tiistai 27. syyskuuta 2011

Roadtrip Euroopassa

Syyskuu on loistavaa aikaa pitää pientä taukoa Suomen kylmenevistä ilmoista. Tietenkin epävarmojen ilmojen riski on myös Suomea etelämmässä silloin korkeampi, mutta matkakohteissa ei silloin ole niin ruuhkaista kuin Euroopan virallisena lomakuukautena eli elokuussa. Lähtö- ja loppupisteeksemme valitsimme Unkarin Budapestin, johon on helppo ja edullista lentää. Myös autonvuokraus onnistui sieltä kohdemaihimme Slovakiaan, Itävaltaan, Sloveniaan, Italiaan ja Kroatiaan helposti.

Tässä blogitekstissä käsittelen lähinnä matkantekoa Euroopan teillä, itse kohteista on omat tekstinsä. Matkamme aikataulu oli seuraava:
2.9.: Lento Budapestiin, ajo Bratislavaan
3.9.: Päiväreissu Wieniin Bratislavasta
4.9.: Ajo Bratislavasta Ljubljanaan
5.9.: Tutustumista Ljubljanaan
6.9.: Ajo Ljubljanasta Kroatian Ikaan, matkalla mm. Križna jamaan tutustuminen
7.9.: Päiväreissu Pulaan Ikasta
8.9.: Päiväreissu Krk-saarelle Baškaan sekä Rijekaan
9.9.: Kiertelyä Ikassa ja Ičićissa
10.9.: Päiväreissu Slovenian Postojnska jama ja Italian Triesteen
11.9.: Auringonottoa ja kiertelyä Opatijassa
12.9.: Auringonottoa ja pakkaamista
13.9.: Ajo Ikasta Zagrebin kautta Balatonin Vonyarcvashegyyn
14.9.: Ajo Balatonilta Budapestiin
15.9.: Tutustumista Budapestiin
16.9.: Hungaroring ja lento Budapestista Helsinkiin

Autonvuokrausfirma Triftyn henkilökunta oli lentokentällä vastassa kyltteineen ja kuljettivat meidät minibussilla lentokentän lahellä olevaan toimipisteeseensä. Papereiden täytön ja auton tarkastamisen jälkeen matka olikin jo valmis alkamaan kartan ja autoon kuuluvan navigaattorin avulla kohti Bratistavaa. Lentokentältä on lyhyt matka Budapestin kehätielle M0, joka päättyy kohti Slovakian ja Itävallan rajaa suuntaavaa moottoritietä M1.


Ennen Itävallan ja Slovakian raja-asemia edeltävää risteystä oli selvästi merkitty huoltoasemat, joista pystyi ostamaan vignetten, eli maksaa moottoritiemaksu Itävallan ja Slovakian teille. Vignette liimataan auton tuulilasiin ilmoitukseksi ajo-oikeudesta. Hauska yksityiskohta oli, että Itävallan vignettet myytiin huoltoaseman tiskiltä, mutta Slovakian ulkoa pienestä työmaakoppia muistuttavasta myyntikojusta.


Rajojen ylittäminen Unkari-Slovakia ja Slovakia-Itävalta-rajalla on helppoa. EU:sta todellakin on ollut apua, koska raja-alueen läpi voi ajaa rauhassa läpi, ilman turhia pysähdyksiä.


Moottoriteitä pitkin pääsee nopeasti siirtymään paikasta toiseen, koska etäisyydet on huomattavasti Suomea pienemmät. Kiirettömän matkaajan kannattaa kuitenkin tutustua karttaan, ja suunnitella muunlaisiakin reittejä kuin suorimpia ja nopeimpia siirtymisiä moottoritietä pitkin. Bratislavasta lähdimmekin Ljubljanaan hieman poikkeavaa maisemareittiä pitkin. Neusiedler Seen rannalla avautui laajat viiniviljelmät, joiden läpi ajoimme kohti Eisenstadtia. Matka kulki läpi pikkukylien ennen kuin palasimme A2 moottoritielle.


Emme myöskään lähteneen Ljubljanaan Mariborin suuntaan, vaan jatkoimme A2:sta aina Volkermarktiin asti. Pikku hiljaa moottoritie sulkelsi entistä useammin tunneleihin. A2:n varrella oli todella hyvin varusteltuja huoltoasemia, joista sai myös Slovenian vignetten. Volkermarktin kohdalla lähdimme pikkutielle kohti Bad Eisenkappelia ja Seebergin rajanylitysasemaa. Tie muuttui lopussa hyvin kiharaiseksi, sen kivutessa yli kilometrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.


Heti rajanylityksen tie lähti laskeutumaan idyllisissä slovenialaisissa alppimaisemissa. Tie pujotteli Kokra-joen puolelta toiselle pienien siltojen yli. Vastaavia maisemia ei moottoritietä ajaessa olisi nähnyt.


Kroatian rajat olivat matkamme aikana ainoita, joissa oli myös passintarkastus. Sloveniaan Postojnska jamaan matkatessamme jouduimme myös kunnolla jonottamaan rajalle, syynä oli lähinnä Kroatian rannikolta kotiin palaavat itävaltalaiset ja saksalaiset, jotka ovat suurin turistijoukko aurinkoisella rannikolla.


Kroatian teillä ei ole vignettet käytössä. Tiettyjen tunnelien ja siltojen käytöstä peritään kertamaksu ja tälläisiä matkallamme ovat Pulan ja Rijekan välillä oleva Učka-tunneli sekä Krk-saaren silta. Suurimmilla moottoriteillä on ajomatkaan perustuva maksu. Esimerkiksi Rijekan ja Zagrebin väliselle moottoritielle lähdettäessä otetaan moottoritiemaksua varten lipuke. Tie nousee nopeasti vuorille rannikolta. Maksu maksetaan moottoritieltä poistuttaessa tai vasta Zagrebiin saapuessa.


Unkariin palatessamme maksuista ei meidän tarvinnut huolehtia, koska autovuokraamme kuului ajo-oikeus Unkarissa, josta tarra tuulilasissa oli ilmoituksena. Koko ajomatka meni meiltä kommelluksitta, navigaattori oli hyvä apu, jonka tueksi tietenkin kannattaa ostaa ajantasalla oleva maantiekartta. Suurimmat kaupungit on opasteissa merkitty hyvin. Ajaminen onkin loistava tapa kulkea, nähdä maisemia ja myös suurimpien kaupunkien ulkopuolista elämää rajojen ylittyessä helposti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti