Maailman ympäri, päivä 11: Keski-ikäistä shoppailua

Yli kymmenys matkasta on jo takana. Muutenkin reissu alkaa olla siinä vaiheessa, että päivittäin joutuu moneen otteeseen pohtimaan, että mikä päivä oikein onkaan menossa. Ehkä se kertoo vain rentoutumisesta. Tai sitten keski-iän dementiasta. Keski-iän piikkiin menee ainakin se, että uuteen vuorokausirytmiin sopeutuminen tuntuu vievän aikaa. Heräsin torstainakin nimittäin taas viideltä. Sateen ropina ja varsinkin ylempien kerrosten ilmastointilaitteista ikkunapellille tekemä rummutus aamun sarastuksen kanssa pitivät silmäni auki niin tehokkaasti, että yöunet jäivät viiteen tuntiin.

Seitsemältä lopetin nukahtamisen kanssa tappelemisen ja annoin periksi. Koska olin eilen saanut lenkkikenkäni perille Brasiliaan ja ilma oli sopivan viileää sekä sateisen ”happirikasta”, niin päätin lähteä aamulenkille. Viereistä rantaa pitkin meni hyvä pyörätie, joita lenkkeilijät käyttivät. Näin aikaisin ja tällä ilmalla muita lenkkeilijöitä oli todella harvassa ja sain rauhassa vetää reilun viiden kilometrin lenkin. Varma keski-iän merkki lienee myös se, että sateinen juoksulenkki saa hymyn huulille ja on parasta mitä loma-aamuun keksii.

Suihkun ja aamiaisen jälkeen mietimme päivän ohjelmaan. Eilen illalla oli selvinnyt, että tarvitsisimme uuden matkalaukun Iberian tuotua tuhoutuneen laukun luoksemme. Päätimme lähteä metsästämään sitä läheisistä ostoskeskuksista ja hypermarketista. Città- ja Downtown-ostoskeskuksiin kävelimme alle puolessa tunnissa,  mutta matkalaukkuliikkeitä niistä emme löytäneet. Città tuntui jo parhaat päivänsä nähneeltä, mutta Downtown vaikutti viihtyisältä ja vireältä. Alueen keskelle oli noussut Octoberfestin kunniaksi Biergarten. Downtownin ravintolakeskittymästä valitsimme lounaspaikaksemme Stambul-nimisen ravintolan, jossa oli Lähi-idän makuja seisovassa pöydässä ja ruoasta maksettiin lautasen painon mukaan.

Vielä hetken kierrettyämme päätimme jatkaa matkaa vielä kävellen Pão de Açucar-ostoskeskukseen ja siellä vesiperän vedettyämme Extra-hypermarkettiin. Extra ei enää tuottanut pettymystä, valikoimaa oli autonrenkaista kokonaisiin tonnikaloihin. Kätevästi pääsimme samalla hoitamaan ruokaostokset parille päivälle. Pakkasimme ostokset matkalaukkuun ja otimme Uberin huoneistollemme. Uberin hinta ei ollut kahtakaan euroa ja pienessä vesisateessa ei olisi ollut mitään järkeä kävellä laukun kanssa majapaikkaamme. Askeliakin oli jo tähän mennessä kertynyt itselleni tälle päivälle ihan tarpeeksi eli yli 15000.

Loput päivästä meni hyvin rauhallisissa merkeissä. Pesimme pyykkiä lisää, keitimme iltapäiväkahvit ja lopulta laitoin uuniin illan ruuan. Illallisen pikku hiljaa valmistuessa saatoin jopa ottaa pienet päiväunet, mitkä tekivät kyllä ihan hyvää lyhyeksi jääneiden yöunien jäljiltä. Illallinen onnistui yli odotusten ollen kaivattua vaihtelua ainaiselle pastalle. Illan pimettyä hävisin muutamat iPadin Ticket-to-Ride -pelin puolisolleni. Lopuksi otin itseäni niskasta kiinni, ja saatoin blogini ajantasalle matkakumppanini tapellessa tulevien lentojen ja niiden check-inien kanssa.

Naureskelimme, että meillä oli vielä Rion syke, Kristus-patsas ja Copacabana näkemättä, mutta emme aikoneen panikoida niiden suhteen. Kiireetön rantaelämä lähiössämme kaukana Rion sykkeestä sopi meille oikein hyvin. Joka päivä toi joka tapauksessa uusia kokemuksia ja näkemyksiä brasilialaisesta elämäntavasta, emmekä olleet huomanneet kiertämillämme paikoilla muita turisteja.

Illat Brasilian tv:stä tuli ajankohtaisten presidentinvaalien mainoksia, joita välillä kauhistelimme ja välillä naureskelimme. Vaikka Suomenkin politiikassa on nykyään paljon tahallista väärinymmärrystä ja sanojen vääntelyä, niin Brasilian mainoksissa haukutaan vastustajat oikein huolella.

Vaikka emme kauheasti olleet päivässä saaneet aikaiseksi, niin tämä oli hyvä päivä, ainakin keski-ikäisen mittapuulla.

Maailman ympäri, päivä 10: Pilvinen Rio

Säätiedot osoittautuivat oikeiksi ja keskiviikko oli paljon tiistaita pilvisempi päivä. En oikein vieläkään ollut Brasilian aikavyöhykkeellä. Toisaalta aikaiset aamunousemiset helpottivat yhteydenpitoa Suomeen ja ilokseni sain tyttärestäni pari oikein suloista kuvaa terveisinä Suomesta. Kämppämme naapurilta "lainaamani" netti oli edelleen paras väylä muuhun maailmaan. Soitin myös jälleen Iberian asiakaspalveluun. Matkalle jäänyt laukku saapuisi Rioon tällä kertaa kuulemma illalla klo 18.

Kahdeksan aikoihin olimme kumpikin ylhäällä ja tarkoituksena oli käydä aamu-uinnilla uima-altaalla. Allasvahti ei kuitenkaan ilmeisesti vielä ollut aloittanut työvuoroaan ja allasalue oli kiinni. Päätimme tehdä uuden yrityksen aamiaisen jälkeen, ja myöhemmin meillä kävikin parempi tuuri.

Olimme eilen ostaneet jo kaupasta tiettyjä asioita kadonneen laukun sisältöä korvaamaan, mutta tänään ajattelimme mm. pienentää pyykkivuortamme, joten päätimme koittaa onneamme taloyhtiömme vieressä sijaitsevasta kemikaliokaupasta. Hiuslakka sieltä löytyi, mutta pyykinpesupulveria myyjä neuvoi hakemaan läheisestä kaupasta, joka lopulta osoittautui sijaitsemaan paljon lähempänä, mitä aiemmat Google Mapsin neuvomat kaupat. Kauppamatkamme lyheni yhteen neljäsosaan.

Olimme aiemmilla kauppamatkoilla huomanneet pyörätelineitä, joissa oli pyöriä vuokrattavina. Mietimme polkupyörien alle ottamista, mutta kämpässä hitaan netin ääressä asiaan tutustuminen oli melko turhauttavaa. Päätimme suunnata taas açaí-annoksille, jossa oli myös loistavasti toimiva netti. Kesken käyntimme pilvet taivaalla alkoivat kuitenkin ripsiä vettä, joten päätimme haudata pyöräilyhaaveet tältä päivältä ja keskittyä täysillä vaate- ja ruokahuoltoon asunnossamme.

Paikallisten kanssa kommunikointi on hyvin mielenkiintoista. Brasiliassa tuskin kukaan puhuu englantia ja me emme puhu sanaakaan portugalia. En osaa napata siitä edes yksittäisiä sanoja, toisin kuin esimerkiksi espanjasta, jota kuuntelen välillä jopa melko sujuvasti. Asuinhuoneistomme puhelin soi pariin otteeseen tänä päivänä. Kummallakin kerralla puhuja jatkoi vain portugaliksi paasaamista, vaikka kuinka koitin englanniksi anella edes yhtä ymmärrettävää sanaa asiasta. Ensimmäisen soiton jälkeen ovemme taakse ilmestyi mies, joka osoittautui yleismieheksi. Hän oli tullut kiinnittämään yhden kaapin oven paikoilleen. Omituista, että asunnon vuokrannut GoHouse ei hänestä ollut mitään kertonut, vaikka oli muuten kysellyt majoittumisen onnistumista meiltä.

Toista soittoa koskevan asian arvasinkin etukäteen, koska alkuillasta minulle oli tullut viesti siitä, että kuriiri oli ottanut hoitaakseen laukkuni toimittamisen perille. Puhelimeen sanoin vain "oikei, okei", vaikka mitään en ymmärtänyt. Menin kuriiria vastaan ja käsiä heiluttaen selvitettiin allekirjoitusten paikat ja mihin reklamaatio kannattaa tehdä laukusta. Laukku nimittäin oli tuhoutunut varsin tehokkaasti. Se oli saanut pahat lommot kylkeensä, vetoketju repsotti ja yksi pyörä oli irronnut kyydistä. Korvausasiat varmasti selviää näin reissun päältäkin, mutta hieman harmittaa se, että Iberia mainostaa kaiken tapahtuvan helposti nettisivuilla, jotka kuitenkin antavat herjaa: "The page you have requested is not available".

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta päivä oli sopivan kiireetön ja rentouttava, vaikka kämpällä keitetty pasta tuleekin tästä päivästä lähtien varmaan korvista ulos.

Maailman ympäri, päivä 9: Aurinkoinen Rio

Aurinko paistoi jo kirkkaasti ennen kello kuutta Riossa. Verhojen läpi tuleva auringonpaiste ei yhtään helpottanut Euroopan ajassa käyvää sisäistä kello pääsemään oikealle aikavyöhykkeelle. Ikkunasta näkyi Atlantin ranta ja rantakadulla näkyi jo aamusta lenkkeilijöitä. Ehkä ihan fiksuakin juosta, ennenkuin auringonpaiste nostaa lämpötilan helteiseiseksi. Kuin ihmeen kaupalla löydän kännykälläni yhden suojaamattoman verkon lähistöltä, joka toimii joten kuten yhdessä huoneistomme kulmassa. Pääsen sen avulla hieman kärryille, mitä maailmalla on tapahtunut Euroopasta lähtömme jälkeen.

Koska eilinen oli mennyt suurin piirtein vain lentoyhtiö Iberian eväillä, niin nälkä oli melkoinen. Olimme kumpikin ylhäällä jo kahdeksan aikoihin ja aloimme suunnitella ruuan metsästämistä jostain lähistöltä aamiaiseksi. Olimme eilen illalla tullessamme nähneet talomme edessä ravintoloita, joista toivoimme edes jonkun avautuvan yhdeksäksi tarjoilemaan aamiaista. Hyökkäisimme ensimmäiseen auki olevaan ravintolaan.

Meillä kävi loistava tuuri. Ensimmäinen vastaan tuleva ravintola oli nimeltään Baladinha, Balada Mix-ketjuun kuuluva ravintola. Listalla oli tuorepuristettuja mehuja,  açaí-annoksia, omeletteja, pannukakkuja jne. Itse otin pienen açaí-annoksen hedelmillä ja kookosrouheella, mehun punaisista marjoista sekä kanaomeletin. Sillä lähti suurikin nälkä ja makuelämys oli todella positiivisesti yllättävä. Açaí-annos smoothieta tai pirtelöä muistuttava viileä syötävä, joka itselleni oli uusi tuttavuus. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään rantaa pitkin itään päin. Reilun kilometrin päässä oli Google Mapsin mukaan kauppa, josta lähdimme ostamaan kämppäämme juotavaa ja evästä.

Kun jääkaappiin oli saatu hieman täytettä ja iholle suojakerrointa, niin lähdimme rannalle. Säätiedotuksen mukaan päivä oli lähipäivistä aurinkoisin, joten siitä oli otettava kaikki irti. Naapurirannan hiekka oli valkoista ja pehmeää. Tyrskyt oli rannalla melkoiset, joten mainittavampaa uimista meressä ei voinut harrastaa, mutta kahlausta ja kuohujen mukana hoippumista sitäkin enemmän. Ohitse kulkevat kauppiaat kaupustelivat juotavaa, rantapelejä ja bikinejä, mutta eivät onneksi olleet kauhean agressiivisiä kaupittelussaan. Rannalla loikoilun jälkeen kävimme vielä uimassa kämppämme taloyhtiön uima-altaassa, joka helteistä huolimatta oli lämmitetty veden lämpötilan ollessa varmaan ainakin 30 astetta.

Iltakävelyksi lähdimme vielä rantaa länteen, jossa tietojemme mukaan oli vielä toinen kauppa reilun kilometrin päässä. Lentoyhtiöstä ei ollut kuulunut mitään,mutta emme olleet siitä kauhean yllättyneitä. Ilta meni kävelyn lisäksi chillaillen, aftersunia levitellen ja hieman omassa keittiössä kokkaillen eli valmis-lasagnea lämmitellen.

Maailman ympäri, päivä 8: Tavarat hukassa Atlantin yli

Maanantaina kello soi seitsemältä. Oli aika vaihtaa maisemaa ja mannerta. Uberilla lentokentälle ja tekemään check-in kohti Rio de Janeiroa. Espanjalaiset kyllä on melkoisia säätäjiä, ja säätö näkyi asemalla turhina ruuhkina, kun matkustajat eivät ymmärrä drop-in-paikan eroa check-inistä. Samoin epäselvät kyltitykset saa ihmiset jonottamaan samaan passintarkastukseen vaikka EU-kansalaisille olisi tyhjiä tarkastuskoppeja vapaana kulman takana. Mutta aikaa ennalta varaten reilusti ja rennolla asenteella näitä asioita ihmetellen voi pohjoiseurooppalainen tarkkailla eri kulttuurien käyttäytymiseroja. Onneksi meillä oli varattuna reilusti aikaa.

Emme valitettavasti saaneet pitkälle lennolle vierekkäisiä paikkoja, vaan peräkkäiset ikkunapaikat. Saimme kumpikin viereemme ihmisen, joka välttämättä halusi istua käytäväpaikalla, joten koneessa paikan vaihtokaan ei siis onnistunut. Minun vieressä istui varsin sympaattinen kahdeksankymppinen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta käsiä huitomalla saimme aina asiamme selväksi. Autoin tuota herraa esimerkiksi ruokapakkausten avauksissa, jotka olivat täriseville ja hieman voimattomille käsille hankalia avata.

Reilu 10 tuntia meni yllättävän nopeasti. Katselin kolme elokuvaa. Aloitin helpolla ”Ocean’s 8”-leffalla, joka ihan viihdytti ja sai ajan kulumaan. Toinen valinta oli ”Love, Simon” ja elokuva yllätti todella positiivisesti, vaikka osittain se olikin 2010-luvun versio perinteisistä high-school-teini-ihastus-elokuvista. Kyllä se hömppä silti minua ihan kosketti. Kolmas valinta oli ranskalainen ”L’echange des princesses”, joka oli nappivalinta tuoreen Versailles’n vierailun ja Madridissa käynnin vuoksi. Historia-fanina aihe Ludvig XV:n lapsipuolisosta ja Espanjan kuningasperheen käänteistä oli todella kiinnostava.

Iberian tarjoamat eväät olivat ihan hyviä. Päivälliseksi oli tarjolla kana- tai pasta-annos. Yhdessä välissä tarjoiltiin pieni kerrosleipä ja ennen laskeutumista saatiin aamiaispaketit sämpylöineen ja jugurtteineen. Riossa kello tosin oli jo illan puolella silloin.

Maahantulomuodollisuudet menivät jouhevasti ja passintarkastaja leimasi koneessa saadut ja täytetyt maahantulokortit. Sitten alkoi matkalaukkujen odottaminen, joka meidän tapauksessa sitten kestikin ihan viimeisen laukun tuloon asti. Pienintä laukkuamme ei hihnalle ilmaantunut. Hihnan vieressä ilmoitimme laukun kadonneeksi ja ilmoituksen vastaanottanut virkailija tiesi kertoa, että jostain syystä laukku ei ollut Madridista vielä lähtenyt. Annoimme majoitustietomme ja virkailija kehotti vielä soittamaan Iberian palvelunumeroon majapaikkaan päästyämme. Onneksi emme keksineet, että laukussa olisi ollut mitään todella korvaamatonta, ja lähdimme tutkimaan Rioa.

Majoituksemme olimme varanneet paikalliselta GoHouse-yritykseltä. Uberilla kuljimme heidän toimistoonsa Ipanemaan hakemaan avaimia. Kun loppuveloitukset maksuista oli maksettu, paperisota hoidettu ja avaimet saatu, otimme seuraavan Uberin kohti majapaikkaamme. Se sijaitsi Ipanemasta kohti Barra da Tijucaa mentäessä, aivan valkoisen rannan kupeessa Avenida Lucio Costalla.

Huoneisto sijaitsi Ernest Hemingway-nimisen pyöreän tornitalon 22. kerroksessa ja ikkunoista avautui maisema Atlantille. Ilmastointi toimi siedettävästi, mutta pettymykseksi kämpän netti oli kuitenkin järkevään käyttöön aivan liian hidas. Tilaa oli reilusti, kaksi makuuhuoneessa, olohuone suuren ruokailutilan kanssa, sekä keittiö, pyykkinurkkaus sekä silityshuone.

Soitin vielä Iberian palvelunumeroon, jossa kerrottiin matkalaukun olevan Madridissa ja lähtevän Pariisin kautta Rioon. Perillä sen pitäisi olla Rion kentällä klo 17.30 ensi illalla. Netissä voisi kuulemma hoitaa korvausasiat ja –hakemukset jouhevasti. Harmi vain, että se kunnolla toimiva netti meiltä nyt puuttui. 

Kaikesta ylimääräisestä säädöstä huolimatta olo oli kuitenkin tyytyväinen. Koti-manner oli jätetty taakse ja edessä oli Rion shortsikelit. Kämpän sijainti oli yllättänyt todella positiiviseksi. Edessä oleviksi päiviksi meillä ei ollut mitään tiukkoja suunnitelmia, joten oli aikaa sopeutua aikaeroon ja rentoutua. Pitkän reissauspäivän jälkeen uni tuli helposti, eikä edes Eurooppaan jääneet lenkkarit ja hiuslakat haitanneet unen saantia.


Lisää kuvia voi katsella vaikka Instagram-tililtäni.