Maailman ympäri, päivä 45: Liman suihkulähteet

Machu Picchun retken rypistys tuntui vieneen voimat jo muutamaksi päiväksi. Keskiviikollekaan meillä ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa mietittynä. Aamiaisen jälkeen otimmekin rauhallisesti, itse soitin WhatAppilla Suomeen kuulumisia vaihtaakseni ja lisäksi kävimme taloyhtiön katolla uima-altaan ääressä loikoilemassa. Sadepilvistä ei ollut vaaraa, sillä jostain olin lukenut Liman olevan maailman toiseksi kuivin pääkaupunki sateen suhteen Kairon jälkeen. Puolisoni oli TripAdvisorista lukenut Liman keskustassa olevasta laajasta suihkulähdepuistosta, jossa myös iltaisin on muutama suihkulähde-esitys. Päätimme, että päivän ohjelmaksi saisi riittää se. Onneksi kummatkin olemme samanlaisia sen suhteen, ettei ohjelmaa tarvitse olla 24/7 ja emme pode syyllisyyttä rauhallisesti otetuista päivistä. Lisäksi puolisoni niskat olivat kipuilleet laivamatkasta lähtien, joten niitä oli turha rasittaa väkisin väännetyllä kaupunkipatikoinnilla.

Illalla otimme sitten Uberin alle. Ensin menimme keskustan RealPlaza-ostoskeskukseen. Liman liikennekulttuuri oli vähintään mielenkiintoinen, liikennevaloja ei kunnioitettu ja jalankulkijoita sitäkin vähemmän. Ruuhkaisimmissa risteyksissä oli liikennepoliisit liikennevalojen lisäksi autoja ohjaamassa ja sumppuja selvittämässä. Lopulta pääsimme perille ja ajattelimme haukata hieman iltapalaa ennen näytöstä. Olimme kuitenkin niin täynnä kämpällä tekemästäni lounaasta, että otimme hieman pepperonirullia ja pienimmän pizzan, mitä ostoskeskuksen pizzatiskillä oli myydä. 

Ostoskeskuksen edessä avautui aukio, jonka alla oli Liman bussiliikenteen keskusasema. Bussit tulivat kuin metrot laiturien eteen ja laiturien lasiovet avautuivat päästäen matkustajat kyytiin. Matkalla keskustaan näkemämme bussit olivat joko tupaten täynnä tai täysin tyhjiä. Välimuotoa ei tuntunut olevat. Julkisen liikenteen suunnittelussa tuntuikin olevan parantamisen varaan. Nousimme taas maanpinnalle kuljettuamme aseman läpi ja koitimme seurata paikallisia autojen väistelyssä teitä ylittäessämme. Kävelimme kansallis-stadionin ohi ja lopulta pääsimme hengissä. Lopulta olimme puiston luona. Paikalliset ohjasivat meidän puiston portille nro 3, jossa lippu puistoon ostettiin. Se maksoi 4 solia (n. 1,05 euroa) henkilöltä.

Puistossa oli kaikenlaisia suihkulähteitä suurista pieniin. Olimme tullet puistoon hieman klo 21 jälkeen ja päivän viimeinen näytös alkaisi klo 21.30. Ehdimme hyvin kiertämään puiston itäisen osan ennen näytöstä. Alueella olisi saanut iltapalaa ruokakojuista ja wc-tilojakin oli runsaasti pitkin puistoa. Kaiuttimista kuulutettiin show’n alun lähestyvän ja ihmiset asettuivat pisimmän suihkulähteen reunustalle seuraamaan esitystä. Siinä oli osittain hyvin perinteistä musiikin tahtiin leikkiviä suihkulähteitä ja osittain vesisumuun heijastettuja erittäin isänmaallisia aiheita. Esityksen jälkeen kävelimme puiston tunnelia pitkin puiston pienempään läntiseen osaan ennen Uberin ottamista takaisin kämppäämme. Liikennekaaos oli hieman helpottanut, mutta Lima ei pikaisella tuttavuudella vaikuttanut mitenkään kaupungilta, jossa olisi helppo ja miellyttävä liikkua. Vaikka emme kauheasti olleet nähneet kaupunkia, niin silti huomista lähtöä odotti ihan hyvin mieli. Ainoa asia, mitä olisi ehkä voinut kokeilla Perussa enemmän, oli perulainen keittiö, joka viime aikoina on tuntunut nousseen trendikkääksi.