Yli kymmenys matkasta on jo takana. Muutenkin reissu alkaa
olla siinä vaiheessa, että päivittäin joutuu moneen otteeseen pohtimaan, että
mikä päivä oikein onkaan menossa. Ehkä se kertoo vain rentoutumisesta. Tai
sitten keski-iän dementiasta. Keski-iän piikkiin menee ainakin se, että uuteen
vuorokausirytmiin sopeutuminen tuntuu vievän aikaa. Heräsin torstainakin
nimittäin taas viideltä. Sateen ropina ja varsinkin ylempien kerrosten ilmastointilaitteista
ikkunapellille tekemä rummutus aamun sarastuksen kanssa pitivät silmäni auki
niin tehokkaasti, että yöunet jäivät viiteen tuntiin.
Seitsemältä lopetin nukahtamisen kanssa tappelemisen ja
annoin periksi. Koska olin eilen saanut lenkkikenkäni perille Brasiliaan ja
ilma oli sopivan viileää sekä sateisen ”happirikasta”, niin päätin lähteä
aamulenkille. Viereistä rantaa pitkin meni hyvä pyörätie, joita lenkkeilijät
käyttivät. Näin aikaisin ja tällä ilmalla muita lenkkeilijöitä oli todella
harvassa ja sain rauhassa vetää reilun viiden kilometrin lenkin. Varma
keski-iän merkki lienee myös se, että sateinen juoksulenkki saa hymyn huulille
ja on parasta mitä loma-aamuun keksii.
Suihkun ja aamiaisen jälkeen mietimme päivän ohjelmaan.
Eilen illalla oli selvinnyt, että tarvitsisimme uuden matkalaukun Iberian tuotua tuhoutuneen laukun luoksemme. Päätimme
lähteä metsästämään sitä läheisistä ostoskeskuksista ja hypermarketista. Città-
ja Downtown-ostoskeskuksiin kävelimme alle puolessa tunnissa, mutta matkalaukkuliikkeitä niistä emme
löytäneet. Città tuntui jo parhaat päivänsä nähneeltä, mutta Downtown vaikutti
viihtyisältä ja vireältä. Alueen keskelle oli noussut Octoberfestin kunniaksi
Biergarten. Downtownin ravintolakeskittymästä valitsimme lounaspaikaksemme
Stambul-nimisen ravintolan, jossa oli Lähi-idän makuja seisovassa pöydässä ja
ruoasta maksettiin lautasen painon mukaan.
Vielä hetken kierrettyämme päätimme jatkaa matkaa vielä
kävellen Pão de Açucar-ostoskeskukseen ja siellä vesiperän vedettyämme
Extra-hypermarkettiin. Extra ei enää tuottanut pettymystä, valikoimaa oli
autonrenkaista kokonaisiin tonnikaloihin. Kätevästi pääsimme samalla hoitamaan
ruokaostokset parille päivälle. Pakkasimme ostokset matkalaukkuun ja otimme
Uberin huoneistollemme. Uberin hinta ei ollut kahtakaan euroa ja pienessä
vesisateessa ei olisi ollut mitään järkeä kävellä laukun kanssa majapaikkaamme.
Askeliakin oli jo tähän mennessä kertynyt itselleni tälle päivälle ihan
tarpeeksi eli yli 15000.
Loput päivästä meni hyvin rauhallisissa merkeissä. Pesimme
pyykkiä lisää, keitimme iltapäiväkahvit ja lopulta laitoin uuniin illan ruuan.
Illallisen pikku hiljaa valmistuessa saatoin jopa ottaa pienet päiväunet, mitkä
tekivät kyllä ihan hyvää lyhyeksi jääneiden yöunien jäljiltä. Illallinen
onnistui yli odotusten ollen kaivattua vaihtelua ainaiselle pastalle. Illan
pimettyä hävisin muutamat iPadin Ticket-to-Ride -pelin puolisolleni. Lopuksi
otin itseäni niskasta kiinni, ja saatoin blogini ajantasalle matkakumppanini
tapellessa tulevien lentojen ja niiden check-inien kanssa.
Naureskelimme, että meillä oli vielä Rion syke,
Kristus-patsas ja Copacabana näkemättä, mutta emme aikoneen panikoida niiden
suhteen. Kiireetön rantaelämä lähiössämme kaukana Rion sykkeestä sopi meille
oikein hyvin. Joka päivä toi joka tapauksessa uusia kokemuksia ja näkemyksiä
brasilialaisesta elämäntavasta, emmekä olleet huomanneet kiertämillämme
paikoilla muita turisteja.
Illat Brasilian tv:stä tuli ajankohtaisten presidentinvaalien
mainoksia, joita välillä kauhistelimme ja välillä naureskelimme. Vaikka
Suomenkin politiikassa on nykyään paljon tahallista väärinymmärrystä ja sanojen
vääntelyä, niin Brasilian mainoksissa haukutaan vastustajat oikein huolella.
Vaikka emme kauheasti olleet päivässä saaneet aikaiseksi,
niin tämä oli hyvä päivä, ainakin keski-ikäisen mittapuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti