliinoja ja vaikka mitä. Rannalla on tiuhaan rantabaareja ja pysähdyimme yhteen tilaten caipirinhat Copacabanan valloituksen kunniaksi. Jopa baarin pöytään kaupustelijat tulivat kauppaamaan tuotteitaan, ja niiden lisäksi olisi kuulemma löytynyt niin ruohoa kuin kokaiiniakin. Kaikkea todellakin oli tarjolla,

Kun olimme tarpeeksi aistineet kotirantaamme ja ihastelleet tummuvaa iltaa päälle kerääntyvine pilvineen oli aika palata kämpälle iltapalalle ja rauhoittumaan reissauspäivän lopuksi.

Maailman ympäri, päivä 15: Paraguay

Foz do Iguaçu on Argentiinan lisäksi rajakaupunki myös toisen maan kanssa. Kaupungin yhtä laitaa virtaavan Paranà-joen toisella puolella levittäytyy Paraguay ja kaupunki nimeltä Ciudad del Este. Joen yli kulkee silta, jota paikalliset voivat ylittää varsin vapaasti, ja liikenne onkin melkoista. Paraguay on monen brasilialaisen ostospaikka ja monet paraguaylaiset käyvät töissä Brasilian puolella. Netistä kuitenkin luimme, ettei turistin kannata tuudittautua ylittämisen helppouteen, vaan vapaa ylitysoikeus on vain paikallisilla ja muille voi rapsahtaa melkoiset sakot, mikäli Paraguayn puolella ei passista löydykään oikeita leimoja.

Aamiaisen ja valmistautumisen jälkeen otimme alle Uberin, joka vei meidät rajasillan luokse. Sillan oikeaa puolta menosuuntaa kävellen pääsee Brasilian maahantuloviranomaisten luukulle. Luukuilla oli hiljaista vaikka autoja ja ihmisiä meni solkenaan rajan yli. Tarkastaja ei kajonnut maahantulopapereihin, joihin olimme saaneet leimat saapuessamme lentokoneella maahan. Nopean luukulla käymisen jälkeen jatkoimme sillan reunaa pitkin Paraguayn puolelle.

Kirjoitettu kieli toimistojen ovissa vaihtui espanjaksi. Löysimme myös luukun, jolta saimme tuloleiman passiimme. Myös Paraguayn puolella ihmis- ja autovirrat kulkivat rajan pysähtymättömänä virtana, joten sen mukana olisi ollut helppo mennä ilman minkäänlaista rajakontrollia. Ja kaupunki myös alkoi heti sillan jälkeen. Kaupustelijat olivat heti tarjoamassa kaikenlaista elektroniikkaa, ja tunnelma oli kuin Mustamäen torilla 1990-luvulla, ainoastaan monta kertaa suuremmassa mittakaavassa.

Varsin nopeasti kävi selväksi, että kauhean kauan emme Paraguayn puolella viihtyisi. Kiersimme muutaman parhaan päivänsä nähneen ostoskeskuksen läpi, mutta sekä tuputtaminen että ostoprosessi ahdisti. Ensin myyjä myy sinulle tuotteen ja täyttää tiedot lapulle. Lapun kanssa on mentävä kassalle maksamaan tuote. Saat maksusta kuitin, joka sinun täytyy viedä kolmannelle henkilölle, joka luovuttaa tuotteen sinulle. Työllistävää toki, mutta hankalaa ja monimutkaista.

Lopulta menimme Monalisa –ostoskeskukseen, joka mainosti paljon Brasilian puolella. Se oli selvästi keskittynyt merkkituotteisiin, ja hinnoista pystyi päättelemään, että tuotteet olivat aitoja. Joka osastolla sinulla oli hankalan kaupankäynnin vuoksi joku myyjä kannoilla. Sieltä onnistuin löytämään uudet juoksukengät, koska vanhat olivat ottaneet hieman itseensä laukkuepisodissa laukussa rikkoutuneesta kemikaliotuotteesta. Sama show ostamisessa toistui. Myyjä tarkisti jopa passini tiedot, ja tämä tapahtui ilmeisesti sen vuoksi, että sain tuotteen ilman paikallisia veroja. Sitten kävin maksamassa ostoskeskuksen katutasossa sijaitsevalla kassalla tuotteen ja kenkäni oli sillä välin toimitettu osastolta kassan viereiseen noutopaikkaan.

Rajan läheisyyden kauppakaaoksessa ravintoloiden etsiminen oli tuskaa. Pari ennalta katsomaamme mielenkiintoista paikkaa oli kiinni, joten lopulta päädyimme helppoon Burger King –ratkaisuun. Sen jälkeen olikin aika suunnistaa takaisin Brasilian puolelle. Sama koreografia toistui leimausten suhteen, nyt vain käännetyssä järjestyksessä ja siltaa kävelimme nyt eteläreunaa pitkin. Brasiliaan saavuttua metsästimme taas Uberin allemme ja suuntasimme kohti hotellia. Siellä yritimme toipua retkestämme uima-altaalla. Loppuilta menikin sitten hotellilla, olihan aikaisin seuraavana aamuna taas lähtö lennolle.

Paraguay oli tämä maailmanympärimatkamme ensimmäinen täysin uusi maa minulle. Matkan tähän astisista kohdemaista olen aiemmin käynyt niin Ranskassa, Espanjassa kuin Brasiliassakin. Harmi, ettei ensikohtaamisemme ollut tämän miellyttävämpi tai pidempi. Ciudad del Esten rajaseutu elää kaupankäynnistä ja kaikki koittavat parhaansa mukaan tehdä kauppaa, varsinkin jokaiselle vieraan näköiselle ihmiselle. Varmasti muutamia kilometrejä kauempana paljastuisi aivan toisenlainen Paraguay.

Iguassun vesiputoukset Brasiliassa

Maailmanympärimatkallamme otimme yhdeksi kohteeksi Iguassun vesiputoukset. Vesiputouksilla on monta kirjoitusasua, johtuen osittain siitä, että se sijaitsee kolmen valtion rajan tuntumassa. Siksipä käytän tässä kirjoituksessa tätä suomalaisinta kirjoitusasua ja toivottavasti espanjan, portugalin tai guaranin kielen kirjoitusasua kaipaavat eivät kauheasti jää ihmettelemään asiaa.

Putouksia voi ihailla Brasilian ja Argentiinan puolelta. Tämä kirjoitus koskee Brasilian puolta putouksista, koska majoituimme Foz do Iguaçussa Brasiliassa, jonne olimme lentäneet Rio de Janeirosta LATAM-lentoyhtiöllä. Putouksia ympäröivään kansallispuistoon tehdään myös valmismatkoja, jotka tehdään matkanjärjestäjien omilla busseilla. Heidän kierrokset voivat vaihdella, eli tämä kirjoitus koskee myös vain omatoimimatkailijoiden vierailuja, ei eri matkanjärjestäjien paketteja.

Saavuimme kansallispuiston vierailijakeskukseen Uberilla Foz do Iguaçusta. Hintaa sunnuntaina puolelta päivin kertyi alle 10 euroa. Vertailun vuoksi paluumatkamme Uber-lasku oli vain 5,50 euroa. Vierailijakeskuksen pihassa on oppaita ohjaamassa tulijat lipunmyyntitiskeille. Oma vierailumme osui lokakuun loppuun, mikä ei ilmeisesti ole mitenkään ruuhka-aikaa, koska jonoja ei lipunmyynnissä ollut juuri lainkaan. Lippu maksoi R$ 63,60/hlö ja se piti sisällään sisäänpääsymaksun puistoon, kuljetuksen sekä lahjoituksen kansallispuiston säätiölle. Lippujen ostojen jälkeen asetuimme jonoon odottamaan kuljetusta.

Jono meni sujuvasti ja ennen bussia voi käydä wc:ssä tai surffata netissä tai kumpaakin. Kuljetus putouksille tapahtuu kaksikerroksisilla busseilla, ja koska kaikki haluavat yleensä bussin yläkertaan, niin alakertoja ei täytetä pakolla. Ei siis kannata pelätä, ettei saisi yläkerrasta paikkaa. Tosin yläkerran paikalla ei hirveästi ollut loppujen lopuksi lisäarvoa matkalla.

Meillä oli suunnitelmissa kävellä läpi ”Trilha das Cataratas” eli 1,2 kilometriä pitkä putouksia reunustava päällystetty kävelypolku. Ennen kävelyreitin alkamista bussi pysähtyi kahdella eri pysäkillä, joissa on mahdollista osallistua erilaisille lisämaksullisille retkille/safareille. Seikkailunhaluiset voivat siis halutessaan esim. ostaa Macocu Safareilta venematkan putousten juurelle veden voimaa ihastelemaan. Ajomatkaa kolmannelle pysäkille oli vierailijakeskuksesta 11 km, joka kestää pysähdyksineen n. 20 minuuttia. Kyseisen kolmennen pysähdyksen tunnistaa parhaiten pinkin värisestä Hotel das Cataratasista.

Putouksia voi ihastella heti ”Trilha das Cataratasin” alusta asti, koska maisemat ovat mykistäviä. Mutta reitin edetessä putousten pauhu vain kovenee, ja lopulta voi päätyä vaikka ihastelemaan pääputousta vesivirtojen keskelle rakennetulle sillalle, jolla varmasti kastut putousten nostamien vesipisaroiden leijaillessa suvantopaikan päälle. Sillan kupeessa on myynnissä vielä kertakäyttöisiä sadekaapuja kastumista pelkääville, mutta kuumalla ilmalla putouksen nostama vesisuihku vain virkistää.

Jo reitin alussa sinua saattaa olla myös vastassa nenäkarhuja. Nämä koatit ovat hyvin uteliaita, joten reput kannattaa pitää tiukasti kiinni, koska nopeasti repun sisältöön saattaa tarttua utelias eläin. Niillä on myös vaaralliset kynnet. Suloisen näköisten karvakasojen koskeminen ja syöttäminen ei siis suotta ole kielletty monilla kieltomerkeillä puistossa. 

Jos et uskalla sillalle kävelemään, niin Naipin näköalatasanteella pääset joka tapauksessa lähelle pauhaavaa virtaa. Tasanteelta nouseva panorama-hissi on melko turha, joten jos hissille on jonoa ja voimia riittää, niin kannattaa käyttää rappusia hissiin jonottamisen sijaan.

Naipin jälkeen noustaan Porto Canoasin palvelukeskukseen, jossa on wc:t, kahvila, ravintola, matkamuistomyymälä ja ilmainen langaton verkkokin, vaikka sitä en ilmeisesti sen ruuhkaisuuden vuoksi onnistunut saamaan auki. Porto Canoasista bussi vei takaisin kansallispuiston vierailijakeskukseen. Bussilla pääsi Porto Canoasiin myös ne, jotka eivät halua tai jaksa kävellä ”Trilha das Cataratasia” läpi.

Kokonaisuudessaan saimme vietettyä pari tuntia putouksilla ja kolmas tunti kului kuljetuksiin, jonotuksiin ja vierailijakeskukseen. Emme mielestämme tässä ajassa yhtään pitkitelleet matkalla, pikemminkin päinvastoin. 

Jos energiaa riittää, niin vierailijakeskuksen edustalla tien toisella puolella on mielenkiintoinen lintupuisto, Parque das Aves. Sisäänpääsymaksu on R$ 45 ja sillä saa hyvän silmäyksen Etelä-Amerikan linnuston kauneuteen ja värikkyyteen. Voit bongata myös boan ja anakondan, sekä kävellä perhosten keskellä ”perhostalossa”.

Vierailijakeskuksen ja lintupuiston välissä on lisäksi helikopterikenttä. Kentältä lähtee lennot putouksien ylle. Jos siis haluaa ihailla putouksia yläilmoista, niin sekin kyllä onnistuu tarvittaessa.

Maailman ympäri, päivä 14: Luontoa ihmettelemässä

Sunnuntai alkoi matkamme ensimmäisellä hotelliaamiaisella. Vaikka itse hotelli vaikutti parhaat päivänsä nähneeltä, niin aamiainen oli oikein runsas, houkutteleva ja maittava. Sillä jaksaisi pitkälle, ja paljon oli tänään tarkoitus nähdäkin. Iguassun vesiputoukset (käytän vesiputouksista nyt tätä suomalaisimpaa kirjoitusmuotoa) ovat meille se syy tehdä Riosta hyppy myös tänne Brasilian, Paraguayn ja Argentiinan rajalle. Laukkuun pakkasimme vettä, eilen kaupasta ostamamme eväsleivät sekä kameran. 

Uberilla hurautimme vesiputouksia ympäröivän kansallispuiston vierailijakeskukseen, jossa oppaat ohjasivat meitä lippujonoon. Tarkoitus olisi kirjoittaa puistosta, sen hinnoista ja käytännöistä oma erillinen blogiteksti, josta on toivottavasti jollekin paikan päälle menijälle jotain hyötyä, joten jätän yksityiskohdat siihen tekstiin. Lippujen oston jälkeen matka jatkui kaksikerroksisella turistibussilla putouksia reunustavan kävelypolun päähän. Oli aika kaivaa kamera esiin.

Jo polun alkupäässä näkymät olivat huikeat, mutta sitä edetessä putoukset vain suureni ja tie vei niitä lähemmäksi. Lopulta oli mahdollisuus kävellä putouksen keskellä, missä ei putouksien nostamilta vesipisaroilta voinut välttyä ja kokemus tiesi myös kastumista. Iguassun putouksien suuruus, pauhu ja kauneus vetää sanattomaksi enkä sitä oikein kirjallisesti osaa kuvailla, eikä sitä kameraankaan saa oikein vangittua. Paikka ylitti suuret odotukset, jotka olimme sille asettaneet. Kaikkinensa saimme kulumaan kolmisen unohtumatonta tuntia paikanpäällä. Tässä hieman kuvasatoa:

Kansallispuiston vierailijakeskuksen edessä menee tie, jonka toisella puolella on lintupuisto. Olimme ottaneet sen päivän toiseksi luontokohteeksi. Lipunmyyntikojuun kiemurteli jono, jossa oli ainakin reilu parikymmentä ihmistä. Yllätykseksemme huomasimme kuitenkin kaksi lipunmyyntikonetta, joissa liput saisi jonottamatta luottokortilla.

Puisto on sukellus Etelä-Amerikan luontoon ja sen lintuihin. Vierailija pääsee kävelemään suuriin häkitettyihin tiloihin lintujen pariin. Lintujen lisäksi yksi suuri häkki on pyhitetty perhosille. Lisäksi alueella voi ihastella muita eläimiä, kuten kilpikonnia ja matelijoita. Boa ja anakonda ovat varsin vaikuttavia, paikallinen naisjoukko ihasteli jopa anakondaa niin, että heidän mukana oleva mummo pyörätuolissa unohtui heiltä ja pyörätuoli lähti rullaamaan asfaltoitua polkua pieneen alamäkeen. Ryntäsin pyörätuolin perään ja naiset taisivat ottaa tapauksesta opikseen runsaita kiitoksia antaen.

Lippu lintupuistoon maksoi 45 Brasilian paikallisella ja oli ihan hintansa arvoinen. Saimme lähes pari tuntia sielläkin vierähtämään. Alueella on hyvin toimiva wi-fi ja sieltä sai nälkään ja janoon helpotusta. Ulos lähtiessä on suurehko matkamuistomyymälä tuliaisten ostoa varten. Puisto on kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen paikka. Itselleni jäi mieleen varsinkin yksi perhonen, joka pyöri pidemmän aikaa ympärilläni lopulta laskeutuen shortsieni lahkeeseen. Toinen mieleenpainuva eläinlaji oli ihanat tukaanit. Sekä mummoja vapaalle päästävä anakondaa ihmettelevä naislauma.

Tilattuamme Uberin hotelliimme saimme kuskiksemme saman hyvää englantia puhuvan kuskin kuin eilen matkalla lentokentältä kotiin. Hän uskaltautui jo kysymään kotipaikastamme ja kielestämme. Lisäksi hän tiesi, että Suomessa käytetään euroja, koska hän kerää erilaisia sentin kolikkoja. Annoinkin hänelle suomalaisen version viiden sentin kolikosta, koska sellainen sattui lompakostani löytymään.

Kotiuduttuamme oli aika lähteä etsimään ruokaa, koska olimme koko päivän kiertäneet aamiaisen ja eväsleipien voimalla. Suuntasimme keskustaan, jossa pariin suurempaan pubiin oli kokoontunut äänekäs joukko ihmisiä. Brasiliassa oli presidentinvaalipäivä ja tuloksia oltiin juuri julkaisemassa. Ilotulitteet ja papatit räjähtelivät ja ihmisillä oli joko kannatuspaidat tai Brasilia-paidat päällä. Väkeä virtasi koko ajan lisää keskustaan. Kävelimme pari korttelia sivummalle Pizza Hutiin pizzalle ja syötyämme oli keskustassa jo melkoinen hulina. Poliisi oli ohjaamassa liikennettä, katu oli osittain suljettu ja autot eteni jonossa tööttäillen. Ihmisiä oli valtoimenaan kaduilla ja ilotulitteita tuntui riittävän. Meno oli varsin villiä eikä hillittyihin vaalivalvojaisiin tottunut suomalainen oikein osaa kuvitella tuota ilman näkemistä. Ei voinut kuin ihmetellä brasilialaista ihmisluontoa. Jos kansa menee presidentistä sekaisin, niin juhlat taitavat olla vielä riehakkaammat, jos Brasilia sattuisi jalkapallon MM:n voittamaan, silloin kun juhlia voisi koko kansa, eikä 55 % kansasta, kuten nyt valitun presidentin takana ollut osuus. Onneksi hotellimme oli reilun kilometrin päässä ihan keskustasta, koska meidän oli aika vetäytyä iltalevolle, vaikka kansa kaduilla juhlikin.