Jos menee tarpeeksi etelään lomalle niin alkaa ilmat lopulta
kylmenemään. Montevideossa oli vielä hellettä, mutta etelämmäs seilatessamme
ilma alkoi tulla kotoisiin lämpötiloihin. Toki pysyimme vielä plussan puolella,
mutta lämpötila laskeutui keväisestä Suomesta tuttuun vajaaseen 15 asteeseen.
Itselläni tuntui olevan myös pientä kevätflunssaa kurkussa ja nenässä, johon
olin onneksi pienellä lääkevarastolla varustautunut. Nenäliinoja ja Zaandamin
teevalikoiman teelajeja hunajalla kului huolella. Uruguaysta ostettuja
kurkkukarkkeja en ollut avannut, koska Suomesta tuodut Strepsilsit olivat vielä
riittäneet.
Zaandamin kuntosalilta avautuu näkymä pitkälle merelle
eteenpäin ja perjantaina kuntopyörän selästä näkyi merellä elämää. Evä ja ja
suuri selkä pyöri hetken meren pinnalla, aivan kuin valas ja joku pienempi
merielävä evineen olisivat pyörineet kilpaa meressä. Myöhemmin päivällä
kapteeni kuuluttikin, että valaita tultaisiin varmasti näkemään. Nekin ovat
suuntaamassa tähän vuoden aikaan etelään. Kannatti siis mennä tekemään pieni
aamureippailu flunssasta huolimatta, vaikka melko rauhallisesti piti
kuntosalilla ottaakin.
Yksin nautitun aamiaisen päälle oli hyvä mennä hyttiin
takaisin lepäilemään ja nousta sitten seuraavan kerran lounaalle. Meripäivissä
on se hyvä puoli, että saa tehdä mitä huvittaa eikä pakosti tarvitse tehdä
yhtään mitään. Ja flunssaiselle sellainen elämä sopii. Vaikka kurkkukipuiselle
ei ruoka parhaalla mahdollisella tavalla maistukaan, niin tarjolla on myös
hyviä keittoja, jotka sopii aremmallekin kurkulle loistavasti.
Puoliso sai itselleen hieronta-ajan iltapäivälle Spasta,
joten menin siksi aikaa hieman matolle kävelemään ja saunomaan. Saunomistyylejä
laivan saunassa näkee monenlaisia. Jotkut itämaiden risteilyvieraista tulee
saunaan jopa shortsit ja t-paita päällä ja riisuvat vain paidan päältä
jäädessään alimmalle lauteelle istumaan. Minun lisäkseni en kenenkään muun ole
nähnyt uskaltavan heittää löylyä kiukaalle.
Ilta oli rauhallinen illallisineen illallissalissa ja
iltashowna oli brasilialainen laulajatar. Kasinolla ei valitettavasti ruletille
löytynyt pyörittäjää, joten jo toisena iltana peräkkäin jäi perinteiset
iltaruletit pelaamatta. Rahallisestihan se toki on ihan kannattavaa, ja
ihmeekseni olen vielä plus-miinus-nolla-tilanteessa ruletin pelaamisessani.
Lauantain meripäivä valkeni hyvin samanlaisena kuin
perjantaikin. Kuntosali, sauna ja aamiainen, jonka jälkeen pystyikin menemään
pienelle levolle lounasta odottamaan. Laivalla on kaikenlaista ohjelmaa säpinää
kaipaaville, mutta niihin vähemmän osallistumme. Iltapäivällä kuitenkin
koitimme risteilyisännän järjestämää tietokilpailua. Joukkueeseemme saimme
vanhemman floridalaisparinkunnan Tampasta. Menestyksemme ei tosin ollut
mainittavaa.
Tietokilpailun loputtua kapteeni teki jännittävän
ilmoituksen. Lähistöllä oli 83-metrinen jäävuori ja muutimme hieman kurssiamme
risteilläksemme sen ohitse. Kun jäävuori lopulta tuli näkyviin, oli se melko
vaikuttavan oloinen. Zaandamin kannet täyttyivät ihmisistä, jotka olivat
pukeneet lämpimimmät vaatteet päälle, mitä vaatekaapista löytyi. Pidimme
turvallista etäisyyttä jättiläiseen, koska sen lähellä oli useita siitä
irtautunutta jäälautaa. Vaikea kuvitella, että näkyvissä oli vain huippu ja 90
prosenttia jäävuoresta oli merenpinnan alapuolella.
Illalla kävimme illallisravintolassa syömässä ja katsomassa
iltashowna olleen tanssiaiheisen shown. Kasinolla kävimme pariinkin otteeseen,
ja siinä mielessä ilta oli iloinen, että jäimme kumpikin voitolle ruletista. Iltamyöhään
kävimme myös vielä yöpalaa ottamassa buffetin puolella. Laivoilla syöminen on
todella helppoa, kun herkkuja on melkein ympäri vuorokauden tarjolla. Kauhulla
odotankin vaa’an lukemia, kun joskus sellaisen ääreen pääsemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti