Roadtrip Balkanilla

Perinteinen Roadtrip oli taas käsillä, kun elokuu alkoi vaihtua syyskuuksi. Vuoden 2012 roadtripistä Kalifornian suunnalla en näköjään ole blogia pidellyt, mutta koitetaampa taas saada jotain nettiin hieman läheisemmästä kohteesta eli Balkanista.

Lähtöpaikaksi valitsimme Kroatian Dubrovnikin, jonne Suomesta pääsee suhteellisen kivuttomasti ja helposti. Tarkoitus oli ajella Montenegron ja Kosovon kautta Makedoniaan. Myös Albania oli pitkään reissun listalla, mutta netistä tietoa etsiessä vuokra-autolla ajelusta Albaniaan alkoi käydä selväksi, että kaikki löytämämme vuokrausfirmat kielsivät ajon Albaniaan.

Tähän tekstiin yritän saada yleistä tietoa rajanylityksistä ja ajoreitistä, kun taas pysähdypaikoistamme koitan jälleen saada aikaiseksi omat tekstinsä.

Matka-aikataulumme oli:

28.8.: Lento Dubrovnikiin, ajo Budvaan
29.8.: Auringonottoa altaalla
30.8.: Tutustuminen Budvaan
31.8.: Parasailing Budvassa, ajoreissu Tivatiin ja Kotoriin
1.9.: Ajo Budvasta Kosovon Pejëen
2.9.: Ajo Pejëstä Makekedonian Strugaan
3.9.: Auringonottoa Strugassa Ohrid-järven rannalla
4.9.: Matka Albanian Dürresiin ja Tiranaan
5.9.: Ajo Strugasta Ohridin ja Skopjen kautta Kosovon Pristinaan
6.9.: Tutustuminen Pristinaan
7.9.: Ajo Pristinasta Dubrovnikiin
8.9.: Auringonottoa altaalla ja iltakävely Dubrovnikin vanhassa kaupungissa
9.9.: Ajo Mostariin ja takaisin Dubrovnikiin
10.9.: Auringonottoa altaalla
11.9.: Lento takaisin Suomeen

Dubrovnikin lentokenttä on pieni ja sen edustalla olevan taksi- ja linja-autopaikan takana oli rivi pieniä autonvuokrausfirmojen kojuja, joista myös oma vuokrausfirmamme Oryxin toimipiste löytyi. Nopean auton tarkastuksen jälkeen pääsimme matkaan, ja lentokentältä käännyimme suoraan tielle E65, jota pitkin olikin helppo ajella suoraan kohti ensimmäistä määränpäätä, Budvaa, jonne tie vei.

Kroatian ja Montenegron rajalla muodollisuudet sujuivat kivuttomasti passeja näyttämällä. Rajapisteiden välillä tosin vastaantuleva jono Kroatian tarkastukseen pelästytti, mutta meidän menosuuntaan jonot olivat todella lyhyet. Montenegron rajamies aiheutti meille pientä hämmennystä kysyessään ”Green cardia”, mutta sellainenkin vuokra-auton papereiden joukosta löytyi, ja pääsimme nopeasti jatkamaan matkaa.

Kotorinlahdelle saapuessamme meillä oli kaksi vaihtoehtoa: käyttää lauttaa tai ajaa mutkittelevan ja syvälle mantereeseen työntyvän lahden rantaa pitkin. Näistä valitsimme ajelun, koska aamulennon vuoksi aikaa oli reippaasti käytettävissä. Lahden rannalla olevissa kylissä oli rantoja sekä ravintoloita. Itse söimme jo Montenegron rajan ylitettyämme Herceg Novin kohdilla olleessa tienvarsiravintola Aurorassa ja runsaat lounaat juomineen maksoi 33 eurolla, eli n. 11 euroa henkilöä kohti. Vanhemman miestarjoilijan erinomainen englanti teki vaikutuksen ja antoi loistavan ensikosketuksen montenegrolaiseen palvelukulttuuriin.

Pikkukylien lisäksi Kotorinlahden pohjukassa sijaitsee Kotor, jonka edustalla oli myös kaksi loistoristeilijää. Kotorissa myös tienviitat olivat navigaattorimme kanssa hieman eri mieltä jatkosta Budvaan. Luotimme paikallisiin viittoihin, joka opasti pitkään tunneliin. Tunneli lyhensi matkaamme yli puoli tuntia ja toisessa päässä navigaattorimmekin pääsi takaisin kartalle lähellä Tivatin lentokenttää.

Budvasta lähtiessämme kohti Kosovoa navigaattorimme tipahti lopullisesti kyydistä, joten paperikartta olikin reissulla aivan välttämätön. Budvasta lähtiessä voi valita Podgoricaa kohti joko tunnelin tai vuoret ylittävä maisemareitti. Me valitsimme mutkittelevan vuoristotien, joka oli hyvää harjoitus tulevaa varten. Podgoricassa nappasimme välipalana burekia ja jatkoimme kohti Montenegron ja Kosovon välistä ainoaa raja-asemaa Külaa.

Rozajessa hieman etsimme rajalle menevää tietä, mutta rajalla rajamuodollisuudet sujui ilman suurempia ongelmia. Montenegron ja Kosovon raja-asemien välissä on yllättävän pitkä ajomatka ja Kosovon rajalle saavuttaessa pitää ensin hankkia autolle liikennevakuutus pienestä valkoisesta kopista, ennen kuin rajahenkilökunta päästää maahan. Ystävällinen rajavartijatar opasti meidän kopille ja päästi kääntämään Kosovon kautta takaisin vakuutuskopille, koska itse emme koppia huomanneet rajalle saapuessamme. Vakuutuksen minimiaika on 15 päivää ja maksoi 30 euroa.

Rajan jälkeen alkaa laskeutuminen Kosovoon ja maisemat ovat upeat, kun lähes koko Kosovo avautuu eteen vuoren rinteeltä. Mikäli menee johonkin pienempään paikkaan, niin kannattaa opetella sekä paikan serbiankielinen, että albaaninimi. Opastekylteistä on saatettu sotkea aina toinen nimi pois, riippuen siitä, onko kyseessä albaani- vai serbialue. Itsekin opimme, että kohdekaupunkimme oli serbiksi Pec, albaniaksi Pejë ja englanniksi Peja.

Pejëstä jatkoimme etelään albaanialueiden ja  –kylien läpi kohti Prizenä, josta jatkoimme vuoristotie kohti Makedonian rajaa ja Skopje-Pristina –valtatietä, jonka kohdalla navigaattorimmekin heräsi jälleen henkiin. Rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti passia ja auton papereita näyttämällä. Nopeasti olimmekin Skopjessa, jossa pysähdyimme ruokailemaan ja nostamaan paikallista valuuttaa moottoritiemaksuja varten.

Ohrid-järvelle matka vei aluksi oikein mukavasti kohti Tetovoa ja Gostivaria moottoritietä, jossa neljässä kohdassa kerättiin tietulli. Yhteensä maksu henkilöautolta koko moottoritiematkalta oli 100 dinaaria, eli alle 2 euroa. Gostivarin ja moottoritien loppumisen jälkeen tie muuttui pian jälleen mutkaiseksi vuoristotieksi. Lopulta edessä aukesi Ohrid-järvi ja Ohridin ja Strugan yhdistävä valtatie. Muutama minuutti tietä ja olimme perillä Strugassa.

Teksti tulee jatkumaan ja kuvia ilmaantuu lähipäivinä…. :)

Roadtrip Euroopassa

Syyskuu on loistavaa aikaa pitää pientä taukoa Suomen kylmenevistä ilmoista. Tietenkin epävarmojen ilmojen riski on myös Suomea etelämmässä silloin korkeampi, mutta matkakohteissa ei silloin ole niin ruuhkaista kuin Euroopan virallisena lomakuukautena eli elokuussa. Lähtö- ja loppupisteeksemme valitsimme Unkarin Budapestin, johon on helppo ja edullista lentää. Myös autonvuokraus onnistui sieltä kohdemaihimme Slovakiaan, Itävaltaan, Sloveniaan, Italiaan ja Kroatiaan helposti.

Tässä blogitekstissä käsittelen lähinnä matkantekoa Euroopan teillä, itse kohteista on omat tekstinsä. Matkamme aikataulu oli seuraava:
2.9.: Lento Budapestiin, ajo Bratislavaan
3.9.: Päiväreissu Wieniin Bratislavasta
4.9.: Ajo Bratislavasta Ljubljanaan
5.9.: Tutustumista Ljubljanaan
6.9.: Ajo Ljubljanasta Kroatian Ikaan, matkalla mm. Križna jamaan tutustuminen
7.9.: Päiväreissu Pulaan Ikasta
8.9.: Päiväreissu Krk-saarelle Baškaan sekä Rijekaan
9.9.: Kiertelyä Ikassa ja Ičićissa
10.9.: Päiväreissu Slovenian Postojnska jama ja Italian Triesteen
11.9.: Auringonottoa ja kiertelyä Opatijassa
12.9.: Auringonottoa ja pakkaamista
13.9.: Ajo Ikasta Zagrebin kautta Balatonin Vonyarcvashegyyn
14.9.: Ajo Balatonilta Budapestiin
15.9.: Tutustumista Budapestiin
16.9.: Hungaroring ja lento Budapestista Helsinkiin

Autonvuokrausfirma Triftyn henkilökunta oli lentokentällä vastassa kyltteineen ja kuljettivat meidät minibussilla lentokentän lahellä olevaan toimipisteeseensä. Papereiden täytön ja auton tarkastamisen jälkeen matka olikin jo valmis alkamaan kartan ja autoon kuuluvan navigaattorin avulla kohti Bratistavaa. Lentokentältä on lyhyt matka Budapestin kehätielle M0, joka päättyy kohti Slovakian ja Itävallan rajaa suuntaavaa moottoritietä M1.

Ennen Itävallan ja Slovakian raja-asemia edeltävää risteystä oli selvästi merkitty huoltoasemat, joista pystyi ostamaan vignetten, eli maksaa moottoritiemaksu Itävallan ja Slovakian teille. Vignette liimataan auton tuulilasiin ilmoitukseksi ajo-oikeudesta. Hauska yksityiskohta oli, että Itävallan vignettet myytiin huoltoaseman tiskiltä, mutta Slovakian ulkoa pienestä työmaakoppia muistuttavasta myyntikojusta.

Rajojen ylittäminen Unkari-Slovakia ja Slovakia-Itävalta-rajalla on helppoa. EU:sta todellakin on ollut apua, koska raja-alueen läpi voi ajaa rauhassa läpi, ilman turhia pysähdyksiä.

Moottoriteitä pitkin pääsee nopeasti siirtymään paikasta toiseen, koska etäisyydet on huomattavasti Suomea pienemmät. Kiirettömän matkaajan kannattaa kuitenkin tutustua karttaan, ja suunnitella muunlaisiakin reittejä kuin suorimpia ja nopeimpia siirtymisiä moottoritietä pitkin. Bratislavasta lähdimmekin Ljubljanaan hieman poikkeavaa maisemareittiä pitkin. Neusiedler Seen rannalla avautui laajat viiniviljelmät, joiden läpi ajoimme kohti Eisenstadtia. Matka kulki läpi pikkukylien ennen kuin palasimme A2 moottoritielle.

Emme myöskään lähteneen Ljubljanaan Mariborin suuntaan, vaan jatkoimme A2:sta aina Volkermarktiin asti. Pikku hiljaa moottoritie sulkelsi entistä useammin tunneleihin. A2:n varrella oli todella hyvin varusteltuja huoltoasemia, joista sai myös Slovenian vignetten. Volkermarktin kohdalla lähdimme pikkutielle kohti Bad Eisenkappelia ja Seebergin rajanylitysasemaa. Tie muuttui lopussa hyvin kiharaiseksi, sen kivutessa yli kilometrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.

Heti rajanylityksen tie lähti laskeutumaan idyllisissä slovenialaisissa alppimaisemissa. Tie pujotteli Kokra-joen puolelta toiselle pienien siltojen yli. Vastaavia maisemia ei moottoritietä ajaessa olisi nähnyt.

Kroatian rajat olivat matkamme aikana ainoita, joissa oli myös passintarkastus. Sloveniaan Postojnska jamaan matkatessamme jouduimme myös kunnolla jonottamaan rajalle, syynä oli lähinnä Kroatian rannikolta kotiin palaavat itävaltalaiset ja saksalaiset, jotka ovat suurin turistijoukko aurinkoisella rannikolla.

Kroatian teillä ei ole vignettet käytössä. Tiettyjen tunnelien ja siltojen käytöstä peritään kertamaksu ja tälläisiä matkallamme ovat Pulan ja Rijekan välillä oleva Učka-tunneli sekä Krk-saaren silta. Suurimmilla moottoriteillä on ajomatkaan perustuva maksu. Esimerkiksi Rijekan ja Zagrebin väliselle moottoritielle lähdettäessä otetaan moottoritiemaksua varten lipuke. Tie nousee nopeasti vuorille rannikolta. Maksu maksetaan moottoritieltä poistuttaessa tai vasta Zagrebiin saapuessa.

Unkariin palatessamme maksuista ei meidän tarvinnut huolehtia, koska autovuokraamme kuului ajo-oikeus Unkarissa, josta tarra tuulilasissa oli ilmoituksena. Koko ajomatka meni meiltä kommelluksitta, navigaattori oli hyvä apu, jonka tueksi tietenkin kannattaa ostaa ajantasalla oleva maantiekartta. Suurimmat kaupungit on opasteissa merkitty hyvin. Ajaminen onkin loistava tapa kulkea, nähdä maisemia ja myös suurimpien kaupunkien ulkopuolista elämää rajojen ylittyessä helposti.

Zagreb, Kroatia

Matkalla Kroatian rannikolta Balatonille pysähdyimme lounas- ja kävelypysähdykselle Zagrebiin. Keskeltä vanhaa kaupunkia, Kaptolia löytyi yllättäen ostoskeskus, jonka alapuoliseen parkkihalliin laitoimme auton seisahdusta varten parkkiin. Uudesta ostoskeskuksesta tullessa ulos avautui vanhan kaupungin idylliset pikkukujat.

Kujat johti etelään päin kohti Dolak-tori. Tori kuhisi myyjiä, notkuvien vihannes- ja hedelmäpöytien lisäksi esillä oli vaatteita ja matkamuistoja.

Dolak-torin reunalla, Trg bana Jelačićan yläpuolella nautimme myös ensimmäistä kertaa tällä matkalla lihaburekit. Itse ihastuin tähän perinteiseen balkanilaiseen piirakkaan edellisellä Kroatian käynnillä, mutta niin vain sen maistaminen jäi tällä matkalla viime tippaan.

Jaloittelimme vielä kävellen Trg bana Jelačićan läpi Zrinjevacin puiston reunaan asti palataksemme viereistä katua takaisin.

Paluumatkalla ohitimme vielä Zagrebin tuomiokirkon ja ihastelimme Kaptolin koristeellisia rakennuksia ja yksityiskohtia ennen ajomatkan jatkamista. Kuuma ja iloisia ihmisiä täynnä oleva vanha Zagreb yllätti kulkijan ja olisi varmasti ollut pidemmänkin pysähdyksen arvoinen paikka.

Ika ja Ičići, Kroatia

Matkan pisintä etappia varten olimme vuokranneet Kroatiasta huoneiston Ikasta, joka on miellyttävä pikkukylä Kroatiassa, Rijekan ja Opatijan kupeessa. Ika sijaitsee pienessä Rijekan lahden lahdelmassa. Viereisessä lahdelmassa sijaitsevan Ičićin kanssa kylät ovat melkein kasvaneet kiinni isompaan Opatijaan. Rannikko on hyvin jyrkkä ja kyliä yhdistävä tie kulkee aivan rannassa, josta lähtee sisämaata kohti hyvin jyrkkiä pikkuteitä rannikkoa reunustaville asunnoille.

Seitsemäksi päiväksi varaamamme huoneisto oli kolmikerroksisen huvilan ylimmässä kerroksessa. Kahden makuuhuoneen, kahteen eri suuntaan avautuvan parvekkeen ja kahden kylpyhuoneen huoneistosta näki lähes koko Rijekan lahden, koska se oli useita kymmeniä metrejä merenpinnan yläpuolella, vaikka rantaan oli vain alle kilometri. Huoneiston olimme varanneet Interhomen kautta.

Huvilan omistava perhe asui itse alimmassa kerroksessa ja pitivät huolta asujien viihtyvyydestä. Pihalla oli käytettävissä rauhallinen uima-allasalue grillauskatoksineen. Ilmastointi, oman huoneiston keittiö varusteineen ja satelliitti-tv kuuluivat huoneiston mukavuuksiin. Langaton internet-yhteyskin huoneistosta löytyi.

Alas kylään johti tie ja rappuset, jotka laskeutuivat jyrkästi kohti rantaa. Alaspäin siis pääsi hyvinkin helposti. Kylässä oli kauppaa, muutama baari ja kahvila, sekä aivan rannassa ravintola kylän hotellin yhteydessä.

Lahden poukamassa oli muutama laiva, uima-ranta ja laituri, joka myös toimi auringonottajien tukikohtana rannan lisäksi.

Rantaa myötäili myös kävelytie naapurikylään Ičićiin, joka oli hieman Ikaa suurempi ja laajempi kauppa- ja ravintolavalikoimaltaan. Matkaa naapurikylään ei ollut kuin kilometri tai pari – juuri sopiva matka iltakävelylle.

Maisemat olivat kuin suoraan postikortista, varsinkin kun ilta-aurinko maalasi näkymät väreillään. Ihanaa idylliä varjosti ainoastaan tieto siitä, että kävelyretken päätteeksi piti rantaan johdattavat portaat kävellä myös ylöspäin päästäkseen takaisin majapaikkaan.

Pula, Kroatia

Pulasta on kaveripiirissäni nimensä vuoksi tullut jo lähes legendaarinen kohde. Edellisellä kerralla Kroatiassa ja lähimaissa matkustaessani 2008 vierailu kaupungissa ei valitettavasti mahtunut matka-aikatauluun, joten tällä kertaa oli aivan pakko päästä Pulaan. Ajoimme maisemareittiä ensin Pulan lähettyville, Istrian niemimaan eteläisinpään päähän Premanturaan ennen itse kaupunkikierrosta. Tarkoitus oli itse asiassa ihan päähänpiston vuoksi käydä katsomassa, olisiko aivan kärkeen mahdollista helppo vaeltaa. Premanturan keskustassa kuitenkin kävi ilmi, että matkaa itse kärkeen oli hieman enemmän, mihin varusteemme ja aikataulumme antaisi periksi, joten asia olisi vaatinut hieman parempaa paneutumista ennen kohteeseen lähtöä.

Premanturasta lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Opaskirjan hehkuttama Valsabbion Pješčana Uvalassa vaikutti kuitenkin hieman liian hienostuneelta reissuvaatteillemme, joten ihastelimme ravintolaa vain ulkopuolta. Pješčana Uvala vaikutti mukavalta pieneltä kylältä Pulan liepeillä, mutta ruokaa lähdimme metsästämään Pulan keskustasta.

Jätimme auton Trg Republiken lähelle, josta oli lyhyt kävelymatka Narodni trgin vieressä olevaan kauppahalliin. Kauppahallin yläkerrasta löysimme mukavan kursailemattoman ravintolan, josta saimme valita alkupalaksi kunnon Istrialaisen alkupalalautasen - herkullista ilmakuivattua kinkkua, tonnikalamajoneesia sekä juustoa. Myös pääruoka oli maittavaa, ja matkaajan jaksoivat sen jälkeen tutkia, mitä kaikkea nähtävää Pulalla oli tarjota.

Ruokapaikkamme oli aivan Pulan kävelykatujen ja vanhan kaupungin naapurissa. Niinpä hyppäsimme väkijoukkoon sekaan.

Pula suorastaan henkii historiaa. Vanhan kaupungin vilinään pääsi näyttävän Sergiuksen riemukaaren alta.

Kaaren alta Sergijevaca johdattaa suoraan Pulan vanhalle Forumille. Forumia ja ympärillä olevia kahviloita vahtii Augustuksen temppeli ja kaupungintalo.

Historiaa henkiviä rakennuksia oli toinen toisensa perään. Heti Forumin jälkeen oli vuorossa tuomiokirkko eli Katedrala.

 

Kandlerova –katua Amfiteatterille jatkaessa vanhan kaupungin pienet kadut on täynnä matkamuistoputiikkeja ja ravintoloita. Vihdoin edessä kohosi vaikuttava näky, Pulan amfiteatteri, joka on erittäin hyvin säilynyt.

 

Hetken näkymiä ihasteltuamme oikaisimme illan pimetessä Istarska –katua pitkin autoamme kohti. Pääsimme tyytyväisinä Pulasta.

Krk ja Rijeka, Kroatia

Kvarnerinlahden saarista varsinkin sen suurin saari Krk houkutteli meitä puoleensa. Päätimmekin matkata Krkin etelärannalle, kehutulle Baškan rannalle. Tie Ikasta mutkitteli pitkin Rijekan lahden rantaa. Tie vei ohi Rijekan ja muiden rantakaupunkien kohti Krkin siltaa jylhissä maisemissa välillä aivan rantaa hipoen ja välillä nousten niin, että koko Rijekan lahti näkyi.

Krkn silta yhdistää Krkn mantereeseen ja sillalla on myös tietullipiste. Baška sijaitsee aivan saaren etelärannalla, joten matkaa määränpäähämme riitti vielä melkoisesti. Loppujen lopuksi edessä avautui Baška ja luokseen kutsuva meri.

Baška on oikein miellyttävä pikkuinen rantakaupunki. Sileäksi hioutuneet kivet peittävät rantakaistaleen, jota reunustaa pieni kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva rantakatu. Syyskuun aurinko oli vielä lämmin, jopa kuuma ja aurinkoa ottaessa vilvoittavat pulahdukset mereen tuli tarpeeseen.

Tankkasimme itsemme paluumatkaa varten rantaravintolan terassilla ihastellen vielä hetken maisemia. Auton olimme jättäneet melkein rannan tuntumaan parkkipaikalle, jossa rahastuksen hoiti paikalla päivystävä henkilökunta.

Paluumatka meni samoissa maisemissa kuin tullessakin. Teimme pysähdyksen myös Rijekassa, jossa kiertelimme kävellen muutamia suurimpia kävelykatuja keskustassa ja kiersimme muutaman tavaratalon. Auringon alkaessa laskemaan ajoimme takaisin koti-Ikaan.