Maailman ympäri, päivä 6: Matka jatkuu, edessä Madrid

Oli aika jättää Pariisi taakse ja jatkaa matkaa. Luovutimme huoneistomme kymmeneltä ja nousimme vuokra-autoon kohti Orlyn lentokenttää. Vaikka oli lauantai ja aamupäivä, niin Pariisin tiet olisvat varsin tukkoiset. Onneksi meillä ei ollut mitään kiirettä ja olimme varanneet aikaa siirtymiselle. Joka tapauksessa kävi selväksi, että Pariisissa kannattaa ehdottomasti hyödyntää julkista liikennettä, koska se on varsin verraton ja nopea tapa edetä kaupungissa.

Orlyn länsiterminaali oli ihan toimiva. Emme joutuneet jumittamaan jonoissa ja istumapaikkoja oli terminaalissa reilusti. Lähtöportilla oli pelattavissa elejä, lapsille leikkialue ja lisäksi keskellä odotusaluetta oli piano. Iloksemme eräs teini-ikäinen pianistin alku olikin istunut soittimen ääreen, ja ihastutti muista matkustajia musiikilla.

Iberian kone ei ollut mikään uusin mahdollinen ja sekä istuin että turvavyökin oli parempia päviä nähnyt, mutta matka sujui odotettua nopeammin lennon saapuessa Madridiin etuajassa. Madridin lentokentällä sitten arvoimme lähdemmekö majapaikkaamme julkisilla vai Uberilla. Päädyimme taas Uberiin, sillä lähimetroasemamme Gran Via oli remontin vuoksi suljettu.

Huoneistomme isäntä otti meidät vastaan, esitteli paikat ja jätti meille avaimet. Kämppä on aivan keskustassa oleva kompakti kaksio, jossa kyllä pari yötä viettää helposti. Asuntoon oli jätetty varsin kattava infopaketti Madridin keskustasta. Kaupunki itsessään olikin meille kummallekin vieras, ja olimme aiemmin käynneet vain nopealla pysähdyksellä kaupungissa. Silloinkin pysähdys oli pakon sanelema. Olimme silloin matkustamassa Las Palmasiin, mutta lentomme peruuntui ja meidät uudelleenreititettiin kohteeseen Madridin kautta, jossa yövyimme jatkolentoa odottaen lentokenttähotellissa.

Huoneistoon asetuttuamme kävimme lähikaupassa ostamassa perustarpeita jääkaappiin. TripAdvisorista katsastimme lähialueen ravintolatarjontaa ja kun silmiimme osui georgialainen ravintola Khachapuri, päätimme yksimielisesti käydä testaamassa sen. Olemme suuria georgialaisen ruuan ystäviä ja georgialaisia ravintoloita olemme testanneet ainakin Kaukasiassa sekä Virossa, Suomessa ja Ruotsissa. Olenpa itsekin kunnostautunut hatsapurin vääntäjänä, ja minun hatsapuri-reseptini voi lukea täältä.

Gran Vian alueella oli ravintoloita vieri vieressä ja pääosa aukesi ilta kahdeksalta. Olimme georgialaisessa ravintolassa hieman kahdeksan jälkeen ja jo puoli yhdeksältä paikasta olisi ollut vaikeaa saada paikkaan itselleen ilman pöytävarausta. Tilasimme Adjaruli-hatsapurin pekonilla, hinkaleita ja lobion, ja onnistuimme tällä määrällä vetämään tutut ruokaöverit, jotka vedämme lähes poikkeuksetta georgialaisessa ravintolassa käydessämme. Ruokajuomaksi otimme pullon Kindzmarauli-viiniä. Lauantai.illan illalliselle oli siis loistavat puitteet.

Täytyy myöntää, että ruoka oli maittavaa. Hatsapurin juusto tuskin oli alkuperäistä suolaista sulgunia, mutta muuten maut vastasivat todella lähelle georgialaisia makuja. Palvelu oli ystävällistä, ruokalajien syömistapaan opastettiin perustellisesti ja ruokalajit tuli pöytään georgialaisittain, eli hyvin satunnaisessa järjestyksessä. Meille kannettiin ensin pöytään hatsapuri, sen syötyämme saimme eteemme lobion, ja vasta viimeisenä saimme hinkalit pöytään.

Kylläisinä vyöryimme takaisin huoneistoomme valmiina yöpuulle.

Maailman ympäri, päivä 4: Versailles

Torstai-aamu valkeni poutaisena, kuten aiemmatkin päivät. Ilmojen suhteen meillä on todella käynyt tuuri Pariisissa. Sadepilviä ei ole näkynyt. Aloitin taas aamun pienellä reippailulenkillä Seinen rannassa, jonka jälkeen suuntasin eiliseltä tuttuun lähileipomoon. Olen aivan rakastunut ranskalaisten tapaan hakea aamulla patongit ja muut herkut tuoreena aamiaispöytään. Tilaaminenkin kävi jo ihan luonnostaan ranskaksi, vaikka toki myyjä toisti kaikuna sanani varmistaakseen oudolla murteella puhuvan asiakkaan tilauksen.

Päivän tavoitteena oli hakea vuokra-autoa Orlyn lentokentältä. Orlyltä siksi, että lauantaina jatkamme matkaamme maailman ympäri sieltä. Lentokenttä kuitenkin sijaitsi toisella puolella Pariisin metropoli-aluetta, joten reitti- ja matkalippuvalinnat aiheuttivat hieman päänvaivaa. Lopulta päädyimme ostamaan t+ -lipun (à 1,90€), jolla matkustimme kahdella metron vaihdolla Villejuif Louis Aragon –asemalle. Sieltä jatkoimme toisella t+-lipulla Orlyn eteläterminaaliin T7-raitiovaunulla.

Autovuokraamo oli länsiterminaalissa, mutta kävelyputki eteläterminaalin ja länsiterminaalin välissä oli kuitenkin remontissa. Jouduimme siis jatkamaan matkaa lentokentän järjestämällä ilmaisella bussikyydillä, joka koukkasi paikoitusalueen kautta lopulta länsiterminaaliin.

Koko reissuun oli mennyt lähes pari tuntia, joten vatsa kiitti kaukaa viisasta matkaajaa. Olin nimittäin ostanut aamulla hieman reippaammin patonkia, ja tehnyt siitä eväät lounaaksi. Kun saimme auton alle, niin aloin heti mutustamaan eväitäni. Nokka otettiin kohti Versailles’ta ja koti-Suomesta mukaan otettu tuttu navigaattoriääni opasti meidät perille.

Perille päästyämme kello oli jo yli kolmen, joka oli enemmän mitä alun perin olimme suunnitelleet. Päädyimmekin pitkän reissaamisen jälkeen ottaa ”vain” Chateau-liput, joka 18 euron hinnallaan oikeutti kiertämään Versailles’n palatsin sekä puiston. Sillä ei olisi pitänyt päästä linnan erikoisnäyttelyihin, mutta linnassa emme yhden lipuntarkistuksen jälkeen enää huomanneet uusia lipuntarkastamisia. Lippuautomaatille ei enää ollut jonoa – ilmeisesti johtuen myöhäisestä saapumisajankohdastamme.

Palatsi on huikea ja sen huoneiden ja taideaarteiden katsomiseen saisi kulutettua aikaa vaikka kuinka paljon. Itseäni kiehtoi satumainen Peilisali, joka historian rakastajalle oli tärkeä myös Versailles’n rauhansopimuksen allekirjoituspaikkana. Toinen erityisen kiehtova paikka oli suurten taisteluiden galleria, jossa oli kuvattu Ranskan voitokkaita taisteluita sodista yli kymmeneltä eri vuosisadalta.

Palatsikierroksella oli kiinnostavaa myös nähdä, kuinka kuninkaalliset olivat nukkuneet ja millaisissa huoneissa syöneet. Mahtuupa palatsiin myös oma kappelikin. Kierrosta olisikin voinut venyttää vaikka kuinka paljon ja mukana kulkeva ääniopas olisi jaksanut kertoa eri huoneista lukemattomia tarinoita. Meidän oli kuitenkin aika siirtyä vähitellen puistoon, joka on huikean näyttävä.

Versailles’n puisto on kiehtova yhdistelmä aukeaa suihkulähteiden täyttämää pihaa mataline kukka- ja pensasistutuksineen ja korkeampien pensaiden sekä puiden reunustamia kujia, jotka luovat lukemattomia suojaisia piilopaikkoja alueelle. Kun suihkulähteiden patsaita kyllästyy ihastelemaan, niin voi siirtyä puukujien suojiin turistivirroilta piiloon seikkailemaan rauhallisemmille alueille, joita puistolla on tarjota. Tässä hieman kuvagalleriana kalpea aavustus siitä, miltä puisto näytti:

Koluttuamme jalkamme puistossa kipeiksi päätimme lopulta lähteä kohti majapaikkaamme. Kolme tuntia oli mennyt kuin siivillä ja varmasti perusteellisemmalla tutkinnalla alueella olisi saanut kulumaan pari päivääkin. Huoneistolla odottikin kylpy ja lopulta hyvin ansaittu naapuripizzeriasta tilattu pitsa.