Maailman ympäri, päivät 61-62: Ukkosmyrskyjä Uudesta-Seelannista Sydneyyn

Perjantain olimme suunnitelleet rauhalliseksi päiväksi. Lauantaina oli edessä matkailuauton luovutus ja lento uusiin maisemiin, joten piti järjestellä matkalaukkuja ja huoltaa matkailuautoa luovutuskuntoon. Tämän lisäksi ehdimme rennon ulkona nautitun aamiaisen jälkeen tehdä kävelyretken rantaa pitkin. 

Clarks Beachilta avautui näkymät aina Aucklandiin asti. Ranta ei ollut ihan yhtä upea hiekkaranta, mihin olimme saaren itärannikolla tottuneet, mutta tuntui silti suositulta ja halutulta alueelta, koska siellä täällä rakennettiin uusia huviloita rannalle. Ja olihan vieressä paikallinen pursiseura ja golf-kenttä, joten aktiviteetteja alueelta löytyi. Mekin päätimme ottaa kierroksen golfia, tosin minigolfin muodossa leirintäalueen hieman aikaa nähneellä ja muhkuraisella betoniradalla. Mielestäni pallo pomppi radalla jo hieman tuurinkin mukaan, mutta toki tämä voi olla vain hävinneen pelaajan katkeraa tilitystä radan heikkokuntoisuudesta. Minigolfia lopetellessamme alkoi sade ja loppupäivän tuli ensin kuuroja silloin tällöin. Lopulta sadekuurot yltyivät ukkoskuuroiksi asti. Muutaman kerran jyrähti todella lähellä ja saimmekin lauantaina ensi kuulla ja lopulta lähtiessämme nähdä, että salama oli iskenyt puuhun vain muutama sata metriä leirintäalueen viereen. Ei siis ihme, että myös leirintäalueen nettiyhteyden olivat menneet poikki perjantai-iltana, eivätkä palautuneet kuntoon lähtöömme mennessä.

Lauantaina olimme saaneet itsemme ja auton lähtövalmiiksi aamu-kymmeneen mennessä ja tunnin verran ajoimme vuokrausfirmaan. Auton luovuttaminen meni sujuvasti ja vuokrausfirmasta oli järjestetty ilmainen bussikyyti lentokentälle. Oli aika jättää Uusi-Seelanti taakse ja jatkaa matkaa Australian Sydneyyn. Qantaksen lennot tuntuivat olevan Australiaan hieman myöhässä, mutta lopulta pääsimme matkaan. Sain lennon ajaksi viereeni mukavan uusiseelantilaisrouvan, joka oli menossa lapsiaan tervehtimään Australiaan. Hän oli kiinnostunut kaikesta Uudessa-Seelannissa näkemästäni ja ylisti itsekin maataan. Ensi kerralla minun pitäisi kuulemma käydä ehdottamasti Eteläsaarella.  Lennolla ehdin katselemaan myös Jasper Pääkkösen tähdittämän ”BlacKkKlansman”-elokuvan, joka oli varsin vaikuttava ja nykyaikaan viittaava kannanotto.

Sydneyssä riehui ukkosmyrsky, jonka vuoksi olimme lopulta laskeutuessamme jo tunnin myöhässä. Koska ukkonen vielä riehui lentokentän päällä, niin jouduimme odottelemaan koneessa vielä hetken maahan pääsyä. Maahantulomuodollisuudet menivät yllättävän nopeasti. Maahantulokortteihin olimme kertoneet käyneemme patikoimassa Uudessa-Seelannissa, mutta se ei onneksi vaikeuttanut tai hidastanut maahan pääsyä. Korteissa painotettiinkin, että kannattaa olla ennemmin rehellinen kuin salata jotain vaikeuksien pelossa. Lentokentällä meitä odotti vuokra-auto ja onneksi ilmakin oli hieman selkeytynyt. Kaupassa käynnin ja majoittumisen jälkeen uuteen AirBnB-majapaikkaamme ilta hämärtyi sateen alkaessa uudelleen. Kämppämme sijaitsi Bondin alueella. Valitettavasti emäntämme oli ilmoittanut ennen saapumistamme, ettei asunnossa olisikaan toimivaa internet-yhteyttä, kuten oli pitänyt. Uudessa-Seelannissa alkanut rajoitettu yhteys nettiin siis jatkui, ja pakollisiin surffailuihin käytimme mukanamme ollutta maksullista SkyRoamia.

Maailman ympäri, päivät 53-54: Auckland, Uusi-Seelanti

Lento Chilestä Aucklandiin oli pitkä. LATAMin leffavalikoima oli jo tuttu ja aluksi pakotin puolisoni katsomaan kanssani ”Love, Simon”-elokuvan, jonka itse jo kertaalleen katsoin maailmanympärimatkallamme. Pari seuraavaa elokuvaa menikin torkkuessa, jonka jälkeen annoin periksi ja koitin hieman nukkua. Valitettavasti en lentokoneessa vain osaa nukkua kunnolla, joten hyvin katkonainen torkkuminen jatkui, kunnes jostain syystä sain todella pahan huonovointisuuskohtauksen. Minua pyörrytti ja iholle nousi kylmä hiki. Odottelin tuolillani pahimman olon ohimenemistä ja sen jälkeen herätin puolisoni päästämään minut wc:hen, jossa yritin hetken rauhoittua ja saada hikoilua loppumaan. Hieman rauhoituttuani meni koneen perälle ottamaan hieman sokeripitoista juotavaa henkilökunnalta ja lopulta palasin paikalleni. Loput lennosta menikin ihan normaalisti, mutta hieman tuo kropan omituinen reagointi yölentoon jäi mietityttämään. Ehkä kyseessä oli joku lievä paniikkikohtaus, tai sitten reagointia Santiagon lentokentän loungessa ja lennolla nauttimaani alkoholiin. Tai sitten kyseessä oli jotain aivan muuta.

Aucklandiin lento saapui etuajassa. Meille olisi sopinut hyvin pieni myöhästyminen, koska majapaikkamme sisäänkirjautuminen oli vasta iltapäivällä. Koska kello ei kuitenkaan ollut aamulla kello viittäkään, niin jäimme lentokentän kahvioon matkalaukkumme saatuamme ja maahantulomuodollisuudet hoidettuamme. Lentokenttä tarjosikin pariksi tunniksi netin käyttöä, joten aika meni hetken nopeasti. Kun nettiaika loppui, niin aloimme pohtia kaupunkiin lähtemistä. Olimme kahvin lisäksi jo hieman aamiaistakin syöneet, joten ajattelimme mennä kokeilemaan majapaikkaan onneamme. Sen vastaanotto aukesi kahdeksalta, joten siihen myös tähtäsimme. Otimme Uberin ja saimme oikein hauskan ja puheliaan kuskin. Saimme hyvän puheenaiheen ilmasta, koska lentokentälle iski juuri autoa odotellessamme ukkoskuuro, joka onneksi loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Majapaikkamme vastaanotossa emme kauheasti yllättyneet siitä, että meille ei ollut vielä antaa huonetta. Jätimme laukkumme heille varastoon ja lähdimme kävelemään heräilevään Aucklandiin. Aucklandilaisille kyseessä oli normaali torstai-aamu, vaikka Suomessa oli itsenäisyyspäivä. Tai itse asiassa Suomessa taidettiin kohta vasta valmistautua itsenäisyyspäivään aikaerosta johtuen. Jotenkin oli vaikea asennoitua siihen, että nyt olimmekin Suomea edellä, emmekä jäljessä kuten Etelä-Amerikassa olimme olleet. Hetken aikaa käveltyämme olimme päässeet Aucklandin maamerkin eli Sky Towerin luokse. Se aukesi sopivasti yhdeksältä, joten päätimme nousta sen huipulle ensimmäisten joukossa. Huvittavaa oli myös se, että Santiagon ja Aucklandin tornien valloittamisen välissä emme olleet edes nukkuneet kunnon yöunia sängyssä. Silti toisessa vierailimme tiistaina ja toisessa torstaina.

Sky Towerin huipulla meillä ei ollut mikään kiire. Istuskelimme rauhassa eri tasanteilla ja kävimme kahviossa jo toisilla aamukahveilla. Pilvet liikkuivat nopeasti Aucklandin yllä ja näkyvyys oli parempi, mitä Santiagossa oli ollut.

Yläilmojen ihailemisen jälkeen kiertelimme pienessä puistossa hetken, kunnes ajattelimme mennä taas kokeilemaan onneamme majapaikkaamme. Meidät kuitenkin käännytettiin vielä takaisin aikaa kuluttamaan kaupungille, joten menimme vielä läheiseen kiinalaiseen ravintolaan lounaalle. Lounaan ja kauppareissun jälkeen palasimme majapaikkamme aulaan odottamaan ja lopulta saimme huoneenkin. Valvomisen ja aikaerorasituksen jäljiltä olimme valmiita sänkyyn. Nukuimmekin lähes putkeen seuraavaan aamuun heräten vain hetkeksi pienelle iltapalalle ja selaten netistä Suomessa alkavan itsenäisyyspäivän uutisia.

Seuraavan aamun aloitimme läheisessä kahvilassa aamiaisella, kun Suomessa vasta pystyteltiin kotikatsomoita Linnan juhlia varten. Päivän agendana oli saada postikortit matkaa, samoin kuin puolisoni Sky Towerista ostaman matkamuiston postittaminen Suomeen. Postivierailun jälkeen kävelimme Aucklandin satamaan. 

Lounaalla poikkesimme ystäväni ennalta kehumassa Hanoi Cafe-ravintolassa, mutta kokilla ei tainnut olla paras mahdollinen päivä ja ruoka oli ”vain” ihan-ok-tasoista. Kiertelimme sen jälkeen vielä hetken Queen Streetin kaupoissa, kunnes palasimme huoneistoomme suunnittelemaan tarkemmin seuraavia päiviämme Uudessa-Seelannissa.

Maailman ympäri, päivät 51-52: Santiago ja lähtö Aucklandiin

Tiistaina meidän piti lähteä Valparaísosta. Lentomme lähti vasta keskiyön jälkeen, joten rauhallisen lähdön vuoksi olimme varanneet kämppämme aina keskiviikkoon asti. Saimme siis rauhassa pakata ja syödä aamiaisen ja lounaan kämpässä. Huoneiston maisemat olivat huikeat eikä niistä saanut tarpeekseen. Hieman kiusoitellen aurinkokin tuli jälleen esille muutaman sumuisemman päivän jälkeen. Lopulta olimme valmiita lähtöön, pakkasimme matkalaukkumme autoon ja luovutimme asunnon avaimet taloyhtiön portilla olevalle ovimiehelle. Otimme suunnaksi Chilen pääkaupungin Santiagon ja siellä olevan Etelä-Amerikan korkeimman rakennuksen, Sky Costaneran.

Reilun tunnin ajomatka meni kommelluksitta ja navigaattori johdatti meidät tornitalon juurelle. Alemmissa kerroksissa sijaitsee suuri tavaratalo parkkihalleineen, joten pysäköiminenkään ei ollut minkäänlainen ongelma. Hissien edustalla oli varauduttu turisteihin jonotusnauhoin, lipunmyyntiautomaatein ja parilla lipunmyyjällä. Ennen vierailuamme Santiagossa oli ollut aurinkoisia ja selkeitä päiviä, mutta Chilen matkallemme ominaisesti pilvet olivat seuranneet meitä kaupunkiin ja ketään muita ei samaan aikaan ollut huipulle nousemassa. Koitimme ostaa automaatilla lipun, mutta kone näytti luottokortin vilauttamisen jälkeen erroria. Menimme lopulta lipunmyyjien luo ja he pyysivät odottamaan hetken, kunnes joku oli tutkinut ongelmaa ja pian lätkäisivät meille liput käteen ja ohjasivat hissille. Luottokortiltamme ei ikinä tainnut mennä veloitusta noususta, joten tekninen vika sen puolesta kääntyi onneksemme. 

Ylhäältä avautui upeat maisemat, vaikka päivä olikin pilvinen. Kirkkaalla ilmalla näkymät olisivat olleet varmasti paljon huikeammat, koska nyt vain näimme pienen vilahduksen Andeista pilvien takaa. Näköalatasanteita oli kahdessa kerroksessa, katolla ja ilman, ja kiersimme kummatkin. Lopulta lähdimme alas ja ulos ostoskeskuksesta. Pyörähdimme viereisessä puistossa kuvaamassa pilvenpiirtäjää ulkopuolelta ja palasimme vielä kahville ja donitseille ostoskeskukseen ennen lähtöämme lentokentän vuokra-autojen palautusaluetta.

Auton palautus meni sujuvasti. Kun pääsimme lentokentälle, niin lähtöselvityksessä saimme kuulla, että lento oli täynnä, joten emme saaneet mitenkään järjesteltyä itsellemme parempia paikkoja itsellemme lentomatkalle. Suuntasimme passitarkastuksen ja turvatarkastusten jälkeen loungeen, jonne pääsimme ilmaiseksi Diners Cardilla. Pieni rentoutuminen ennen lentoa teki ihan hyvää ja tarjoilua nautittuaan ei tarvinnut nousta nälkäisenä lentokoneeseen. Meillä oli edessä LATAMin lento Aucklandiin, Uuteen-Seelantiin. Hauskinta oli, että lentokoneen lähtiessä matkaan oli Chilessä kello kääntynyt keskiviikon puolelle. Perille tullessamme olisi kuitenkin jo aikainen torstaiaamu.

Maailman ympäri, päivät 46-47: Takaisin Chileen ja lepopäivä

Torstaina piti taas laittaa tavarat kasaan matkalaukkuihin. Onneksi Chilessä tultaisiin olemaan paikallaan hieman pidempään kuin pari yötä. Muutaman yön majoittumiset alkoivat jo hieman rasittamaan, mutta toisaalta Machu Picchulla käynti oli pienen koukkauksen arvoinen. Samalla koukkauksella oli sitten nähty La Paz, Cusco ja Lima, koska halusimme pysytellä reittiä suunnitellessamme mahdollisimman paljon ainoastaan suorissa lennoissa ilman koneen vaihtoja. Yhdeksän jälkeen olimme valmiit tilaamaan Uberin kämpällemme ja läpi kaaottisen liikenteen ajoimme lentokentälle. Ainoastaan maksullisilla  tiepätkillä liikenne oli sujuvaa, ja muuten Liman liikenne kauhistutti edelleen.

Lentokentällä kävimme tiskillä kinuamassa itsellemme hätäuloskäyntipaikat ja saimmekin sellaiset helposti. Kone Limasta Santiagoon oli hieman isompi kuin aiemmilla lennoillamme eikä se ollut läheskään täyteen myyty. Lennolla katsoimme Mamma Mia 2-elokuvan, ja hyvin se viihdytti melkein koko lennon ajan. LATAMin tarjoama lämmin ruokakin oli ihan maittavaa. Laskeuduttuamme kaikki matkalaukutkin pyörivät laukkuhihnalla kiltisti kun olimme selvittäneet passintarkastusjonon. Suuntasimme autonvuokrausfirmojen luokse, jonne lähti ilmainen kuljetus lentokentän edestä. Europcarin papereiden täytön jälkeen pakkasimme matkalaukut pieneen Volkswagen Golfiin ja oman navigaattorimme ohjeita seuraten otimme nokan kohti rannikkoa ja Valparaisoa. Matka meni sujuvasti, vaikka ensimmäinen tietulliasema hieman jännittikin. Autossa oli alueen tietullit maksettuna ja selvisimmekin oikeasta raosta eteenpäin.

Talo sijaitsi Valparaison reunalla olevalla mäenrinteellä ja sinne vei rinnettä pitkin ylöspäin kiipeävä ja kiemurteleva tie. Taloyhtiön portilla oli vartijat, ja kun saimme englannin, espanjan ja elekielen sekoituksella toisillemme selväksi asiamme lähti yksi vartija näyttämään meille autotallista autolle paikkaa. Sen jälkeen hän vei meidät hissille ja ohjasi meidän talon ylimpään kerrokseen, jossa huoneistomme sijaitsi. Huoneiston ovella jäimme soittamaan ovikelloa ja kun kukaan ei avannut, niin kerroimme odottavamme omistajaa. Vartija lähti palatakseen hetken kuluttua. Hänellä oli avain asuntoon, mutta oli mukaan lähtiessään ensimmäisellä kertaa unohtanut avaimen portille. Sisälle päästyämme emme voineet kuin ihmetellä näkymiä. Valparaiso satamineen avautui kokonaisuudessaan eteemme. Huoneistossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi pesuhuonetta, kaksi parveketta, keittiö sekä ruokailu- ja oleskelutila. Sängylle oli jätetty meille viinipullo odottamaan avaamista. Jääkaappi oli kuitenkin tyhjä, joten meidän piti vielä lähteä kauppaan eväitä ostamaan.

Pienen automatkan päässä oli kauppa, joka oli vielä auki. Sieltä ostimme muutaman ruokailun ja aamiaisen tarpeet. Kaupan kassalla yllätyimme: vaikka joka puolella Etelä-Amerikkaa olemme kauhuksemme tottuneet siihen, että paikalliset kaupat tuhlaavat surutta muovikasseja, niin tässä kaupassa asiakasta kohti oli antaa vain kaksi pientä muovipussia. Olimme matkamme aluksi kauhistelleet tapaa, mutta siihen oli turtunut. Siksi kaupan poikkeava käytäntö yllätti ja herätti jälleen miettimään, että ilmeisesti täälläpäin maailmaa ollaan menemässä muovikassien käytössä järkevämpään suuntaan, vaikka aluksi siltä ei ollut vaikuttanut.

Kauppareissun jälkeen teimme vielä illallista, jonka jälkeen olikin hyvä käydä yöpuulle. Perjantai-aamuna kännykässäni olikin iloinen yllätys, kun isäni oli laittanut kuvia tyttärestäni siskoni tytärten kanssa. Serkukset olivat nähneet vanhemmillani, ja näin puolimatkan lähestyessä kaikki muistot koti-Suomesta tulevat jo tarpeeseen. Muuten perjantaista ei olekaan jälkipolville kerrottavaa. Keskityimme pyykin pesemiseen, tulevien päivien suunnitteluun ja lopun matkan budjetin pohtimiseen. Itse sain blogin taas saatettua ajan tasalle ja viestittelin työkavereille, joilla oli samana päivänä pikkujoulut. Välillä kokkailimme ja välillä pelasimme Ticket-to-Ridea, mutta huoneistosta emme poistuneet. Pidimme maailman kokemisesta täydellisen lomapäivän keskittyen tulevan suunnitteluun ja yhteyksien pitämiseen Suomeen. Sovimme myös emäntämme kanssa, että hän tulee lauantaina tervehtimään meitä ja samalla maksamme hänelle majoittumisemme. Muistelimme rauhassa kahdestaan mennyttä matkaamme sekä kaikkia kommelluksia ja kokemuksia, joita matkamme oli jo mahtunut. Pieni muistelu matkan puolivälin lähestyessä ja perjantain vapaapäivä matkustamisesta ja koko ajan uuden kokemisesta tuli todellakin tarpeeseen meille.