Sunnuntai alkoi matkamme ensimmäisellä hotelliaamiaisella.
Vaikka itse hotelli vaikutti parhaat päivänsä nähneeltä, niin aamiainen oli
oikein runsas, houkutteleva ja maittava. Sillä jaksaisi pitkälle, ja paljon oli
tänään tarkoitus nähdäkin. Iguassun vesiputoukset (käytän vesiputouksista nyt
tätä suomalaisimpaa kirjoitusmuotoa) ovat meille se syy tehdä Riosta hyppy myös
tänne Brasilian, Paraguayn ja Argentiinan rajalle. Laukkuun pakkasimme vettä,
eilen kaupasta ostamamme eväsleivät sekä kameran.
Uberilla hurautimme vesiputouksia ympäröivän
kansallispuiston vierailijakeskukseen, jossa oppaat ohjasivat meitä
lippujonoon. Tarkoitus olisi kirjoittaa puistosta, sen hinnoista ja
käytännöistä oma erillinen blogiteksti, josta on toivottavasti jollekin paikan
päälle menijälle jotain hyötyä, joten jätän yksityiskohdat siihen tekstiin.
Lippujen oston jälkeen matka jatkui kaksikerroksisella turistibussilla putouksia
reunustavan kävelypolun päähän. Oli aika kaivaa kamera esiin.
Jo polun alkupäässä näkymät olivat huikeat, mutta sitä
edetessä putoukset vain suureni ja tie vei niitä lähemmäksi. Lopulta oli
mahdollisuus kävellä putouksen keskellä, missä ei putouksien nostamilta
vesipisaroilta voinut välttyä ja kokemus tiesi myös kastumista. Iguassun
putouksien suuruus, pauhu ja kauneus vetää sanattomaksi enkä sitä oikein
kirjallisesti osaa kuvailla, eikä sitä kameraankaan saa oikein vangittua.
Paikka ylitti suuret odotukset, jotka olimme sille asettaneet. Kaikkinensa
saimme kulumaan kolmisen unohtumatonta tuntia paikanpäällä. Tässä hieman
kuvasatoa:
Kansallispuiston vierailijakeskuksen edessä menee tie, jonka
toisella puolella on lintupuisto. Olimme ottaneet sen päivän toiseksi luontokohteeksi.
Lipunmyyntikojuun kiemurteli jono, jossa oli ainakin reilu parikymmentä
ihmistä. Yllätykseksemme huomasimme kuitenkin kaksi lipunmyyntikonetta, joissa
liput saisi jonottamatta luottokortilla.
Puisto on sukellus Etelä-Amerikan luontoon ja sen lintuihin.
Vierailija pääsee kävelemään suuriin häkitettyihin tiloihin lintujen pariin.
Lintujen lisäksi yksi suuri häkki on pyhitetty perhosille. Lisäksi alueella voi
ihastella muita eläimiä, kuten kilpikonnia ja matelijoita. Boa ja anakonda ovat
varsin vaikuttavia, paikallinen naisjoukko ihasteli jopa anakondaa niin, että
heidän mukana oleva mummo pyörätuolissa unohtui heiltä ja pyörätuoli lähti
rullaamaan asfaltoitua polkua pieneen alamäkeen. Ryntäsin pyörätuolin perään ja
naiset taisivat ottaa tapauksesta opikseen runsaita kiitoksia antaen.
Lippu lintupuistoon maksoi 45 Brasilian paikallisella ja oli
ihan hintansa arvoinen. Saimme lähes pari tuntia sielläkin vierähtämään.
Alueella on hyvin toimiva wi-fi ja sieltä sai nälkään ja janoon helpotusta.
Ulos lähtiessä on suurehko matkamuistomyymälä tuliaisten ostoa varten. Puisto
on kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen paikka. Itselleni jäi mieleen
varsinkin yksi perhonen, joka pyöri pidemmän aikaa ympärilläni lopulta
laskeutuen shortsieni lahkeeseen. Toinen mieleenpainuva eläinlaji oli ihanat
tukaanit. Sekä mummoja vapaalle päästävä anakondaa ihmettelevä naislauma.
Tilattuamme Uberin hotelliimme saimme kuskiksemme saman
hyvää englantia puhuvan kuskin kuin eilen matkalla lentokentältä kotiin. Hän
uskaltautui jo kysymään kotipaikastamme ja kielestämme. Lisäksi hän tiesi, että
Suomessa käytetään euroja, koska hän kerää erilaisia sentin kolikkoja.
Annoinkin hänelle suomalaisen version viiden sentin kolikosta, koska sellainen
sattui lompakostani löytymään.
Kotiuduttuamme oli aika lähteä etsimään ruokaa, koska olimme
koko päivän kiertäneet aamiaisen ja eväsleipien voimalla. Suuntasimme
keskustaan, jossa pariin suurempaan pubiin oli kokoontunut äänekäs joukko
ihmisiä. Brasiliassa oli presidentinvaalipäivä ja tuloksia oltiin juuri
julkaisemassa. Ilotulitteet ja papatit räjähtelivät ja ihmisillä oli joko
kannatuspaidat tai Brasilia-paidat päällä. Väkeä virtasi koko ajan lisää
keskustaan. Kävelimme pari korttelia sivummalle Pizza Hutiin pizzalle ja
syötyämme oli keskustassa jo melkoinen hulina. Poliisi oli ohjaamassa
liikennettä, katu oli osittain suljettu ja autot eteni jonossa tööttäillen.
Ihmisiä oli valtoimenaan kaduilla ja ilotulitteita tuntui riittävän. Meno oli
varsin villiä eikä hillittyihin vaalivalvojaisiin tottunut suomalainen oikein
osaa kuvitella tuota ilman näkemistä. Ei voinut kuin ihmetellä brasilialaista
ihmisluontoa. Jos kansa menee presidentistä sekaisin, niin juhlat taitavat olla
vielä riehakkaammat, jos Brasilia sattuisi jalkapallon MM:n voittamaan, silloin
kun juhlia voisi koko kansa, eikä 55 % kansasta, kuten nyt valitun presidentin
takana ollut osuus. Onneksi hotellimme oli reilun kilometrin päässä ihan
keskustasta, koska meidän oli aika vetäytyä iltalevolle, vaikka kansa kaduilla
juhlikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti