Maailman ympäri, päivä 40: Cuscoon Peruvian epävarmalla tyylillä

Perjantain aamiaisella olimme ensimmäisten hotelliasukkaiden joukossa seitsemältä. Vajaan tunnin päästä siitä olimme jo uloskirjautuneet laukkuinemme hotellista ja odottelimme aulassa tilaamaamme Uber-kyytiä. Uber ei kuitenkaan ollut Boliviassa läheskään niin kätevä kulkuneuvo, mitä se esimerkiksi Brasiliassa oli ollut. Lopulta annoimme periksi, ja otimme hotellin edessä olevan taksin. Se osoittautui lopulta jopa Uberia edullisemmaksi.

Lentokentälle tultuamme asettauduimme lähtöselvityksen jonoon. Keskustellessamme suomea keskenämme edessämme ollut nainen ryhtyi keskusteluun kanssamme. Hän oli Etelä-Amerikassa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla, ja meillekin oli todella virkistävää päästä puhumaan suomea jonkun muun kuin toistemme kanssa. Hän ei ollut kuullut lentoyhtiön eilisistä ongelmista, ja lievästi lentopelkoisena tieto siitä sai hänet aiheestakin hieman levottomaksi. Saimme lopulta jätettyä matkalaukkumme lentoyhtiön hoiviin ja hieman ihmettelimme, että olimme lopulta viimeiset, jotka lennolle kirjautuivat. Lennon lähtöä odotellessa ostin vielä lompakkoomme jääneillä bolivianoilla bolivialaisen viinipullon ja sainkin niillä halvimman mahdollisen.

Lento itsessään meni nopeasti. Lentokoneesta avautui upeat näkymät, kun ylitimme Titicaca-järven. Lasku taisi jännittää lähes kaikkia koneessa olleita, ja koneellinen matkustajia räjähtikin aplodeihin, kun laskeuduimme Cuscoon. Kaikki matkustajat poistui koneesta Perun rajavartioiden passintarkastukseen ja suurin osa matkustajista palasi sen jälkeen koneeseen, koska se jatkoi matkaa Limaan. Cuscoon jääneet asettautuivat odottamaan matkatavaroita, joita kuitenkaan ei alkanut kuulumaan. Suomalaisnainen, joka puhui sujuvaa espanjaa, kertoi meille puhuneensa tullimiehen kanssa, että jostain syystä matkalaukkuja etsittiin, koska ne tuntuivat olevan kateissa. Lopulta lentoyhtiötä edustava nainen tuli paikalle, ja kertoi laukkujen jääneen La Paziin, josta syntyi varsinainen härdelli. Suurin osa Cuscoon tulleista oli vain parin yön reissulla ja matkalla Machu Picchuun. Lisäksi mukana oli yksi suurempi, ilmeisesti kroatialaisryhmä, jonka eilinen lento Cuscoon oli peruttu onnettomuuden vuoksi ja nyt heidän matkatavarat oli sitten lennolla kadonneet. Suomalaisnaisellakin oli tarkoitus käydä Machu Picchulla huomenna, ja retket lähtevät liikkeelle jo aamuyöstä. Lisäksi hän oli jatkamassa matkaa jo sunnuntaina Ecuadoriin. Syystäkin tunteen löivät kuumina lentoyhtiön edustajan ympärillä.

Me olimme siitä onnellisessa asemassa, että olimme Cuscossa neljä yötä, koska tuossa ajassa olisi ihme, jos matkalaukut eivät tavoittaisi meitä. Lisäksi Machu Picchun matkamme oli vasta sunnuntaina. Ehtisimme siis valmistautua, mikäli emme ennen sitä saisi matkalaukkujamme. Kirjoitimme paperille yhteystietomme Cuscossa sekä matkalaukkujemme tiedot ja luovutimme ne paikalle auttamaan saapuneelle toiselle lentoyhtiön edustajalle. Olimme toki ihmeissämme siitä, että tämä kaikki tapahtui lentokentän aulassa. Peruvianilla ei ollut minkäänlaista omaa tiskiä lentokentällä, emmekä saaneet mitään kuittauksia heiltä hukkuneista matkatavaroista. Myöhemmin saimme kyselyä Cuscossa oleskelun pituudesta samalta naiselta, jolle tiedot luovutimme. Viesti oli lähetetty hänen omasta ja henkilön kuvasta päätellen henkilökohtaisesta WhatApp-profiilista. Positiivista toki, että edes jollakin tavalla pitivät viestintää yllä ja jakoivat infoa, mutta paljon ammattimaisemminkin olisi asiat voinut viestiä.

Lähtiessämme kävimme hyvästelemässä sympaattisen suomalaisnaisen, jolla asiat olivat valitettavasti meitä huonommin aikataulun suhteen. Jopa tunnin lento voi saada pidemmän reissun sekaisin, vaikka tätä meistä kukaan ei olisi uskonut. Onneksi hän sentään osasi kommunikoida paikallisten kanssa sujuvasti, joten eiköhän hänenkin osalta kaikki loppujen lopuksi kääntynyt parhain päin. Jos tunnet vaaleaa nuorta naista, joka työnsä puolesta reissaa Argentiinassa ja puhuu suomea hieman varsinaissuomalaisesti, niin vinkkaa toki hänelle, että olisi mukavaa kuulla kuinka kaikki lopulta hänen kohdallaan meni.

Me saimme Uberin majapaikkaamme, ja oli hieman omituista asettautua autoon pelkän selkärepun kanssa. Kämppämme sijaitsi parisen kilometriä Cuscon keskustasta vuoren rinteellä. Huoneistohotellin henkilökuntana oli vain espanjaa puhuvia naisia, jotka selvästi hieman jännittivät englantia puhuvia vieraita. Se, mitä elehtien emme saaneet keskenämme selvitettyä hoidimme Googlen kääntäjällä. Saimme siis sisäänkirjautumisemme tehtyä hymy huulilla. Ensi silmäyksellä asunto vaikutti mahtavalta: upea näköala yli Cuscon, iso keittiö, olohuone ja kolme makuuhuonetta, joissa yhdessä poreamme. Pientä säätöä kuitenkin oli. Netti ei toiminut ja keittiöstä puuttui kaikki tarvikkeet. Ei ollut yhtäkään lasia eikä haarukkaa pannuista ja kattiloista puhumattakaan. Digiboxi oli rikki, joten televisiosta ei näkynyt mitään. Toinen asunnon vessoista ei vetänyt ja suihkukaapista puuttui ovi, joten vettä roiskui helposti pitkin kylpyhuonetta. Internetistä kävin sanomassa, ja se alkoikin illemmalla toimia.

 

Onneksi itse pakkaan ilman poikkeusta käsimatkatavaroihin vähintään yhden varavaatekerran. Lähdimme joka tapauksessa etsimään varavaatteita, koska puolisoni ei samaa ollut tunnin suoraa lentoa varten tehnyt. Uber vei meidät lähelle Cuscon keskusaukiota, Plaza de Armasia. Se on todella vaikuttava ja kaunis aukio, jota reunustaa kirkot ja vanhat tai vanhaan tyyliin rakennetut matalat rakennukset. Torin reunalla olevat pikaruokalatkaat eivät loista isoilla logoillaan turistien silmään, vaan on ilmeisesti pakotettu piilottamaan suuret mainosvalonsa ja maastoutumaan aukion laidalla olevaan liikekiinteistöön. Koska päivä oli jo pitkällä, söimme nopean lounaan KFC:ssä ja jatkoimme Plaza de Armasin ja viereisen Plaza San Franciscon ihmettelemistä.

Tutkimme katuja ja sisäpihoja, eksyimme käsityöläistorille ja lopulta Tecte-kadulla uskaltauduimme alushousuostoksille pieneen alusvaatteita myyvään katukauppaa. Jatkoimme kiertelyä ja yhdestä toisesta kaupasta ostimme hammasharjat, deodorantin ja muita pakollisia hygieniatuotteita. Päätimme suunnata Cuscon pääkadulle, El Solille.

Päivä oli lämmin ja El Solilta löysimme Qoricanchan arkeologista museota vastapäätä miellyttävän kahvilan, johon pysähdyimme olut- ja internet-tauolle. Koska emme kauheasti tunteneet kaupunkia, ja ruokakauppoja ei kävelyllämme ollut tullut vastaan, koitimme googlailla hyviä ostospaikkoja lähistöllä. Niitä ei nopealla etsinnällä tuntunut olevan ihan naapurissa. Tauon jälkeen ohitimme El solin muraalin ja käännyimme kohti Wanchaqin toria. Muutama kortteli torin jälkeen oli kaksi suurempaa markettia vieri vieressä ja toisesta kävimme ostamassa jääkaappiimme täytettä seuraavien päivien varalle.  

Päivä oli ollut pitkä, eikä Peruvian Air Lines ollut tehnyt siitä mitenkään rentouttavaa. Palasimme Uberilla hotellille ja ihastelimme Cuscon yllä laskeutuva aurinkoa parvekkeelta. Olisi kovin tehnyt mieli avata lentokentällä hankkimamme viinipullo, mutta koska kämpässämme ei ollut mitään tarvikkeita ja oma viinipullonavaaja oli matkalaukussa La Pazissa, niin jouduin tyytymään kaupasta löytämiin oluisiin. Internet sentään oli alkanut toimimaan, mutta jostain syystä se ei toiminut kuin matkapuhelimissamme. Tietokoneella ei päässyt mihinkään. Olisin kovin mielelläni kirjoittanut jo siltä istumalta päivän tapahtumista blogiin, mutta se jäi nyt sitten odottamaan aikaa, kun hotellin yhteydet oli saatu korjattua.