Maailman ympäri, päivät 30-31: Ushuaia, Argentiina ja Punta Arenas, Chile

Tiistaiaamu valkeni Ushuaian satamassa. Kaupunki markkinoi itseään maailman eteläisimpänä kaupunkina ja maailman loppuna. Kaupungin satamasta löytää myös aluksia, jotka lähtevät kohti Etelämannerta. Myös maailman eteläisin Hard Rock Cafe –ravintola löytyy kaupungista, joten mistään ihan pienestä kyläpahasesta ei ole kyse. Odotimme kaupungin olevan Stanleyn tapainen pieni kylä, mutta kaupunki olikin odotuksiamme suurempi. Kauniit lumipeitteiset vuoret ympäröivät kaupunkia.

Kaupunkikierrokseltamme palattuamme hyttiimme löysimme sängyltämme puhtaat vaatteet valmiiksi viikattuna odottamassa kaappiin nostamista. Zaandam jatkoi jo iltapäivällä matkaansa Ushuaiasta eteenpäin jäätiköiden reunustamaa salmea pitkin. Myös tätä varten kaiuttimet ulkokansilla antoivat selostusta kuudesta ohittamastamme jäätiköstä. Me tyydyimme ihastelemaan jäätikkö-maisemia kahdeksannen kannen kuumasta porealtaasta.

 

Iltaohjelma oli tiistaina hieman normaalista poikkeava. Laivan teatterissa näytettiin BBC:n tuottamia videotarinoita napa-alueiden luonnosta ja eläimistä. Laivan muusikot soittivat samaan aikaan videoihin varta vasten sävellettyä musiikkia. Show jälkeen poikkesimme kasinolla ja ruletissa jäimme historiallisesti kumpikin voitolle. Makedonialaisesta Martinista tuli kertaheitolla suosikkimme laivan ruletinpyörittäjistä.

Keskiviikkona heräsimme Chilestä. Punta Arenas oli vanha perinteinen satamakaupunki, joka kukoisti varsinkin ennen Panaman kanavan avautumista. Kaupungista löytyy ravintoloita, joissa voi maksaa niin dollareilla kuin euroillakin. Mahdollisten tsunamien varalle kaupungissa on merkitty pakoreitit korkeammille paikoille ja autoilijat vaikuttivat Chilessä olevan paljon kohteliaampia jalankulkijoita kohtaan kuin esimerkiksi Argentiinassa ja Brasiliassa. Kaupungin keskustaan (ja myöhemmin myös takaisin) kaupungin ulkopuolella olevasta rahtisatamasta meidät vei laivayhtiön järjestämä bussi, jota kuljetti varsin välitön vanhempi herrasmies nimeltään Fidel.

Zaandamille palattuamme oli edessä postikorttien kirjoittamista ja päivälepoa. Käväisin myös katsomassa laivan palapelin tilannetta, ja kovasti vaikuttaa siltä, että kahden tuhannen palan palapeli tulee valmistumaan edessä olevien meripäivien aikana valmiiksi. Illalliselle mennessämme aurinko vielä paistoi kirkkaasti. Jotenkin risteilyillä on tottunut siihen, että illallisaikaan mennessä aurinko on jo laskenut. Eteläisen Chilen päivät olivat kuitenkin jo niin kotoisen kesäisen pitkiä, että illallissali kylpi vielä ilta-auringossa, kun maistelimme ruokailumme päätteeksi tarjoilijamme suosittelemia herkullisia jälkiruokia.

Maailman ympäri, päivä 24: Buenos Aires, Argentiina

Keskiviikkona saavuimme tangon pääkaupunkiin, Buenos Airesiin. Satama oli yllättävän lähellä kaupungin keskustaa, joten kävellä sinne satamasta. Satama-alueella kävely oli sen sijaan kielletty, joten laivalta satama-rakennukseen kuljettiin busseilla, jotka sukkuloivat laivalta satamaan ja takaisin. Matkalla keskustaan ohitimme bussi- ja rautatieaseman. Florida-kävelykadulla oli hyvin eurooppalainen tunnelma, tosin rahanvaihtajia oli liikenteellä ihan liikaa eikä ”Cambio”-huudoilta ja tyrkytyksiltä voinut välttyä. Kävimme pikaisesti Galleria Pacificossa ja jatkoimme sieltä matkaa Plaza de Mayolle. Aukion laidan pinkki talo, ”Casa Rosada” on kuuluisa siitä, että sen parvekkeilta Eva ”Evita” Perón piti kiihkeitä puheitaan kansalle.

Plaza de Mayolta otimme suunnan kohti Tasavallan aukiota, Plaza de la Repùblicaa. Aukiota lähestyessä omituinen pauke ja meteli kasvoi ja lopulta olimme keskellä suurta mielenosoitusta tai festivaalia.  Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta kommunistien mielenosoituksesta, mutta voi olla että mielenosoittajajoukkoja oli useampiakin. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti eikä kukaan vaikuttanut mitenkään vihaiselta kulkueissa.

Lähdimme takaisin kohti satamaa ja matkalla näkyi myös suurkaupungin nurja puoli. Ihmisiä oli puiston suojassa nukkumassa käytetyt pizzalaatikot alustoinaan ja äiti pesi lapsiensa vaatteita suihkulähteessä. Kaupunki oli täynnä elämän heittelemiä ja yhteiskunnasta tippuneita. Meitä kahta ohikulkevaa turistia he eivät erityisesti huomanneet, vaan jatkoivat kukin omassa arjessaan. Me sen sijaan olimme ne onnekkaat, joiden suurin huoli oli toimiiko seuraavassa Starbucksissa netti vai ei. Maailman eri todellisuuksien haasteet ovat aivan eri mittaluokkaa Argentiinassa kuin Suomessa.

Kävelimme vielä rautatieaseman ohi ja ajattelimme kurkistaa ovista sisälle. Buenos Airesin rautatieasema ei näytä juuri miltään, mutta ovien sisäpuolella avautuu vaikuttava halli. Metrosta pääsee nousemaan lähes suoraan junalaitureille, kunhan vain taskussa on lippu, jolla laiturien portti aukeaa. Lipun voi ostaa moderneista automaateista tai sitten pieniltä lipunmyyjien luukuilta, jotka ovat varmasti vuosikymmeniä toimineet samassa tilassa. Onneksi poikkesimme vielä aseman sisällä kurkistamassa siellä avautuvaan maailmaan. Sitten olikin aika palata laivaan.

Zaandamilla päivät kuluvat pitkälti saman rytmin mukaan. Taas oli edessä lounas, lepoa, iltaan valmistautumista, illallista ja rock-teemainen iltashow, jossa musiikki ei kuitenkaan pääosiltaan rockin kriteereitä täyttänyt. Kasinollakin tuli vielä hieman rulettia pelattua, ennen kuin oli aika taas käydä levolle seuraavan päivän seikkailuja varten.