Maailman ympäri, päivä 8: Tavarat hukassa Atlantin yli

Maanantaina kello soi seitsemältä. Oli aika vaihtaa maisemaa ja mannerta. Uberilla lentokentälle ja tekemään check-in kohti Rio de Janeiroa. Espanjalaiset kyllä on melkoisia säätäjiä, ja säätö näkyi asemalla turhina ruuhkina, kun matkustajat eivät ymmärrä drop-in-paikan eroa check-inistä. Samoin epäselvät kyltitykset saa ihmiset jonottamaan samaan passintarkastukseen vaikka EU-kansalaisille olisi tyhjiä tarkastuskoppeja vapaana kulman takana. Mutta aikaa ennalta varaten reilusti ja rennolla asenteella näitä asioita ihmetellen voi pohjoiseurooppalainen tarkkailla eri kulttuurien käyttäytymiseroja. Onneksi meillä oli varattuna reilusti aikaa.

Emme valitettavasti saaneet pitkälle lennolle vierekkäisiä paikkoja, vaan peräkkäiset ikkunapaikat. Saimme kumpikin viereemme ihmisen, joka välttämättä halusi istua käytäväpaikalla, joten koneessa paikan vaihtokaan ei siis onnistunut. Minun vieressä istui varsin sympaattinen kahdeksankymppinen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta käsiä huitomalla saimme aina asiamme selväksi. Autoin tuota herraa esimerkiksi ruokapakkausten avauksissa, jotka olivat täriseville ja hieman voimattomille käsille hankalia avata.

Reilu 10 tuntia meni yllättävän nopeasti. Katselin kolme elokuvaa. Aloitin helpolla ”Ocean’s 8”-leffalla, joka ihan viihdytti ja sai ajan kulumaan. Toinen valinta oli ”Love, Simon” ja elokuva yllätti todella positiivisesti, vaikka osittain se olikin 2010-luvun versio perinteisistä high-school-teini-ihastus-elokuvista. Kyllä se hömppä silti minua ihan kosketti. Kolmas valinta oli ranskalainen ”L’echange des princesses”, joka oli nappivalinta tuoreen Versailles’n vierailun ja Madridissa käynnin vuoksi. Historia-fanina aihe Ludvig XV:n lapsipuolisosta ja Espanjan kuningasperheen käänteistä oli todella kiinnostava.

Iberian tarjoamat eväät olivat ihan hyviä. Päivälliseksi oli tarjolla kana- tai pasta-annos. Yhdessä välissä tarjoiltiin pieni kerrosleipä ja ennen laskeutumista saatiin aamiaispaketit sämpylöineen ja jugurtteineen. Riossa kello tosin oli jo illan puolella silloin.

Maahantulomuodollisuudet menivät jouhevasti ja passintarkastaja leimasi koneessa saadut ja täytetyt maahantulokortit. Sitten alkoi matkalaukkujen odottaminen, joka meidän tapauksessa sitten kestikin ihan viimeisen laukun tuloon asti. Pienintä laukkuamme ei hihnalle ilmaantunut. Hihnan vieressä ilmoitimme laukun kadonneeksi ja ilmoituksen vastaanottanut virkailija tiesi kertoa, että jostain syystä laukku ei ollut Madridista vielä lähtenyt. Annoimme majoitustietomme ja virkailija kehotti vielä soittamaan Iberian palvelunumeroon majapaikkaan päästyämme. Onneksi emme keksineet, että laukussa olisi ollut mitään todella korvaamatonta, ja lähdimme tutkimaan Rioa.

Majoituksemme olimme varanneet paikalliselta GoHouse-yritykseltä. Uberilla kuljimme heidän toimistoonsa Ipanemaan hakemaan avaimia. Kun loppuveloitukset maksuista oli maksettu, paperisota hoidettu ja avaimet saatu, otimme seuraavan Uberin kohti majapaikkaamme. Se sijaitsi Ipanemasta kohti Barra da Tijucaa mentäessä, aivan valkoisen rannan kupeessa Avenida Lucio Costalla.

Huoneisto sijaitsi Ernest Hemingway-nimisen pyöreän tornitalon 22. kerroksessa ja ikkunoista avautui maisema Atlantille. Ilmastointi toimi siedettävästi, mutta pettymykseksi kämpän netti oli kuitenkin järkevään käyttöön aivan liian hidas. Tilaa oli reilusti, kaksi makuuhuoneessa, olohuone suuren ruokailutilan kanssa, sekä keittiö, pyykkinurkkaus sekä silityshuone.

Soitin vielä Iberian palvelunumeroon, jossa kerrottiin matkalaukun olevan Madridissa ja lähtevän Pariisin kautta Rioon. Perillä sen pitäisi olla Rion kentällä klo 17.30 ensi illalla. Netissä voisi kuulemma hoitaa korvausasiat ja –hakemukset jouhevasti. Harmi vain, että se kunnolla toimiva netti meiltä nyt puuttui. 

Kaikesta ylimääräisestä säädöstä huolimatta olo oli kuitenkin tyytyväinen. Koti-manner oli jätetty taakse ja edessä oli Rion shortsikelit. Kämpän sijainti oli yllättänyt todella positiiviseksi. Edessä oleviksi päiviksi meillä ei ollut mitään tiukkoja suunnitelmia, joten oli aikaa sopeutua aikaeroon ja rentoutua. Pitkän reissauspäivän jälkeen uni tuli helposti, eikä edes Eurooppaan jääneet lenkkarit ja hiuslakat haitanneet unen saantia.


Lisää kuvia voi katsella vaikka Instagram-tililtäni.