tiistai 20. syyskuuta 2011

Budapest, Unkari


Budapest on mahtava kaupunki Tonavan varrella ja ihastuin itse siihen jo aiemmalla käynnilläni vuoden 2008 toukokuussa. Uljas Tonava, kaupungin tunnelma ja sen monet mahdollisuudet tarjoavat tekemistä niin lyhyelle kuin pidemmällekin vierailulle. Tällä kertaa vietimme Eurooppa-kierroksemme kaksi viimeistä yötä Budapestissä ennen lentoa koti-Suomeen.  Majoituimme pienessä, mutta kotoisassa Papillon hotellissa Budan puolella lähellä Tonavaa. Ensimmäinen ilta menikin majoittuessa, sekä kierrellessä läheistä ostoskeskus Mammutia ja iltakävelyllä Tonavan Budan puoleista rantaa pitkin. Budan puoli on paljon hiljaisempi ja sielä on ravintoloita Pestin puolta vähemmän, mutta iltavalaistu Parlamenttitalo on todella upean ja vaikuttavan näköinen vastarannalta illan pimetessä.


Itsenäisen matkaajan kannattaa ehdottomasti ostaa vuorokauden lippu julkisiin kulkuvälineisiin, jos haluaa nähdä kaupungista paljon ja on suunnitteilla matkustaa eri puolella kaupunkia oleviin nähtävyyksiin. Meilläkin oli se aluksi tarjoituksena ja matkasimmekin ensimmäisenä Budan linnaan raitiovaunulla ja nousimme linnan alueelle länsireunalta.


Linnan aluella sijaitsee mm. Kansallisgalleria ja Tonavan puolella avautuu maisemat yli Tonavan ja kaupungin. Tonavan puolelta linna-alueelle pääsee myös hissillä, jolla laskeuduimme rantaan.


Linnan juurelta Tonavan ylittää Széchenyin ketjusilta, jonka majesteettiset leijonat vartioivat liikennettä. Silta johtaa Rooseveltin aukiolle, jonka varrella sijaitsee mm. Unkarin tiedeakatemia. Aukion laidalta myös löysimme mielenkiintoisen kiertoajelun lähtöpaikan, johon kävimme myös ostamassa liput.


Ennen kiertoajelun alkua ehdimme kiertämään muutaman korttelin ja katsomaan Pyhän Tapanin tuomiokirkkoa (Szent István-bazilika).


Kadun varrella oli myös ravintoloita ja istahdimme yhteen nauttimaan lounaaksi gulassia, tietenkin!


Vaikka suunnitelmamme olikin aluksi kiertää omin päin Budapestia, niin Riverriden kiertoajelu ja –risteily kelluvalla bussilla oli jotain sellaista, mistä ei voinut kieltäytyä. Jo itse ajoneuvo oli nähtävyys perämiehineen ja bussinkuljettajineen.


Opas esitteli englanniksi ja saksaksi nähtävyyksiä, kuten Parlamenttitaloa, juutalaiskultuurin museota ja synagoogaa, oopperaa sekä Sankarien aukiota.


Kun kaupungin katuja oli kierretty, oli aika ajaa Tonavaan. Alukselle Tonavan rannalla oli ramppi, josta ajettiin suoraan Tonavaan ja hetkessä bussi muuttui lautaksi, joka puski Tonavassa kohti Parlamenttitaloa ja ketjusiltaa. Samaa ramppia pitkin päästiin takaisin kuivalle maalle ja kohti kierroksen loppua.


Huikaisevan kokemuksen jälkeen istahdimme hetkeksi terassille ja suuntasimme mielestäni Budapestin mukavimmalle ostos- ja ravintolakadulle Váci utcalle, jolle Rooseveltin aukiolta pääsee Dorottya utcaa pitkin. Moni varmaan kutsuu kävelykatua turistirysäksi, mutta kauppoja sieltä löytyy moneen makuun kuten ravintoloitakin. Illallisaikaan sisäänheittäjiä löytyy, ja Budapestissa olisi varmaan mahdollisuus illastaa edullisemminkin, mutta itse en ole ruokaan pettynyt Váci utcan ravintoloissa vuonna 2008, enkä tälläkään kerralla. Casablanca –ravintolassa varsinkin talon erikoisruoka oli mielenkiintoinen. Eteen tuotiin lähes raaka pihvi kuumalla kivellä, ja pihvi paistui kivellä sellaiseksi, minkä kypsyisenä sen itse halusi nauttia.



Jos Váci utcan loppuun kävelee päivällä, niin kannattaa ehdottomasti käydä myös kauppahallissa. Sielä kävin vuonna 2008, mutta tällä kertaa olimme lähistöllä sen jo sulkeuduttua. Myös paikallisiin kylpylöihin kannattaa tutustua, jos aikaa on käytettävissä. Itse kävin aiemmalla vierailullani Széchenyin kylpylässä helteistä päivää viettämässä.


Viimeinen matkapäivä koitti, ja sen tavoitteena oli tutustua Budapestin liepeillä olevaan Hungaroringin formularataan. Tiesimme, että radalla oli ajoharjoitukset menossa, joten otimme sen riskin, että emme mahdollisesti näkisi radasta vilaustakaan.


Pääportilla vartija kuitenkin antoi meidän mennä tutustumaan mestareiden puistoon. Patsaspuistoon saapuessa meitä ensimmäisenä tervehti Bernie Ecclestone -patsas.


Jokainen Hungaroringin voittaja oli saanut oman muistolaattansa. Muistolaattojen vierestä lähti myös kuja, jota ympyröi kaikki F1-sarjan maailmanmestarit. F1-maailman jumaloiman Ayrton Sennan patsaan edessä oli kukkia kunnioittamassa edesmennyttä sankaria ja suomalaisistakin mestareista oli oikein edustavat veistokset puistossa.


Lähdettyämme puistosta kiersimme vielä koko rata-alueen ympäröivän aidan pikkuteitä pitkin ja raoista vilkuilimme radan maalisuoraa ja varikkoaluetta. Koska aikaa vielä oli lennon lähtöön, niin ehdimme kierroksen jälkeen vielä piipahtamaan muutamassa matkan varrella olleessa ostoskeskuksessa tekemässä viime hetken tuliaisostoksia. Matka lentokentälle ja kotiin oli valmis alkamaan sen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti