Maailman ympäri, päivät 46-47: Takaisin Chileen ja lepopäivä

Torstaina piti taas laittaa tavarat kasaan matkalaukkuihin. Onneksi Chilessä tultaisiin olemaan paikallaan hieman pidempään kuin pari yötä. Muutaman yön majoittumiset alkoivat jo hieman rasittamaan, mutta toisaalta Machu Picchulla käynti oli pienen koukkauksen arvoinen. Samalla koukkauksella oli sitten nähty La Paz, Cusco ja Lima, koska halusimme pysytellä reittiä suunnitellessamme mahdollisimman paljon ainoastaan suorissa lennoissa ilman koneen vaihtoja. Yhdeksän jälkeen olimme valmiit tilaamaan Uberin kämpällemme ja läpi kaaottisen liikenteen ajoimme lentokentälle. Ainoastaan maksullisilla  tiepätkillä liikenne oli sujuvaa, ja muuten Liman liikenne kauhistutti edelleen.

Lentokentällä kävimme tiskillä kinuamassa itsellemme hätäuloskäyntipaikat ja saimmekin sellaiset helposti. Kone Limasta Santiagoon oli hieman isompi kuin aiemmilla lennoillamme eikä se ollut läheskään täyteen myyty. Lennolla katsoimme Mamma Mia 2-elokuvan, ja hyvin se viihdytti melkein koko lennon ajan. LATAMin tarjoama lämmin ruokakin oli ihan maittavaa. Laskeuduttuamme kaikki matkalaukutkin pyörivät laukkuhihnalla kiltisti kun olimme selvittäneet passintarkastusjonon. Suuntasimme autonvuokrausfirmojen luokse, jonne lähti ilmainen kuljetus lentokentän edestä. Europcarin papereiden täytön jälkeen pakkasimme matkalaukut pieneen Volkswagen Golfiin ja oman navigaattorimme ohjeita seuraten otimme nokan kohti rannikkoa ja Valparaisoa. Matka meni sujuvasti, vaikka ensimmäinen tietulliasema hieman jännittikin. Autossa oli alueen tietullit maksettuna ja selvisimmekin oikeasta raosta eteenpäin.

Talo sijaitsi Valparaison reunalla olevalla mäenrinteellä ja sinne vei rinnettä pitkin ylöspäin kiipeävä ja kiemurteleva tie. Taloyhtiön portilla oli vartijat, ja kun saimme englannin, espanjan ja elekielen sekoituksella toisillemme selväksi asiamme lähti yksi vartija näyttämään meille autotallista autolle paikkaa. Sen jälkeen hän vei meidät hissille ja ohjasi meidän talon ylimpään kerrokseen, jossa huoneistomme sijaitsi. Huoneiston ovella jäimme soittamaan ovikelloa ja kun kukaan ei avannut, niin kerroimme odottavamme omistajaa. Vartija lähti palatakseen hetken kuluttua. Hänellä oli avain asuntoon, mutta oli mukaan lähtiessään ensimmäisellä kertaa unohtanut avaimen portille. Sisälle päästyämme emme voineet kuin ihmetellä näkymiä. Valparaiso satamineen avautui kokonaisuudessaan eteemme. Huoneistossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi pesuhuonetta, kaksi parveketta, keittiö sekä ruokailu- ja oleskelutila. Sängylle oli jätetty meille viinipullo odottamaan avaamista. Jääkaappi oli kuitenkin tyhjä, joten meidän piti vielä lähteä kauppaan eväitä ostamaan.

Pienen automatkan päässä oli kauppa, joka oli vielä auki. Sieltä ostimme muutaman ruokailun ja aamiaisen tarpeet. Kaupan kassalla yllätyimme: vaikka joka puolella Etelä-Amerikkaa olemme kauhuksemme tottuneet siihen, että paikalliset kaupat tuhlaavat surutta muovikasseja, niin tässä kaupassa asiakasta kohti oli antaa vain kaksi pientä muovipussia. Olimme matkamme aluksi kauhistelleet tapaa, mutta siihen oli turtunut. Siksi kaupan poikkeava käytäntö yllätti ja herätti jälleen miettimään, että ilmeisesti täälläpäin maailmaa ollaan menemässä muovikassien käytössä järkevämpään suuntaan, vaikka aluksi siltä ei ollut vaikuttanut.

Kauppareissun jälkeen teimme vielä illallista, jonka jälkeen olikin hyvä käydä yöpuulle. Perjantai-aamuna kännykässäni olikin iloinen yllätys, kun isäni oli laittanut kuvia tyttärestäni siskoni tytärten kanssa. Serkukset olivat nähneet vanhemmillani, ja näin puolimatkan lähestyessä kaikki muistot koti-Suomesta tulevat jo tarpeeseen. Muuten perjantaista ei olekaan jälkipolville kerrottavaa. Keskityimme pyykin pesemiseen, tulevien päivien suunnitteluun ja lopun matkan budjetin pohtimiseen. Itse sain blogin taas saatettua ajan tasalle ja viestittelin työkavereille, joilla oli samana päivänä pikkujoulut. Välillä kokkailimme ja välillä pelasimme Ticket-to-Ridea, mutta huoneistosta emme poistuneet. Pidimme maailman kokemisesta täydellisen lomapäivän keskittyen tulevan suunnitteluun ja yhteyksien pitämiseen Suomeen. Sovimme myös emäntämme kanssa, että hän tulee lauantaina tervehtimään meitä ja samalla maksamme hänelle majoittumisemme. Muistelimme rauhassa kahdestaan mennyttä matkaamme sekä kaikkia kommelluksia ja kokemuksia, joita matkamme oli jo mahtunut. Pieni muistelu matkan puolivälin lähestyessä ja perjantain vapaapäivä matkustamisesta ja koko ajan uuden kokemisesta tuli todellakin tarpeeseen meille.

Maailman ympäri, päivä 45: Liman suihkulähteet

Machu Picchun retken rypistys tuntui vieneen voimat jo muutamaksi päiväksi. Keskiviikollekaan meillä ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa mietittynä. Aamiaisen jälkeen otimmekin rauhallisesti, itse soitin WhatAppilla Suomeen kuulumisia vaihtaakseni ja lisäksi kävimme taloyhtiön katolla uima-altaan ääressä loikoilemassa. Sadepilvistä ei ollut vaaraa, sillä jostain olin lukenut Liman olevan maailman toiseksi kuivin pääkaupunki sateen suhteen Kairon jälkeen. Puolisoni oli TripAdvisorista lukenut Liman keskustassa olevasta laajasta suihkulähdepuistosta, jossa myös iltaisin on muutama suihkulähde-esitys. Päätimme, että päivän ohjelmaksi saisi riittää se. Onneksi kummatkin olemme samanlaisia sen suhteen, ettei ohjelmaa tarvitse olla 24/7 ja emme pode syyllisyyttä rauhallisesti otetuista päivistä. Lisäksi puolisoni niskat olivat kipuilleet laivamatkasta lähtien, joten niitä oli turha rasittaa väkisin väännetyllä kaupunkipatikoinnilla.

Illalla otimme sitten Uberin alle. Ensin menimme keskustan RealPlaza-ostoskeskukseen. Liman liikennekulttuuri oli vähintään mielenkiintoinen, liikennevaloja ei kunnioitettu ja jalankulkijoita sitäkin vähemmän. Ruuhkaisimmissa risteyksissä oli liikennepoliisit liikennevalojen lisäksi autoja ohjaamassa ja sumppuja selvittämässä. Lopulta pääsimme perille ja ajattelimme haukata hieman iltapalaa ennen näytöstä. Olimme kuitenkin niin täynnä kämpällä tekemästäni lounaasta, että otimme hieman pepperonirullia ja pienimmän pizzan, mitä ostoskeskuksen pizzatiskillä oli myydä. 

Ostoskeskuksen edessä avautui aukio, jonka alla oli Liman bussiliikenteen keskusasema. Bussit tulivat kuin metrot laiturien eteen ja laiturien lasiovet avautuivat päästäen matkustajat kyytiin. Matkalla keskustaan näkemämme bussit olivat joko tupaten täynnä tai täysin tyhjiä. Välimuotoa ei tuntunut olevat. Julkisen liikenteen suunnittelussa tuntuikin olevan parantamisen varaan. Nousimme taas maanpinnalle kuljettuamme aseman läpi ja koitimme seurata paikallisia autojen väistelyssä teitä ylittäessämme. Kävelimme kansallis-stadionin ohi ja lopulta pääsimme hengissä. Lopulta olimme puiston luona. Paikalliset ohjasivat meidän puiston portille nro 3, jossa lippu puistoon ostettiin. Se maksoi 4 solia (n. 1,05 euroa) henkilöltä.

Puistossa oli kaikenlaisia suihkulähteitä suurista pieniin. Olimme tullet puistoon hieman klo 21 jälkeen ja päivän viimeinen näytös alkaisi klo 21.30. Ehdimme hyvin kiertämään puiston itäisen osan ennen näytöstä. Alueella olisi saanut iltapalaa ruokakojuista ja wc-tilojakin oli runsaasti pitkin puistoa. Kaiuttimista kuulutettiin show’n alun lähestyvän ja ihmiset asettuivat pisimmän suihkulähteen reunustalle seuraamaan esitystä. Siinä oli osittain hyvin perinteistä musiikin tahtiin leikkiviä suihkulähteitä ja osittain vesisumuun heijastettuja erittäin isänmaallisia aiheita. Esityksen jälkeen kävelimme puiston tunnelia pitkin puiston pienempään läntiseen osaan ennen Uberin ottamista takaisin kämppäämme. Liikennekaaos oli hieman helpottanut, mutta Lima ei pikaisella tuttavuudella vaikuttanut mitenkään kaupungilta, jossa olisi helppo ja miellyttävä liikkua. Vaikka emme kauheasti olleet nähneet kaupunkia, niin silti huomista lähtöä odotti ihan hyvin mieli. Ainoa asia, mitä olisi ehkä voinut kokeilla Perussa enemmän, oli perulainen keittiö, joka viime aikoina on tuntunut nousseen trendikkääksi. 

Maailman ympäri, päivät 43-44: Cuscosta Limaan

Maanantain aamiaisen jälkeen jatkoimme rauhassa lepäilemistä. Hotellin netti tökki edelleen ja ilmeisesti oli koko rakennuksessa toimimatta, ja henkilökunta koitti selvittää asiaa käyden meidänkin huoneistossa testailemassa verkkoa. Puolisollani oli nyt vuorostaan vatsa samanlaisessa kunnossa kun itselläni aiemmin, joten hänellä ei ollut kiire minnekään. Minun piti sen sijaan käydä postittamassa Machu Picchusta ostamani kortit Suomeen. Niinpä päivän kääntyessä iltapäivän puolelle lähdin kävelyretkelle Cuscoon. Reitti keskustaan oli helppo ja alamäkeen nopea kävellä. Posti sijaitsi El Sol –kadulla ja olin sen jo pariin otteeseen aiemmin ohittanut, joten löytämisessä ei ollut ongelmia. Parin korttelin päässä oli Wanchaqin tori, jossa ajattelin hieman kierrellä aikani kuluksi.

Torilla oli myynnissä kaikenlaista, itse kiertelin kuitenkin ruokakojujen ympärillä. Hedelmiä, perunoita ja juustoja oli paljon myynnissä. Myyjät olivat pääasiassa sympaattisia mummoja. Välillä ilmassa leijuvat tuoksut muuttuivat hyvinkin karuiksi - varsinkin lihatuotteiden tiskien lähellä. Aluetta sai kierrellä melko rauhassa, vaikka jos jotain jäi hieman pidempään katsomaan, niin kyllä myyjä sen yleensä huomasi ja aloitti espanjankielisen myyntipuheensa. Hetken kapeita torikujia kierrettyäni päästin tehdä päivän eväsostokset kuitenkin ihan normaalissa kaupassa, samassa Orion-supermarketissa, jossa pari päivää sitten olimme ostoksilla. Vaikka en kauheasti iltaa varten evästä ostanutkaan, niin ylämäki hotellille sai hien virtaamaan kassien kanssa kavutessani tien vartta. Hotelli oli kävelyni aikana saanut internet-ongelmansa ratkottua, joten päätimme ottaa illan rennosti kämpässämme. Välillä turisti-vapaat päivät tekevät ihan hyvää, varsinkin edellispäivän Machu Picchu-rutistuksen jälkeen. Surffailimme netissä, tyhjensin Boliviasta ostamani viinipullon ja otimme rennosti lopun päivää. 

Tiistaina oli lähdön ja uuden kaupungin aika. Aamiaisen jälkeen laitoimme kamamme kasaan ja otimme Uberin Cuscon lentokentälle. Cuscosta menee varsinkin LATAMilla lentoja Limaan todella tiiviiseen tahtiin, joten kulkeminen näiden kaupunkien välillä on nopeaa ja helppoa. Lento meni ongelmitta ja tasaisesti, vaikka kapteeni varoittikin mahdollisesta turbulenssista kesken lennon. Jopa matkalaukkumme saapuivat nopeasti laukkuhihnalle, joten oli ilo palata LATAMin siiville. Majoittajamme kanssa olimme sopineet kyydityksen hoitamisesta Liman majapaikkaamme, mutta ketään juuri meitä odottavaa ei vastaantuloaulassa näkynyt. Taksin tyrkyttäjiä kyllä riitti, mutta päätimme luottaa taas Uberiin. Reilun puolen tunnin matkan päässä oli kämppä, jonne kuskimme ei tosin ihan suoraan osannut ajaa. Talossa tervehti ovimiehet ja ohjasivat hissille, joka vei meidät 15. kerrokseen, jossa huoneistomme oli. Kaksion olohuoneen ikkunasta avautui näkymä aina merelle asti ja tuntui hyvälle olla taas meren tasalla. Hengittäminen oli tasaista eikä keuhkot enää pelännyt hapen loppuvan ohuesta ilmasta.

Ensimmäiseksi iski nälkä ja tarve saada hieman vaatteita puhtaaksi. Huoneistossa oli pesukone, emmekä olleet pesseet likapyykkiä sitten laivamatkan. Taloon tullessamme olimme nähneet Uber Eatsin kuljettajan, joten ei muuta kuin sovellusta selailemaan. Olimme lopulta hyvin tylsiä, ja päädyimme McDonaldsin aterioihin ja jatkoimme pyykinpesukoneen opettelua. Kohta meillä olikin pyykki pyörimässä ja vatsa ravittuna. Aurinko alkoi jo laskea mereen, ja mietteet menivät tyhjään jääkaappiin ja tulevaan aamiaiseen. Muutaman korttelin päässä oli Plazavea-ketjun isompi market, jonne lähdimme iltakävelylle. Lentopäivään ei oikein muuta ohjelmaa jaksanut tunkea. Toki illan loppuhuipentumana oli pyykkien kuivumaan nosto. Muuten ilta menikin sohvalla television ja tietokoneen ääressä ennen nukahtamista.