Maailman ympäri, päivä 2: Pariisin pakolliset nähtävyydet

Pariisissa on aivan loistava metroverkosto. Sen avulla ehtii näkemään paljon, ja nähtäväähän Pariisissa riittää. Ajattelimme hoitaa alta pois heti kaikki ns. pakolliset nähtävyydet, eli paikat, joista oli pakko napata kuvat omalle Instagram-tilille ja valokuva-albumiin.

Ostimme lähimmältä metroasemalta kahden päivän Paris Visite-lipun, jolla voi matkustaa vapaasti Pariisin metroissa, junissa, raitiovaunuissa ja busseissa. Ja sitten suuntasimme kohti Riemukaarta! Vaikka oli syksyinen tiistai, niin paikalla oli runsaasti turisteja. Jonottelulta kuitenkin vältyimme ja saimme rauhassa kierrellä kaaren joka puolelta.

Riemukaarelta hyppäsimme metroon ja jäimme pois Trocadéron asemalla, josta avautuu upea näkymä kohti Eiffelin tornia. Rauhassa laskeuduimme Seinen rantaan ja ylitimme sen ihastelleen kaikkien tuntemaa maamerkkiä. Jonottaminen itse torniin ei kuitenkaan maittanut, vaan päätimme jatkaa matkaa.

Tarkoituksena oli jatkaa RER-junalla kohti Notre Damea. Hyppäsimme Champ de Mars Tour Eiffel-asemalla junaan, mutta huomasimme junan pysähtyvän myös Orsayn museolla, joten päätimmekin kokeilla onneamme, josko museon jono olisi lyhyt ja siedettävä.

Noh, eihän se jono lyhyt ollut edes syksyisenä tiistaina. Niin suuria nykytaiteen ystäviä emme ole, että olisimme jonon päähän jaksaneet jäädä. Nälkäkin alkoi jo hieman painamaan, joten päätimme jatkaa matkaa kävellen. Ruokapaikkaa emme löytäneet, mutta kävelemämme Rue de Lille ja sen ympäristö oli täynnä erilaisia mielenkiintoisia gallerioita, joista löytyi taidetta ja huonekalua jos jonkinlaista. Oli modernia, klassista, itämaista, näyttävää ja ennen kaikkea luultavimmin kallista…  Tämä galleria-keskittymä kannattaa sisustamisesta kiinnostuneiden kahlata läpi.

Nälkä vain paheni, joten ylitimme Seinen ruokapaikan toivossa. Ihastelimme Pont Neufin maisemia ja suuntasimme Louvren sisäpihoille. Koska olemme hieman sosiaalisesti rajoittuneita ja nälkämme oli jo siinä pisteessä, että ruokaa oli nopeasti saatava eteen, niin googlasimme lähimmän McDonald’sin ja tilasimme siellä automaatilta ruokaa pöytäämme. Emme siis ole todellakaan mitään kulinaristi-matkailijoita, joten jos sellaisia vinkkejä blogista etsit, niin turha toivo.

Kun nälkä-kiukku oli taltutettu, niin palasimme metron vietäväksi kohti Citén asemaa. Notre Dame oli rakennustelineiden saartama - ja onhan se ihan kiva, että paikkoja remontoidaan.  Sisälle emme täälläkään lähteneet jonottamaan, vaan kiersimme rauhassa kirkon ihastellen ja ihmetellen sen arkkitehtuuria.

Päätimme vielä mennä katsomaan, miltä näyttää Sacré-Cœur Montmartrella. Nopeasti metro veikin meidät taas yhdellä vaihdolla läheiselle Anversin pysäkille. Tyydyimme ihastelemaan Sacré-Cœuriä alempaa kiipeämättä sen luokse ja kaunishan se oli. Meidän oli kuitenkin aika suunnata majapaikkaamme. Takana oli pitkä ja helteinen päivä. Pariisi oli hemmotellut meitä shortsikeleillä, ja iholla alkoi hieman tuntua, että mitään aurinkorasvaa emme olleet huomanneet näin lokakuussa laittaa suojaksemme.

Huoneistossa odottikin päivällisen kokkaus, seuraavan päivän suunnittelu ja rankka sometus ennen nukahtamista.