Maailman ympäri, päivät 28-29: Falklandinsaaret ja Kap Hornin kierto

Sunnuntaina oli Suomessa isänpäivä, mutta päivän satamassamme Falklandinsaarten Stanleyssa juhlittiin ensimmäisen maailmansodan loppumisen muistopäivää. Heti aamulla ostin laivayhtiön päivän nettiyhteyden ja aamiaisen jälkeen otin videopuhelun Suomeen. Siellä tytär oli kasvanut jo yli kuuden kilon ja tuntui seuraavan kännykän ruutua varsin vilkkaasti, vaikka ikää ei vielä ollut ihan vielä kolmea kuukauttakaan. Kun kuulumiset oli vaihdettu ja pahimpaan ikävään saatu hieman helpotusta, niin oli aika lähteä maihin. Maihinnousu tapahtui taas laivan pelastusaluksilla.

 

Ensimmäisen maailmasodan päättymisen muistopäivä on brittiläisessä maailmassa varsin suuri juhla. Stanley oli pieni kahden tuhannen asukkaan kylä ja jo aluksella sitä lähestyessämme huomasimme ihmisten kerääntyneen sankoin joukoin kaupungin hautausmaalle, joka sijaitsi myös meren rannalla Snake Hill-nimisellä rinteellä. Satamalaiturista ei ollut pitkä matka sinne, joten kävelimme paikalle. Kaksi lentokonetta teki hautausmaan vierestä ylilennon ja tasan kello 11.00 tykit ampuivat kunnialaukaukset, jota seurasi kahden minuutin hiljaisuus. Hiljaisuuden päätti toiset tykin kunnialaukaukset. Paikalle oli kerääntynyt valtavasti sotilaita ja joukkojen edessä pidettiin puheita. Kun puheet ja juhlallisuudet oli pidetty, purkautui joukko Stanleyn kaduille, kauppoihin ja pubeihin. Kävimme itse Victory Pubissa maistamassa paikallista olutta tuopillisen ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanan pöytäämme tulleille kanadalaispariskunnalle, joka oli matkalla risteillen Etelämantereelle. Silmään pisti, että pubin emäntää auttoi tiskin takana 12-vuotias poika – asia, joka Suomessa ei olisi tullut kuuloonkaan.

Stanley on pieni, mutta viehättävä paikka. Vastaantulevat ihmiset ovat pääasiassa sotilaita tai turisteja. Kaupungintalolla oli myyjäiset meneillään, ja kävimme katsomassa kun paikalliset kauppasivat talon salissa pöytiensä takaa itse tekemiään ruokia. Meno oli kiireetöntä. Stanleyn henkeen ja ihmisten arkeen tuntui olevan paljon helpompi päästä kiinni, kuin suuressa miljoonakaupungissa. Ihmisten kanssa oli helpompi aloittaa keskustelu. Oli aikaa puhua ja kuunnella.

Kun Zaandam lähti Stanleystä, se ohitti vielä rantoja, joilla pingviinilaumat vaeltelivat ja uiskentelivat. Loppuilta laivalla meni melko pitkälle tutuin kuvioin. Vielä yhdeksi ajanviettotavaksi oli minulle muodostunut laivan palapeli, jota kokosi muutaman hengen porukka laivan viidennellä kannella. 

Maanantainen Kap Hornin ohitus toi mukavaa vaihtelua ja jännitystäkin laivalla jo rutiinilla kulkeviin ajanviettotapoihin. Tuulet ja merivirrat ovat paikassa tunnetusti oikukkaita. Kävimme ihastelemassa maisemia ulkokannella vaikka viileä tuuli pyöri ja horjutti kookkaampaakin valokuvaajaa. Mukavuudenhaluisimmat asettautuivat yhdeksännen kannen baariin, josta aukesi maisemat eteenpäin ja kaiuttimista tuli selostusta ohiajon ajan. Zaandamin torvet pärähtivät huutamaan ohituksen kunniaksi ja kaikki matkustajat saivat myöhemmin myös diplomin Kap Hornin kiertämisestä.

Maanantaina oli meille myös pyykkipäivä. Pyykin peseminen on laivoilla tosin hieman helpompaa kuin maissa: pyykki pakataan huoneessa olevaan pussiin, pussiin laitetaan lappu, johon täytetään pussissa olevien vaatteiden tiedot ja määrä ja sitten huonepalvelija hoitaa pussin mukanaan pestäväksi.