Maailman ympäri, päivät 32-33: Harmaat meripäivät

Torstai valkeni harmaana ja sateisena. Ulkona oli alle kymmenen astetta lämmintä, mutta onneksi Zaandamin keula oli jo kääntynyt kohti pohjoista ja lämpimämpiä ilmoja. Meillä oli oikeastaan käynyt ihan mielettömän hyvä onni ilmojen kanssa, joten sadetta ripsautteleva meripäivä oli ihan hauskaa vaihtelua. Sai hyvän tekosyyn pysyä ulkokansilta poissa, pukeutua rentoon college-paitaan ja vain oleskella. Mutta ennen rennon päivän aloittamista kävin salilla polkaisemassa päivän käyntiin ja sitten hemmottelimme itseämme aamiaisella hytissä, jonka olimme edellisenä iltana tilanneet. Osalla risteily-yhtiöistä hyteissä ruokailu on täysin maksutonta ja Holland America Linella voi tilata maksutta ympäri vuorokauden hyttiin ruokaa.

Hytit käydään siivoamassa kahdesti päivässä, aamupäivällä ja illallisen aikaan. Koska nyt söimme aamiaisen hytissä, niin kohta piti keksiä joku muu syy poistua hytistä, jotta se siivottaisiin. Kävimme katsomassa laivan palapelin edistymistä ja aloimme itse pelata tabletilla Ticket-to-Ridea. Muutkin matkustajat olivat liikkeellä ja pelasivat erilaisia pelejä, joita laivalla oli käytössä runsaasti. Lounaan jälkeen hyttimmekin oli siivottu, joten jäimme sinne aikaa kuluttamaan ja lepäilemään. Haimme myös passimme, johon olikin ilmaantunut uusia leimoja.

Joillakin risteilyillä passit kerätään risteilyn aluksi, ja oli myös Zaandamilla. Maissa käydessä hytin avainkortti on tärkein mukana oleva asia, jota yleensä sekä satamaviranomaiset että laivan henkilökunta kysyvät. Se siis lähes vastaa passia. Omasta passista on hyvä olla valokuva kännykässä tai sitten kannattaa kantaa mukana kopiota passin henkilötietosivusta. Zaandamilla lukemissamme ohjeissa kehotettiin pitämään jotain kuvallista henkilöllisyyskorttia, kuten ajokorttia mukana maissa, mutta meiltä ei muita papereita missään satamassa kysytty.

Laiva soljui Chilen vuonoissa ja kapteenimme ohjasi Zaandamin lähes jäätikön kylkeen, jolloin luonnon ihmeitä, muotoja ja värejä oli helpompi ihastella. En aiemmin tuntenut vetoa esimerkiksi Norjan vuonoristeilyitä kohtaan, mutta nyt yllätin itseni ihan nauttimasta olostani, vaikka ilma olikin ajoittain harmaa. Maisemat kuitenkin olivat jylhiä ja vaikuttavia, ja jotenkin Falklandinsaaret ja Kap Horn oli virittänyt minut valmiiksi nauttimaan hieman viileämmänkin ilmanalan nähtävyyksistä. Lido-kannen kuumat porealtaat ja uima-allas sai kuitenkin unohtamaan tarvittaessa ulkona vallitsevat viileyden ja harmauden.

Perjantaina kävimme parturissa, joka onneksi kuului kylpylän Spa-palveluihin. Olin jo ennen maailmanympärimatkaamme hieman pohtinut ja stressannut, että kuinkahan hiusten leikkaaminen onnistuisi reissun päällä. Copacabanalla olisin ehkä muutamassa liikkeessä voinut käydä, mutta ensimmäiselle hiustenleikkuulle katsoin turvallisimmaksi paikaksi kuitenkin risteilylaivan palvelut. Toisaalta reissun päällä ei hiuksiani olisi tutut näkemässä ja epäonnistuneen leikkauksen jäljiltä voisin ihan hyvin pitää vaikka lippistä päässä päiviä putkeen. Intiasta kotoisin oleva mies hoiti kuitenkin parturointini kiitettävällä tavalla, vaikka hiuslaatuni ei ollut hänelle tutuin mahdollinen.

Aikaamme vietimme muuten hyvin pitkälle tutuin kuvioin. Laivan palapelihuoneessa ensimmäinen 2000 palan palapeli oli valmistunut ja toista oli aloitettu rinnalle. Itse viihdyin parhaiten palapelin äärellä iltaisin, kun häärinää sen ympärillä oli vähemmän. Vietimme hauskan perjantai-illan puolisoni ja kanadalaisen Glorian kanssa uuden palapelin äärellä. Hän oli vanhempi rouva Toronton läheltä ja kertoi mielellään perheestään ja matkoistaan. Aika kului niin nopeasti hänen kanssaan, että lopulta Glorian mies ilmaantui paikalle houkuttelemaan häntä nukkumaan, heillä kun oli lauantaina aikainen herätys seuraavassa satamassa retkelle.