Iguassun vesiputoukset Brasiliassa

Maailmanympärimatkallamme otimme yhdeksi kohteeksi Iguassun vesiputoukset. Vesiputouksilla on monta kirjoitusasua, johtuen osittain siitä, että se sijaitsee kolmen valtion rajan tuntumassa. Siksipä käytän tässä kirjoituksessa tätä suomalaisinta kirjoitusasua ja toivottavasti espanjan, portugalin tai guaranin kielen kirjoitusasua kaipaavat eivät kauheasti jää ihmettelemään asiaa.

Putouksia voi ihailla Brasilian ja Argentiinan puolelta. Tämä kirjoitus koskee Brasilian puolta putouksista, koska majoituimme Foz do Iguaçussa Brasiliassa, jonne olimme lentäneet Rio de Janeirosta LATAM-lentoyhtiöllä. Putouksia ympäröivään kansallispuistoon tehdään myös valmismatkoja, jotka tehdään matkanjärjestäjien omilla busseilla. Heidän kierrokset voivat vaihdella, eli tämä kirjoitus koskee myös vain omatoimimatkailijoiden vierailuja, ei eri matkanjärjestäjien paketteja.

Saavuimme kansallispuiston vierailijakeskukseen Uberilla Foz do Iguaçusta. Hintaa sunnuntaina puolelta päivin kertyi alle 10 euroa. Vertailun vuoksi paluumatkamme Uber-lasku oli vain 5,50 euroa. Vierailijakeskuksen pihassa on oppaita ohjaamassa tulijat lipunmyyntitiskeille. Oma vierailumme osui lokakuun loppuun, mikä ei ilmeisesti ole mitenkään ruuhka-aikaa, koska jonoja ei lipunmyynnissä ollut juuri lainkaan. Lippu maksoi R$ 63,60/hlö ja se piti sisällään sisäänpääsymaksun puistoon, kuljetuksen sekä lahjoituksen kansallispuiston säätiölle. Lippujen ostojen jälkeen asetuimme jonoon odottamaan kuljetusta.

Jono meni sujuvasti ja ennen bussia voi käydä wc:ssä tai surffata netissä tai kumpaakin. Kuljetus putouksille tapahtuu kaksikerroksisilla busseilla, ja koska kaikki haluavat yleensä bussin yläkertaan, niin alakertoja ei täytetä pakolla. Ei siis kannata pelätä, ettei saisi yläkerrasta paikkaa. Tosin yläkerran paikalla ei hirveästi ollut loppujen lopuksi lisäarvoa matkalla.

Meillä oli suunnitelmissa kävellä läpi ”Trilha das Cataratas” eli 1,2 kilometriä pitkä putouksia reunustava päällystetty kävelypolku. Ennen kävelyreitin alkamista bussi pysähtyi kahdella eri pysäkillä, joissa on mahdollista osallistua erilaisille lisämaksullisille retkille/safareille. Seikkailunhaluiset voivat siis halutessaan esim. ostaa Macocu Safareilta venematkan putousten juurelle veden voimaa ihastelemaan. Ajomatkaa kolmannelle pysäkille oli vierailijakeskuksesta 11 km, joka kestää pysähdyksineen n. 20 minuuttia. Kyseisen kolmennen pysähdyksen tunnistaa parhaiten pinkin värisestä Hotel das Cataratasista.

Putouksia voi ihastella heti ”Trilha das Cataratasin” alusta asti, koska maisemat ovat mykistäviä. Mutta reitin edetessä putousten pauhu vain kovenee, ja lopulta voi päätyä vaikka ihastelemaan pääputousta vesivirtojen keskelle rakennetulle sillalle, jolla varmasti kastut putousten nostamien vesipisaroiden leijaillessa suvantopaikan päälle. Sillan kupeessa on myynnissä vielä kertakäyttöisiä sadekaapuja kastumista pelkääville, mutta kuumalla ilmalla putouksen nostama vesisuihku vain virkistää.

Jo reitin alussa sinua saattaa olla myös vastassa nenäkarhuja. Nämä koatit ovat hyvin uteliaita, joten reput kannattaa pitää tiukasti kiinni, koska nopeasti repun sisältöön saattaa tarttua utelias eläin. Niillä on myös vaaralliset kynnet. Suloisen näköisten karvakasojen koskeminen ja syöttäminen ei siis suotta ole kielletty monilla kieltomerkeillä puistossa. 

Jos et uskalla sillalle kävelemään, niin Naipin näköalatasanteella pääset joka tapauksessa lähelle pauhaavaa virtaa. Tasanteelta nouseva panorama-hissi on melko turha, joten jos hissille on jonoa ja voimia riittää, niin kannattaa käyttää rappusia hissiin jonottamisen sijaan.

Naipin jälkeen noustaan Porto Canoasin palvelukeskukseen, jossa on wc:t, kahvila, ravintola, matkamuistomyymälä ja ilmainen langaton verkkokin, vaikka sitä en ilmeisesti sen ruuhkaisuuden vuoksi onnistunut saamaan auki. Porto Canoasista bussi vei takaisin kansallispuiston vierailijakeskukseen. Bussilla pääsi Porto Canoasiin myös ne, jotka eivät halua tai jaksa kävellä ”Trilha das Cataratasia” läpi.

Kokonaisuudessaan saimme vietettyä pari tuntia putouksilla ja kolmas tunti kului kuljetuksiin, jonotuksiin ja vierailijakeskukseen. Emme mielestämme tässä ajassa yhtään pitkitelleet matkalla, pikemminkin päinvastoin. 

Jos energiaa riittää, niin vierailijakeskuksen edustalla tien toisella puolella on mielenkiintoinen lintupuisto, Parque das Aves. Sisäänpääsymaksu on R$ 45 ja sillä saa hyvän silmäyksen Etelä-Amerikan linnuston kauneuteen ja värikkyyteen. Voit bongata myös boan ja anakondan, sekä kävellä perhosten keskellä ”perhostalossa”.

Vierailijakeskuksen ja lintupuiston välissä on lisäksi helikopterikenttä. Kentältä lähtee lennot putouksien ylle. Jos siis haluaa ihailla putouksia yläilmoista, niin sekin kyllä onnistuu tarvittaessa.