Tiistaiaamu valkeni Ushuaian satamassa. Kaupunki markkinoi
itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina ja maailman loppuna. Kaupungin
satamasta löytää myös aluksia, jotka lähtevät kohti Etelämannerta. Myös
maailman eteläisin Hard Rock Cafe –ravintola löytyy kaupungista, joten mistään
ihan pienestä kyläpahasesta ei ole kyse. Odotimme kaupungin olevan Stanleyn
tapainen pieni kylä, mutta kaupunki olikin odotuksiamme suurempi. Kauniit
lumipeitteiset vuoret ympäröivät kaupunkia.
Kaupunkikierrokseltamme palattuamme hyttiimme löysimme
sängyltämme puhtaat vaatteet valmiiksi viikattuna odottamassa kaappiin
nostamista. Zaandam jatkoi jo iltapäivällä matkaansa Ushuaiasta eteenpäin
jäätiköiden reunustamaa salmea pitkin. Myös tätä varten kaiuttimet ulkokansilla
antoivat selostusta kuudesta ohittamastamme jäätiköstä. Me tyydyimme
ihastelemaan jäätikkö-maisemia kahdeksannen kannen kuumasta porealtaasta.
Iltaohjelma oli tiistaina hieman normaalista poikkeava.
Laivan teatterissa näytettiin BBC:n tuottamia videotarinoita napa-alueiden
luonnosta ja eläimistä. Laivan muusikot soittivat samaan aikaan videoihin varta
vasten sävellettyä musiikkia. Show jälkeen poikkesimme kasinolla ja ruletissa
jäimme historiallisesti kumpikin voitolle. Makedonialaisesta Martinista tuli
kertaheitolla suosikkimme laivan ruletinpyörittäjistä.
Keskiviikkona heräsimme Chilestä. Punta Arenas oli vanha
perinteinen satamakaupunki, joka kukoisti varsinkin ennen Panaman kanavan avautumista.
Kaupungista löytyy ravintoloita, joissa voi maksaa niin dollareilla kuin
euroillakin. Mahdollisten tsunamien varalle kaupungissa on merkitty pakoreitit
korkeammille paikoille ja autoilijat vaikuttivat Chilessä olevan paljon
kohteliaampia jalankulkijoita kohtaan kuin esimerkiksi Argentiinassa ja
Brasiliassa. Kaupungin keskustaan (ja myöhemmin myös takaisin) kaupungin
ulkopuolella olevasta rahtisatamasta meidät vei laivayhtiön järjestämä bussi,
jota kuljetti varsin välitön vanhempi herrasmies nimeltään Fidel.
Zaandamille palattuamme oli edessä postikorttien
kirjoittamista ja päivälepoa. Käväisin myös katsomassa laivan palapelin
tilannetta, ja kovasti vaikuttaa siltä, että kahden tuhannen palan palapeli
tulee valmistumaan edessä olevien meripäivien aikana valmiiksi. Illalliselle
mennessämme aurinko vielä paistoi kirkkaasti. Jotenkin risteilyillä on tottunut
siihen, että illallisaikaan mennessä aurinko on jo laskenut. Eteläisen Chilen
päivät olivat kuitenkin jo niin kotoisen kesäisen pitkiä, että illallissali
kylpi vielä ilta-auringossa, kun maistelimme ruokailumme päätteeksi
tarjoilijamme suosittelemia herkullisia jälkiruokia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti