Foz do Iguaçu on Argentiinan lisäksi rajakaupunki myös toisen maan kanssa. Kaupungin yhtä laitaa virtaavan Paranà-joen
toisella puolella levittäytyy Paraguay ja kaupunki nimeltä Ciudad del Este.
Joen yli kulkee silta, jota paikalliset voivat ylittää varsin vapaasti, ja
liikenne onkin melkoista. Paraguay on monen brasilialaisen ostospaikka ja monet
paraguaylaiset käyvät töissä Brasilian puolella. Netistä kuitenkin luimme,
ettei turistin kannata tuudittautua ylittämisen helppouteen, vaan vapaa
ylitysoikeus on vain paikallisilla ja muille voi rapsahtaa melkoiset sakot,
mikäli Paraguayn puolella ei passista löydykään oikeita leimoja.
Aamiaisen ja valmistautumisen jälkeen otimme alle Uberin,
joka vei meidät rajasillan luokse. Sillan oikeaa puolta menosuuntaa kävellen
pääsee Brasilian maahantuloviranomaisten luukulle. Luukuilla oli hiljaista
vaikka autoja ja ihmisiä meni solkenaan rajan yli. Tarkastaja ei kajonnut
maahantulopapereihin, joihin olimme saaneet leimat saapuessamme lentokoneella
maahan. Nopean luukulla käymisen jälkeen jatkoimme sillan reunaa pitkin
Paraguayn puolelle.
Kirjoitettu kieli toimistojen ovissa vaihtui espanjaksi. Löysimme myös
luukun, jolta saimme tuloleiman passiimme. Myös Paraguayn puolella ihmis- ja
autovirrat kulkivat rajan pysähtymättömänä virtana, joten sen mukana olisi
ollut helppo mennä ilman minkäänlaista rajakontrollia. Ja kaupunki myös alkoi
heti sillan jälkeen. Kaupustelijat olivat heti tarjoamassa kaikenlaista elektroniikkaa,
ja tunnelma oli kuin Mustamäen torilla 1990-luvulla, ainoastaan monta kertaa
suuremmassa mittakaavassa.
Varsin nopeasti kävi selväksi, että kauhean kauan emme Paraguayn
puolella viihtyisi. Kiersimme muutaman parhaan päivänsä nähneen ostoskeskuksen
läpi, mutta sekä tuputtaminen että ostoprosessi ahdisti. Ensin myyjä myy
sinulle tuotteen ja täyttää tiedot lapulle. Lapun kanssa on mentävä kassalle
maksamaan tuote. Saat maksusta kuitin, joka sinun täytyy viedä kolmannelle
henkilölle, joka luovuttaa tuotteen sinulle. Työllistävää toki, mutta hankalaa
ja monimutkaista.
Lopulta menimme Monalisa –ostoskeskukseen, joka mainosti
paljon Brasilian puolella. Se oli selvästi keskittynyt merkkituotteisiin, ja
hinnoista pystyi päättelemään, että tuotteet olivat aitoja. Joka osastolla
sinulla oli hankalan kaupankäynnin vuoksi joku myyjä kannoilla. Sieltä
onnistuin löytämään uudet juoksukengät, koska vanhat olivat ottaneet hieman
itseensä laukkuepisodissa laukussa rikkoutuneesta kemikaliotuotteesta. Sama
show ostamisessa toistui. Myyjä tarkisti jopa passini tiedot, ja tämä tapahtui
ilmeisesti sen vuoksi, että sain tuotteen ilman paikallisia veroja. Sitten
kävin maksamassa ostoskeskuksen katutasossa sijaitsevalla kassalla tuotteen ja kenkäni
oli sillä välin toimitettu osastolta kassan viereiseen noutopaikkaan.
Rajan läheisyyden kauppakaaoksessa ravintoloiden etsiminen
oli tuskaa. Pari ennalta katsomaamme mielenkiintoista paikkaa oli kiinni, joten
lopulta päädyimme helppoon Burger King –ratkaisuun. Sen jälkeen olikin aika
suunnistaa takaisin Brasilian puolelle. Sama koreografia toistui leimausten
suhteen, nyt vain käännetyssä järjestyksessä ja siltaa kävelimme nyt
eteläreunaa pitkin. Brasiliaan saavuttua metsästimme taas Uberin allemme ja
suuntasimme kohti hotellia. Siellä yritimme toipua retkestämme uima-altaalla. Loppuilta menikin sitten hotellilla, olihan aikaisin seuraavana aamuna taas
lähtö lennolle.
Paraguay oli tämä maailmanympärimatkamme ensimmäinen täysin uusi maa minulle. Matkan tähän astisista kohdemaista olen aiemmin käynyt niin Ranskassa, Espanjassa kuin Brasiliassakin. Harmi, ettei ensikohtaamisemme ollut tämän miellyttävämpi tai pidempi. Ciudad del Esten rajaseutu elää kaupankäynnistä ja kaikki koittavat parhaansa mukaan tehdä kauppaa, varsinkin jokaiselle vieraan näköiselle ihmiselle. Varmasti muutamia kilometrejä kauempana paljastuisi aivan toisenlainen Paraguay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti