Keskiviikkona saavuimme tangon pääkaupunkiin, Buenos
Airesiin. Satama oli yllättävän lähellä kaupungin keskustaa, joten kävellä
sinne satamasta. Satama-alueella kävely oli sen sijaan kielletty, joten
laivalta satama-rakennukseen kuljettiin busseilla, jotka sukkuloivat laivalta
satamaan ja takaisin. Matkalla keskustaan ohitimme bussi- ja rautatieaseman.
Florida-kävelykadulla oli hyvin eurooppalainen tunnelma, tosin rahanvaihtajia
oli liikenteellä ihan liikaa eikä ”Cambio”-huudoilta ja tyrkytyksiltä voinut
välttyä. Kävimme pikaisesti Galleria Pacificossa ja jatkoimme sieltä matkaa
Plaza de Mayolle. Aukion laidan pinkki talo, ”Casa Rosada” on kuuluisa siitä,
että sen parvekkeilta Eva ”Evita” Perón piti kiihkeitä puheitaan kansalle.
Plaza de Mayolta otimme suunnan kohti Tasavallan aukiota,
Plaza de la Repùblicaa. Aukiota lähestyessä omituinen pauke ja meteli kasvoi ja
lopulta olimme keskellä suurta mielenosoitusta tai festivaalia. Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta
kommunistien mielenosoituksesta, mutta voi olla että mielenosoittajajoukkoja
oli useampiakin. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti eikä kukaan vaikuttanut
mitenkään vihaiselta kulkueissa.
Lähdimme takaisin kohti satamaa ja matkalla näkyi myös
suurkaupungin nurja puoli. Ihmisiä oli puiston suojassa nukkumassa käytetyt
pizzalaatikot alustoinaan ja äiti pesi lapsiensa vaatteita suihkulähteessä. Kaupunki
oli täynnä elämän heittelemiä ja yhteiskunnasta tippuneita. Meitä kahta
ohikulkevaa turistia he eivät erityisesti huomanneet, vaan jatkoivat kukin
omassa arjessaan. Me sen sijaan olimme ne onnekkaat, joiden suurin huoli oli
toimiiko seuraavassa Starbucksissa netti vai ei. Maailman eri todellisuuksien
haasteet ovat aivan eri mittaluokkaa Argentiinassa kuin Suomessa.
Kävelimme vielä rautatieaseman ohi ja ajattelimme kurkistaa
ovista sisälle. Buenos Airesin rautatieasema ei näytä juuri miltään, mutta
ovien sisäpuolella avautuu vaikuttava halli. Metrosta pääsee nousemaan lähes
suoraan junalaitureille, kunhan vain taskussa on lippu, jolla laiturien portti
aukeaa. Lipun voi ostaa moderneista automaateista tai sitten pieniltä
lipunmyyjien luukuilta, jotka ovat varmasti vuosikymmeniä toimineet samassa
tilassa. Onneksi poikkesimme vielä aseman sisällä kurkistamassa siellä
avautuvaan maailmaan. Sitten olikin aika palata laivaan.
Zaandamilla päivät kuluvat pitkälti saman rytmin mukaan.
Taas oli edessä lounas, lepoa, iltaan valmistautumista, illallista ja
rock-teemainen iltashow, jossa musiikki ei kuitenkaan pääosiltaan rockin
kriteereitä täyttänyt. Kasinollakin tuli vielä hieman rulettia pelattua, ennen
kuin oli aika taas käydä levolle seuraavan päivän seikkailuja varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti