Maailman ympäri, päivä 5: Perjantain Robinson-pohdinnat ja hevostelut

Poutainen perjantai alkoi rauhallisemmin kuin edelliset aamut. Ei ollut kiire minnekään. Aamukävelyn tein taas viereiseen Parc Robinsoniin, josta oli tullut minun oma paikkani Pariisissa. Se ei ollut Pariisin rauhallisin eikä kaunein puisto, mutta paikka, missä pystyin olemaan omien ajatusten kanssa rauhassa. Viereisen tien liikenteen humina kantautui puistoon melko kovaa ja puista tippuneet lehdet kahisivat lenkkikenkieni alla. Seinen rannassa avautuivat maisemat teollisuusalueelle ja Seinessä hiljalleen kulkevat jokilaivat olivat enimmäkseen rahtilaivoja hiekkalastissa. Puun alla saattoi nähdä jonkun nukkuvan makuupussissa ja lenkkeilijät olivat enimmäkseen keski-iän varttuneemmalla puolella olevia miehiä, joiden sydämien ja verisuonten puolesta sai jopa hieman pelätä heidän puuskuttaessa harvakseltaan vastaan lehtien täyttämällä puistotiellä.

Edessä oli enää yksi yö Pariisissa ja oli aika laittaa jo omassa päässä kokoon niitä ajatuksia, joita Pariisi oli mielessä herättänyt. Kuten esimerkiksi rantautuukohan Pariisissa riehuva potkulautabuumi joskus Suomeen? Kannattaisiko sähkökäyttöisiä potkulautoja alkaa tuomaan kotimaahan? Potkulautoja kun käyttivät Pariisissa ihmiset vauvasta vaariin ja pahimmissa ruuhkissa niillä kyllä etenikin sujuvasti. Tosin junalaiturilla laudoillaan leikkivät lapset ja liikenteen seassa useamman kympin nopeudella sujahtavat liikemiehet kyllä saivat miettimään, kuinka turvallista tuo touhu oikeasti on. Suomessa potkulautailua varten varmasti tehtäisiin rajoituksia ja sääntöjä iso pino, ja lopulta potkulautabisnes kaatuisi niihin.

Kiertely Pariisissa herättää paljon ihmettelyjä. Kun kaupunkia kiertää jalan tarpeeksi, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, että kuka ihme on John Hamon. Tyypin kuvia on liimattu sinne tänne pitkin Pariisin talojen seiniä. Hän näyttää hieman Harry Potterin sähköiskun saanelta isoveljeltä, ja kuvat eivät paljoa muuta informaatiota nimen lisäksi tarjoa. Itse en malttanut olla googlailematta vastauksia tähän Pariisin herättämään ihmettelyyn, mutta maltatko sinä?

Seinen pinnalla molskahti iso kala, ja keskeytti tärkeät pohdintani. Oli selvää, että kaupunki oli antanut kaiken mitä olin halunnut ja enemmänkin. Ja olin varma, että halusin sitä samaa lisää joku päivä. Pariisi oli kuin Rooma, joka jätti myös ikuisen kaipuun luokseen. Jotenkin olin myös arvannut minun ja Pariisin välisen yhteyden jo vuosia sitten, koska kaupungilla oli aina ollut erityinen paikka sydämessäni, vaikken siellä ollut vielä kertaakaan vieraillut aiemmin. Tämä vierailu ei varmasti jäisi viimeiseksi. Ehkä sitten EuroDisney-reissu tyttären kanssa vuosien päästä? Ajatus siitä sai minut hymyilemään. Samoin kun se, että lähileipomon myyjä taas varmisti tilaustani toistamalla sen ääneen. "D'accord?" Tällä kertaa osasin jo nyökkäyksen sijaan vastatakin hänelle nopeasti "D'accord".

Tutun aamulenkin ja pohdintojen jälkeen päivä jatkui rauhallisesti ilman kiirettä minnekään. Aamupala, some-maailman käänteisiin tutustumista, aamun ajatusten ylöskirjoittamista, aamutoimia... Ja kun instatilimme on vielä suhteellisen kuosissa, niin voi muistuttaa siitä, että mikäli matkamme kiinnostaa, niin instassa kannattaa laittaa seurantaan #maailmanympäri96päivässä, jolla kuvaterveisiä päivittyy varmasti nopeiten ihmisten ihmeteltäväksi.

Lounaan jälkeen oli vihdoin aika liikkua. Ensin ajoimme Chantillyyn, jonka linna oli herättänyt mielenkiintomme. Pahaksi onneksi meille selvisi vasta paikan päällä, että menossa oli Chantillyn kasvipäivät, jotka vierailevine kotipuutarhureineen olivat saaneet koko kylän sekaisin. Tilaisuus järjestettiin linnan tiluksilla ja lipunmyynti tapahtumaan oli lopetettu meidän saavuttua paikalle. Linnassa ja linnan puistossa kiertäminen siis jäi haaveeksi. Sama kohtalo oli viereisen raviradan kupeessa olevassa hevosmuseossa käymisellä. Linnaa kaukaa hieman kerrettyämme joimme kylän kahvilassa kahvit ja päätimme jatkaa matkaa.

Olimme päättäneet käydä raveissa yhdessä maailman suurimmista raviradoista Pariisin Vincennes'ssä. Vermossa tulee poikettua kerran tai kaksi vuodessa ja Vincennes oli ihan eri kokoluokkaa sen kanssa. Radan keskellä on mm. parkkitilat. Me emme kuitenkaan autoa sinne vieneet, vaan löysimme parkkipaikalle johtavan tien varresta paikan autollemme. Hieman tosin ihmettelimme lähelle parkkeerattua pakettiautoa, jonka etupenkille oli sytytetty kynttilöitä palamaan.

Pelasimme muutamia lähtöjä Veikkaus-sovelluksella, mutta pelionni ei oikein tuntunut olevan matkassamme. Paikallisiin peliyhtiöihin emme tutustuneet, koska kertoimet vaikuttivat Veikkauksen kanssa samoilta. Aika kului nopeasti, kun lähtöjen väli oli peräti puoli tuntia. Huomasimmekin pian, että oli aika lähteä takaisin majapaikkaamme, vaikka lähtöjä olisi vielä ollut ajamatta. Autoa etsiessämme huomasimme kynttilöillä varustettujen pakettiautojen lisääntyneen, ja niihin sisään kutsuivat vähäpukeiset  ja tummahipiäiset naiset. Raviradan vierusta siis lienee varsin suosittua aluetta prostituoitujen keskuudessa palveluittensa tarjoamiseen. Menimme kynttilöillä varustetuista pakettiautoista jopa sen verran sekaisin, että hetken kävi mielessä, että onkohan automme varastettu, kun etsimme sitä hieman väärän pakettiauton takaa. Pääsimme kuitenkin turvallisesti huoneistoomme mielessä matkalaukkujen pakkaus ja huominen lento eteenpäin.