Maailman ympäri, päivä 38: La Paz ja selätetty vuoristotauti

Torstaina heräsimme varovaisesti oloamme tunnustellen. Olimme torkkuneet ja nukkuneet pätkittäin eilisillasta lähtien ja kello seitsemän jälkeen aloimme pikku hiljaa kumpikin heräilemään. Varovasti oloa tunnustellen aloimme valmistautumaan hotelliaamiaiselle. Kun aamiainenkaan ei laukaissut pahaa oloa ja pientä päänsärkyä pahempaa kipuilua, päätimme uskaltaa pienelle lähialuekierrokselle kävellen. Kello kymmenen jälkeen aloitimme kierroksen hotellimme naapurissa olevasta Noitien torista (Mercado de Hechiceria), jossa oli myytävänä varsinkin kauniita käsitöitä. Aamusella tunnelma oli rauhallinen ja miellyttävä. Liikkeet vasta avautuivat ja kukaan ei tyrkyttämällä tyrkyttänyt tuotteitaan, vaan niitä sai ihastella rauhassa. Se oli uutta verrattuna muihin Etelä-Amerikassa kiertämiimme toreihin. Tunnelmassa oli selvästi myös taikaa, koska sorruimme ensimmäisiin tuliaisiin.

Laskeuduimme San Franciscon aukiolle, jonka reunustalla oli San Franciscon kirkko. Paikalla on ollut basilika jo 1500-luvulta alkaen, ja nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvun puolivälissä. Astuimme kirkkoon sisään ja hyvin tyypilliseen katolisen kirkon tapaan suuren pääalttarin lisäksi kirkon seinustalla on useita pienempiä alttareita. Paikalliset istuivat penkeillä mietiskellen tai rukouksiinsa uppoutuneena turistien kiertäessä kirkon reunoja alttarilta toiselle. Kierrettyämme kirkon palasimme kirkon ovista takaisin aukiolle, jossa turistit kuuntelivat oppaittensa selostusta ja paikalliset istuskelivat aukion reunoilla nousevilla portailla.

Ylitimme läheistä kävelysiltaa pitkin vilkkaan Pérez Velasco kadun päätyen Comercio-kävelykadulle. Kadulla oli paljon erilaisia liikkeitä, jotka tosin olivat melko summittaisesti avoinna. Ikkunoissa oli jo mainoksia huomisesta Black Fridaysta, joten Boliviakaan ei tältä kauppojen merkkipäivältä ole säästynyt. Poikkesimme muutamassa liikkeessä ja jatkoimme samalle matkaa kohti Murillo-aukiota.

Pulujen valtaamaa Murillo-aukiota ympäröi katedraali, kansallismuseo sekä presidentinlinna ja kansalliskongressi. Se siis on La Pazin keskusaukio, eikä ihme että pulujen ruokkijoiden lisäksi aukion reunamilla oli melkoiset poliisijoukot. Tosin yhden poliisiajoneuvon katolla ollut vesitykki vaikutti melkoiselta liioittelulta, koska aukiolla olijat olivat pääosin vanhuksia ja paikalla vierailevia koululaisryhmiä. Koska koitimme edetä rauhallisesti, niin poikkesimme Lonely Planetin suosittelemaan kahvila Alexanderiin aukion naapurikorttelissa. 

Kahvien juonnin, juusto-kinkku-croissantien syömisen sekä postikorttien kirjoittamisen jälkeen oli aika etsiä minulle housuja laivalla ratkenneiden tilalle. Reilun korttelin päässä Murillo-aukiolta laskeutuessa sijaitsi Norte-ostoskeskus, jossa oli pieniä liikkeitä ja onneksemme myös farkkuliike. Emme kuitenkaan päässeet sopimukseen löytämieni sopivien housujen hinnoista, jolloin myyjä yllätyksekseni ohjasi minut seuraavaan nurkan takana olevaan merkkifarkkuliikkeeseen. Sieltä löytyikin yhdet housut, jotka olivat sopivien lisäksi jopa mukavat päällä. Vaikka hinta sitten olikin melkein länsimainen, niin saimme kaupat niistä aikaiseksi. Ja ajoitus oli ilmeisesti sopiva, koska kello löi yksi ja ostoskeskuksen liikkeet sulkeutuivat. Ilmeisesti siesta-aikaa vielä kunnioitetaan ja noudatetaan Boliviassa.

Tavoitteena minulla oli ostaa postimerkkejä koti-Suomeen lähetettäviin postikortteihin, mutta nyt pelästyin siestan sulkeneen myös posti. Ylitimme La Pazin obeliskin kohdalta pääkadun ja menimme tutustumaan sen ja Oruro-kadun kulmassa olevaan pääpostiin. Saimme kuin saimmekin postikorttimme jätettyä sinne, joten oli aika suunnata takaisin hotellille. Matkan varrella ohitimme mm. koka-museon ja löysimme myös yhdestä katukaupasta vuoristotautiin auttavaksi väitettyä Cocandina-juomaa. Hotellilla päätimme hieman levätä jälleen, mutta olimme varsin vakuuttuneita, että olimme kumpikin selättäneet vuoristotaudin. Pieni päänsärkykin oli lopulta kadonnut. Tilalle oli tullut hieman auringonvaloa saaneen ihon punerrus, jonka vuoksi meidän piti kaivaa matkalaukuistamme yllättäen After Sun-rasvat esille.

Myöhemmin kävimme vielä hotellimme naapurissa olevassa pienessä pizzeriassa syömässä, joka oli kyllä melkoinen palveluelämys. Pizzeriassa päivysti vain nuori koulutyttö, joka tilauksemme jälkeen kävi hakemassa luultavimmin äitinsä pyöräyttämään meille pizzat. Olimme tosin ylpeitä, että selvisimme koko ruokailun espanjalla, koska tytär ja äiti eivät englantia ymmärtäneet. Ilta alkoi pimentyä ja synkkiä pilviä alkoi kerääntyä taivaalle. Takaisin huoneeseemme päästyämme alkoikin ukkonen pauhaamaan,  ja päätinkin levon ohessa saattaa tämän blokin taas ajan tasalle ennen yöunia.