Maailman ympäri, päivä 19: Brasilialainen pyhäinpäivä

Perjantaina aamiaisen jälkeen otin uuden yrityksen postitoimistoon pääsemiseksi. Onni ei ollut tälläkään kertää myöden. Postin ovi ei pelkästään ollut kiinni, vaan sen eteen oli vedetty peräti metallisäleikkö. Ihmettelin asiaa ja katselin ympärille. Huomasin, että noin puolet liikkeistä oli kiinni. Päätin vielä kysyä asiaa postikortteja myyvästä kioskista, tietäisivätkö he jotain muuta tapaa postimerkkien metsästämiseen. Vastaus oli, että postitoimistoimisto olisi ratkaisu, mutta se on tänään kiinni. Tarkempi Googlailu kertoi postien aukioloajoista, että "All Souls Day" voi vaikuttaa niihin. Perjantai oli siis paikallinen pyhäinpäivä, halloween tai vastaava.

Ilma oli kuuma, mutta parin Auringon porotus kilpistyi pieneen pilviverhoon. Päätimme lähteä pyöräilemään, koska lähistöllä oli useita BikeRion pyörätelinettä. Copacabanan alueella pyörien kierto telineissä oli suurta, ja sai piti tarkkaan katsoa sovelluksesta, että oliko pyöriä saatavilla vai ei. Saimme lähitelineestä kuitenkin pyörän ja ajoimme kohti rantaa. Huomasimme, että osa rannan autojen ajokaistoista oli suljettu ja tilalle oli päästetty kävelijät ja pyöräilijät. Tämäkin järjestely oli ilmeisesti juhlapyhän syytä ja ansiota.

Ihmiset olivat iloisina vallanneet autoilta lisätilaa. Meilläkin oli nyt hyvin tilaa ajaa rinnakkain ja pystyimme samalla jopa keskustelemaan ajaessamme. Pyöräilimme yhtä soittoa Copacabanan toiseen päähän, jossa ihailimme rantaa vaihteeksi toisesta näkökulmasta. Paluumatka meni kummastellen naamiaisasuisia jalankulkijoita, joita selvästi alkoi kerääntymään enenevissä määrin rantakadulle. Jätimme pyörät samaan telineeseen, mistä olimme ne ottaneetkin ja lähdimme kävelemään Ipaneman suunnalle kauppaan. Kaupassa leipätiskin myyjä palkitsi hymyillen urhoolliset yritykseni tilata lounasleipämme portugaliksi ilmaisilla maistiaisilla juustoleipäpalleroilla.

Lounaan jälkeen päätimme vielä pulahtaa Atlanttiin. Jotta pääsisimme yhdessä uimaan, niin otimme vain pyyhkeet mukaan ja avaimen jätimme talomme ovimiehellä. Tällä kertaa aallot olivat suhteellisen rauhallisia eikä uiminen tuottanut vaikeuksia rauhallisessa aallokossa. Uintiretken jälkeen. Uinnin jälkeen alkoi huomisen lähdön valmistelun pyykkäämisellä ja itse paneuduin blogin ajantasalle saattamiseen. Seuraavasta päivityksestä sitten ei olekaan tietoa, milloin sen saan tehtyä. Mutta varmasti palaan matkamme vaiheisiin täällä.

Illalliselle menimme vielä rantatien varrella olevaan Manoel & Joaquim -ketjun ravintolaan. Otimme possua brasilialaisittain kahdelle ja eteemme kiikutettiin valtava määrä ruokaa: riisiä, ranskalaisia, valtava kasa lihaa ja grillattua ananasta, sekä lisäksi paikallista lisuketta. Ruoka-överit siis oli kohtalonamme jo toisena iltana peräkkäin. Lähdettyämme kiersimme muutaman rannalle pystytetyn myyntikojun kautta ostimme hieman matkamuistoja. Aloimme myös miettimään saamaamme laskua ruuasta. Olin kummastellut ruoan edulisuutta ja päädyimme siihen, että tarjoilija oli saattanut veloittaa meiltä vain yhden henkilön annoksen hinnan kahden sijaan. Tai sitten heillä oli joku erikoistarjous annoksestamme. Asunnossa odotti rento ruuansulattelu ja lopulta yöunet.