Maailman ympäri, päivä 4: Versailles

Torstai-aamu valkeni poutaisena, kuten aiemmatkin päivät. Ilmojen suhteen meillä on todella käynyt tuuri Pariisissa. Sadepilviä ei ole näkynyt. Aloitin taas aamun pienellä reippailulenkillä Seinen rannassa, jonka jälkeen suuntasin eiliseltä tuttuun lähileipomoon. Olen aivan rakastunut ranskalaisten tapaan hakea aamulla patongit ja muut herkut tuoreena aamiaispöytään. Tilaaminenkin kävi jo ihan luonnostaan ranskaksi, vaikka toki myyjä toisti kaikuna sanani varmistaakseen oudolla murteella puhuvan asiakkaan tilauksen.

Päivän tavoitteena oli hakea vuokra-autoa Orlyn lentokentältä. Orlyltä siksi, että lauantaina jatkamme matkaamme maailman ympäri sieltä. Lentokenttä kuitenkin sijaitsi toisella puolella Pariisin metropoli-aluetta, joten reitti- ja matkalippuvalinnat aiheuttivat hieman päänvaivaa. Lopulta päädyimme ostamaan t+ -lipun (à 1,90€), jolla matkustimme kahdella metron vaihdolla Villejuif Louis Aragon –asemalle. Sieltä jatkoimme toisella t+-lipulla Orlyn eteläterminaaliin T7-raitiovaunulla.

Autovuokraamo oli länsiterminaalissa, mutta kävelyputki eteläterminaalin ja länsiterminaalin välissä oli kuitenkin remontissa. Jouduimme siis jatkamaan matkaa lentokentän järjestämällä ilmaisella bussikyydillä, joka koukkasi paikoitusalueen kautta lopulta länsiterminaaliin.

Koko reissuun oli mennyt lähes pari tuntia, joten vatsa kiitti kaukaa viisasta matkaajaa. Olin nimittäin ostanut aamulla hieman reippaammin patonkia, ja tehnyt siitä eväät lounaaksi. Kun saimme auton alle, niin aloin heti mutustamaan eväitäni. Nokka otettiin kohti Versailles’ta ja koti-Suomesta mukaan otettu tuttu navigaattoriääni opasti meidät perille.

Perille päästyämme kello oli jo yli kolmen, joka oli enemmän mitä alun perin olimme suunnitelleet. Päädyimmekin pitkän reissaamisen jälkeen ottaa ”vain” Chateau-liput, joka 18 euron hinnallaan oikeutti kiertämään Versailles’n palatsin sekä puiston. Sillä ei olisi pitänyt päästä linnan erikoisnäyttelyihin, mutta linnassa emme yhden lipuntarkistuksen jälkeen enää huomanneet uusia lipuntarkastamisia. Lippuautomaatille ei enää ollut jonoa – ilmeisesti johtuen myöhäisestä saapumisajankohdastamme.

Palatsi on huikea ja sen huoneiden ja taideaarteiden katsomiseen saisi kulutettua aikaa vaikka kuinka paljon. Itseäni kiehtoi satumainen Peilisali, joka historian rakastajalle oli tärkeä myös Versailles’n rauhansopimuksen allekirjoituspaikkana. Toinen erityisen kiehtova paikka oli suurten taisteluiden galleria, jossa oli kuvattu Ranskan voitokkaita taisteluita sodista yli kymmeneltä eri vuosisadalta.

Palatsikierroksella oli kiinnostavaa myös nähdä, kuinka kuninkaalliset olivat nukkuneet ja millaisissa huoneissa syöneet. Mahtuupa palatsiin myös oma kappelikin. Kierrosta olisikin voinut venyttää vaikka kuinka paljon ja mukana kulkeva ääniopas olisi jaksanut kertoa eri huoneista lukemattomia tarinoita. Meidän oli kuitenkin aika siirtyä vähitellen puistoon, joka on huikean näyttävä.

Versailles’n puisto on kiehtova yhdistelmä aukeaa suihkulähteiden täyttämää pihaa mataline kukka- ja pensasistutuksineen ja korkeampien pensaiden sekä puiden reunustamia kujia, jotka luovat lukemattomia suojaisia piilopaikkoja alueelle. Kun suihkulähteiden patsaita kyllästyy ihastelemaan, niin voi siirtyä puukujien suojiin turistivirroilta piiloon seikkailemaan rauhallisemmille alueille, joita puistolla on tarjota. Tässä hieman kuvagalleriana kalpea aavustus siitä, miltä puisto näytti:

Koluttuamme jalkamme puistossa kipeiksi päätimme lopulta lähteä kohti majapaikkaamme. Kolme tuntia oli mennyt kuin siivillä ja varmasti perusteellisemmalla tutkinnalla alueella olisi saanut kulumaan pari päivääkin. Huoneistolla odottikin kylpy ja lopulta hyvin ansaittu naapuripizzeriasta tilattu pitsa.