Maailman ympäri, päivä 39: La Paz yläilmoista

La Paz on melkoinen hullunmylly, meluisa ja varsinkin liikenne on sekasortoinen. Siksi onkin ihmeellistä, että siellä toimii oloihin erinomaisesti soveltuva köysiratajärjestelmä, jota voikin kutsua La Pazin yläilmojen metroksi. Suotta sitä ei ole mainittu kaupungin yhdeksi suurimmista nähtävyyksistä. Se koostuu erivärisistä linjoista, joista toiset halkovat kaupunkia ja sen rinteitä ja toiset sukeltavat syvimpiin soliin alittaen siltoja rinteiden välissä. Uusia linjoja on rakenteilla ja suunnittelusta on huolehtinut itävaltalainen yritys. Ajattelimme keskittyä torstaina tämän radan testaamiseen ja La Pazin huikeiden näkymien ihasteluun.

Aamu kuitenkin alkoi rauhallisella aamiaisella hotellimme yhdeksännessä kerroksessa, josta oli upeat näköalat. Aamu oli kirkas, joten toivoimme myös koko päivän olevan otollinen kaupungin kiertelyyn. Aamutoimien jälkeen lähdimme nousemaan oranssin ja punaisen Mi Teleférico –linjan asemalle. 

Taypi Uta-niminen asema oli samassa paikassa, josta pari päivää sitten olin löytänyt ruokakaupan. Yhden suuntainen matka kullakin linjalla kertalipun kanssa maksoi 3 bolivianoa eli alle 0,40 euroa. Nousimme köysiradalla Periféricaan Apacheta-asemalle, josta aikeena oli jalan nousta Periférican näköalapaikalle. Jyrkkä mäenrinne ja ohut ilma tekivät kuitenkin tehtävänsä, ja jo puolessa välissä nousua olimme niin poikki, että tyydyimme ihastelemaan maisemia siltä tasolta. Lisäksi nousun loppuosa ei vaikuttanut mitenkään turvalliselta, vaan polun varteen oli muodostunut pieniä sortumia, joten valokuvien jälkeen käännyimme alamäkeen takaisin kohti Apachetaa.

Meno-paluu maksoi siis yhteensä 6 bolivianoa henkeä kohti. Taypi Utalla söimme Pollos Copacabanassa, mutta se ei minulla auttanut heränneeseen päänsärkyyn. Rinteellä riehuminen oli käynyt sen verran voimille, että päänsärky oli parasta mennä parantelemaan takaisin hotelliin. Tämä oli hyvä muistutus, että kannattaa ottaa rauhallisesti, ja jos ohut ilma käy voimille, niin lepo auttaa.

Päivälevon jälkeen otimme uuden yrityksen. Tällä kertaa lähdimme ensin Chukiya Markan asemalle, josta ensin menimme vaalean sinisellä linjalla Chuqi Apu-asemalle ja sieltä keltaisella linjalla Qhana Pata-asemalle Miradoriin. Vaalean sininen linja eli Celeste -linja sukelsi jokilaaksoon ja alitti laakson yli meneviä siltoja.  Keltainen sen sijaan nousi ylös La Pazia reunustavan ylängön reunalle, ja sieltä avautui upeat näköalat lähivuorille, joiden lumipeitteiset huiput hehkuivat auringon iltasäteiden osuessa lumeen. Matka kahdella linjalla Miradoriin maksoi 6 bolivianoa hengeltä.

Auringon jo laskeuduttua kävelimme noin kilometrin matkan keltaisen linja pääteasemalta lähimmälle violetin linjan asemalle, josta laskeuduimme taas kertalipun hinnalla Obeliscon asemalle postin viereen. La Pazin valot hehkuivat tuhansina pisteinä mustassa illassa suurentuen pikku hiljaa köysiratavaunumme lähestyessä pääteasemaansa. Kierros oli antanut aivan uuden näkökulman La Paziin, joten kannattaa ehdottomasti lähteä seikkailemaan La Pazin yläilmoihin. Lisäksi se on hyvä tapa päästä eroon taskun pohjalle kerääntyneistä bolivianoista.

Illallista varten olimme valinneet ruokapaikan hieman tarkemmin kuin edellisenä iltana. TripAdvisor suositteli meille Higher Ground –ravintolaa, joka sijaitsi kävelykatuosuudella (tai oikeammin porrasnousu tai –lasku osuudella kulkusuunnasta riippuen) Tarija-kadulla. Se siis sijaitsi suurin piirtein puolessa välissä Obeliscon asemaa ja meidän hotellia. Ravintola oli todella kotoisaksi sisustettu, ja suurin osa henkilökunnasta vaikutti ulkomaalaisilta puhuen hyvää englantia. Asiakkaat olivat suurimmaksi osaksi turisteja, joten autenttista bolivialaista tunnelmaa etsivien ei ehkä kannata poiketa tähän paikkaan. Ruoka oli oikein maittavaa, tosin ehkäpä hivenen liian suolaista yltääkseen avoimen hehkutuksen arvoiseksi. 

Illallisen jälkeen palasimme hotelliin. Oli aika päivittää päivän uutiset ja hieman kerätä jo tavaroita kasaan huomista lähtöä varten. Meiliin oli kilahtanut Peruvian Air Linelta sähköpostia, jossa tiedustelivat mahdollisuutta siirtää lentoa huomista myöhemmäksi ”tämänpäiväisen johdosta”. Pian selvisikin, että lentoyhtiön lentokone oli joutunut tänään onnettomuuteen La Pazin kentällä. Laskeutumisteline oli pettänyt ja kone oli ottanut hieman tiukempaa liukua kiitoradalla. Kukaan ei onneksi ollut loukkaantunut tapahtumassa. Myöhemmin kävi ilmi, että myös BBC uutisoi aiheesta. Jännityksellä asettauduimme yöpuulle pohtien, miten huominen lento oikein onnistuisi ja oliko onnettomuuden vuoksi lentoyhtiö joutunut tekemään jotain erikoisjärjestelyjä tai jopa perumaan lennon.