Maailman ympäri, päivä 6: Matka jatkuu, edessä Madrid

Oli aika jättää Pariisi taakse ja jatkaa matkaa. Luovutimme huoneistomme kymmeneltä ja nousimme vuokra-autoon kohti Orlyn lentokenttää. Vaikka oli lauantai ja aamupäivä, niin Pariisin tiet olisvat varsin tukkoiset. Onneksi meillä ei ollut mitään kiirettä ja olimme varanneet aikaa siirtymiselle. Joka tapauksessa kävi selväksi, että Pariisissa kannattaa ehdottomasti hyödyntää julkista liikennettä, koska se on varsin verraton ja nopea tapa edetä kaupungissa.

Orlyn länsiterminaali oli ihan toimiva. Emme joutuneet jumittamaan jonoissa ja istumapaikkoja oli terminaalissa reilusti. Lähtöportilla oli pelattavissa elejä, lapsille leikkialue ja lisäksi keskellä odotusaluetta oli piano. Iloksemme eräs teini-ikäinen pianistin alku olikin istunut soittimen ääreen, ja ihastutti muista matkustajia musiikilla.

Iberian kone ei ollut mikään uusin mahdollinen ja sekä istuin että turvavyökin oli parempia päviä nähnyt, mutta matka sujui odotettua nopeammin lennon saapuessa Madridiin etuajassa. Madridin lentokentällä sitten arvoimme lähdemmekö majapaikkaamme julkisilla vai Uberilla. Päädyimme taas Uberiin, sillä lähimetroasemamme Gran Via oli remontin vuoksi suljettu.

Huoneistomme isäntä otti meidät vastaan, esitteli paikat ja jätti meille avaimet. Kämppä on aivan keskustassa oleva kompakti kaksio, jossa kyllä pari yötä viettää helposti. Asuntoon oli jätetty varsin kattava infopaketti Madridin keskustasta. Kaupunki itsessään olikin meille kummallekin vieras, ja olimme aiemmin käynneet vain nopealla pysähdyksellä kaupungissa. Silloinkin pysähdys oli pakon sanelema. Olimme silloin matkustamassa Las Palmasiin, mutta lentomme peruuntui ja meidät uudelleenreititettiin kohteeseen Madridin kautta, jossa yövyimme jatkolentoa odottaen lentokenttähotellissa.

Huoneistoon asetuttuamme kävimme lähikaupassa ostamassa perustarpeita jääkaappiin. TripAdvisorista katsastimme lähialueen ravintolatarjontaa ja kun silmiimme osui georgialainen ravintola Khachapuri, päätimme yksimielisesti käydä testaamassa sen. Olemme suuria georgialaisen ruuan ystäviä ja georgialaisia ravintoloita olemme testanneet ainakin Kaukasiassa sekä Virossa, Suomessa ja Ruotsissa. Olenpa itsekin kunnostautunut hatsapurin vääntäjänä, ja minun hatsapuri-reseptini voi lukea täältä.

Gran Vian alueella oli ravintoloita vieri vieressä ja pääosa aukesi ilta kahdeksalta. Olimme georgialaisessa ravintolassa hieman kahdeksan jälkeen ja jo puoli yhdeksältä paikasta olisi ollut vaikeaa saada paikkaan itselleen ilman pöytävarausta. Tilasimme Adjaruli-hatsapurin pekonilla, hinkaleita ja lobion, ja onnistuimme tällä määrällä vetämään tutut ruokaöverit, jotka vedämme lähes poikkeuksetta georgialaisessa ravintolassa käydessämme. Ruokajuomaksi otimme pullon Kindzmarauli-viiniä. Lauantai.illan illalliselle oli siis loistavat puitteet.

Täytyy myöntää, että ruoka oli maittavaa. Hatsapurin juusto tuskin oli alkuperäistä suolaista sulgunia, mutta muuten maut vastasivat todella lähelle georgialaisia makuja. Palvelu oli ystävällistä, ruokalajien syömistapaan opastettiin perustellisesti ja ruokalajit tuli pöytään georgialaisittain, eli hyvin satunnaisessa järjestyksessä. Meille kannettiin ensin pöytään hatsapuri, sen syötyämme saimme eteemme lobion, ja vasta viimeisenä saimme hinkalit pöytään.

Kylläisinä vyöryimme takaisin huoneistoomme valmiina yöpuulle.

Maailman ympäri, päivä 5: Perjantain Robinson-pohdinnat ja hevostelut

Poutainen perjantai alkoi rauhallisemmin kuin edelliset aamut. Ei ollut kiire minnekään. Aamukävelyn tein taas viereiseen Parc Robinsoniin, josta oli tullut minun oma paikkani Pariisissa. Se ei ollut Pariisin rauhallisin eikä kaunein puisto, mutta paikka, missä pystyin olemaan omien ajatusten kanssa rauhassa. Viereisen tien liikenteen humina kantautui puistoon melko kovaa ja puista tippuneet lehdet kahisivat lenkkikenkieni alla. Seinen rannassa avautuivat maisemat teollisuusalueelle ja Seinessä hiljalleen kulkevat jokilaivat olivat enimmäkseen rahtilaivoja hiekkalastissa. Puun alla saattoi nähdä jonkun nukkuvan makuupussissa ja lenkkeilijät olivat enimmäkseen keski-iän varttuneemmalla puolella olevia miehiä, joiden sydämien ja verisuonten puolesta sai jopa hieman pelätä heidän puuskuttaessa harvakseltaan vastaan lehtien täyttämällä puistotiellä.

Edessä oli enää yksi yö Pariisissa ja oli aika laittaa jo omassa päässä kokoon niitä ajatuksia, joita Pariisi oli mielessä herättänyt. Kuten esimerkiksi rantautuukohan Pariisissa riehuva potkulautabuumi joskus Suomeen? Kannattaisiko sähkökäyttöisiä potkulautoja alkaa tuomaan kotimaahan? Potkulautoja kun käyttivät Pariisissa ihmiset vauvasta vaariin ja pahimmissa ruuhkissa niillä kyllä etenikin sujuvasti. Tosin junalaiturilla laudoillaan leikkivät lapset ja liikenteen seassa useamman kympin nopeudella sujahtavat liikemiehet kyllä saivat miettimään, kuinka turvallista tuo touhu oikeasti on. Suomessa potkulautailua varten varmasti tehtäisiin rajoituksia ja sääntöjä iso pino, ja lopulta potkulautabisnes kaatuisi niihin.

Kiertely Pariisissa herättää paljon ihmettelyjä. Kun kaupunkia kiertää jalan tarpeeksi, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, että kuka ihme on John Hamon. Tyypin kuvia on liimattu sinne tänne pitkin Pariisin talojen seiniä. Hän näyttää hieman Harry Potterin sähköiskun saanelta isoveljeltä, ja kuvat eivät paljoa muuta informaatiota nimen lisäksi tarjoa. Itse en malttanut olla googlailematta vastauksia tähän Pariisin herättämään ihmettelyyn, mutta maltatko sinä?

Seinen pinnalla molskahti iso kala, ja keskeytti tärkeät pohdintani. Oli selvää, että kaupunki oli antanut kaiken mitä olin halunnut ja enemmänkin. Ja olin varma, että halusin sitä samaa lisää joku päivä. Pariisi oli kuin Rooma, joka jätti myös ikuisen kaipuun luokseen. Jotenkin olin myös arvannut minun ja Pariisin välisen yhteyden jo vuosia sitten, koska kaupungilla oli aina ollut erityinen paikka sydämessäni, vaikken siellä ollut vielä kertaakaan vieraillut aiemmin. Tämä vierailu ei varmasti jäisi viimeiseksi. Ehkä sitten EuroDisney-reissu tyttären kanssa vuosien päästä? Ajatus siitä sai minut hymyilemään. Samoin kun se, että lähileipomon myyjä taas varmisti tilaustani toistamalla sen ääneen. "D'accord?" Tällä kertaa osasin jo nyökkäyksen sijaan vastatakin hänelle nopeasti "D'accord".

Tutun aamulenkin ja pohdintojen jälkeen päivä jatkui rauhallisesti ilman kiirettä minnekään. Aamupala, some-maailman käänteisiin tutustumista, aamun ajatusten ylöskirjoittamista, aamutoimia... Ja kun instatilimme on vielä suhteellisen kuosissa, niin voi muistuttaa siitä, että mikäli matkamme kiinnostaa, niin instassa kannattaa laittaa seurantaan #maailmanympäri96päivässä, jolla kuvaterveisiä päivittyy varmasti nopeiten ihmisten ihmeteltäväksi.

Lounaan jälkeen oli vihdoin aika liikkua. Ensin ajoimme Chantillyyn, jonka linna oli herättänyt mielenkiintomme. Pahaksi onneksi meille selvisi vasta paikan päällä, että menossa oli Chantillyn kasvipäivät, jotka vierailevine kotipuutarhureineen olivat saaneet koko kylän sekaisin. Tilaisuus järjestettiin linnan tiluksilla ja lipunmyynti tapahtumaan oli lopetettu meidän saavuttua paikalle. Linnassa ja linnan puistossa kiertäminen siis jäi haaveeksi. Sama kohtalo oli viereisen raviradan kupeessa olevassa hevosmuseossa käymisellä. Linnaa kaukaa hieman kerrettyämme joimme kylän kahvilassa kahvit ja päätimme jatkaa matkaa.

Olimme päättäneet käydä raveissa yhdessä maailman suurimmista raviradoista Pariisin Vincennes'ssä. Vermossa tulee poikettua kerran tai kaksi vuodessa ja Vincennes oli ihan eri kokoluokkaa sen kanssa. Radan keskellä on mm. parkkitilat. Me emme kuitenkaan autoa sinne vieneet, vaan löysimme parkkipaikalle johtavan tien varresta paikan autollemme. Hieman tosin ihmettelimme lähelle parkkeerattua pakettiautoa, jonka etupenkille oli sytytetty kynttilöitä palamaan.

Pelasimme muutamia lähtöjä Veikkaus-sovelluksella, mutta pelionni ei oikein tuntunut olevan matkassamme. Paikallisiin peliyhtiöihin emme tutustuneet, koska kertoimet vaikuttivat Veikkauksen kanssa samoilta. Aika kului nopeasti, kun lähtöjen väli oli peräti puoli tuntia. Huomasimmekin pian, että oli aika lähteä takaisin majapaikkaamme, vaikka lähtöjä olisi vielä ollut ajamatta. Autoa etsiessämme huomasimme kynttilöillä varustettujen pakettiautojen lisääntyneen, ja niihin sisään kutsuivat vähäpukeiset  ja tummahipiäiset naiset. Raviradan vierusta siis lienee varsin suosittua aluetta prostituoitujen keskuudessa palveluittensa tarjoamiseen. Menimme kynttilöillä varustetuista pakettiautoista jopa sen verran sekaisin, että hetken kävi mielessä, että onkohan automme varastettu, kun etsimme sitä hieman väärän pakettiauton takaa. Pääsimme kuitenkin turvallisesti huoneistoomme mielessä matkalaukkujen pakkaus ja huominen lento eteenpäin.

Maailman ympäri, päivä 4: Versailles

Torstai-aamu valkeni poutaisena, kuten aiemmatkin päivät. Ilmojen suhteen meillä on todella käynyt tuuri Pariisissa. Sadepilviä ei ole näkynyt. Aloitin taas aamun pienellä reippailulenkillä Seinen rannassa, jonka jälkeen suuntasin eiliseltä tuttuun lähileipomoon. Olen aivan rakastunut ranskalaisten tapaan hakea aamulla patongit ja muut herkut tuoreena aamiaispöytään. Tilaaminenkin kävi jo ihan luonnostaan ranskaksi, vaikka toki myyjä toisti kaikuna sanani varmistaakseen oudolla murteella puhuvan asiakkaan tilauksen.

Päivän tavoitteena oli hakea vuokra-autoa Orlyn lentokentältä. Orlyltä siksi, että lauantaina jatkamme matkaamme maailman ympäri sieltä. Lentokenttä kuitenkin sijaitsi toisella puolella Pariisin metropoli-aluetta, joten reitti- ja matkalippuvalinnat aiheuttivat hieman päänvaivaa. Lopulta päädyimme ostamaan t+ -lipun (à 1,90€), jolla matkustimme kahdella metron vaihdolla Villejuif Louis Aragon –asemalle. Sieltä jatkoimme toisella t+-lipulla Orlyn eteläterminaaliin T7-raitiovaunulla.

Autovuokraamo oli länsiterminaalissa, mutta kävelyputki eteläterminaalin ja länsiterminaalin välissä oli kuitenkin remontissa. Jouduimme siis jatkamaan matkaa lentokentän järjestämällä ilmaisella bussikyydillä, joka koukkasi paikoitusalueen kautta lopulta länsiterminaaliin.

Koko reissuun oli mennyt lähes pari tuntia, joten vatsa kiitti kaukaa viisasta matkaajaa. Olin nimittäin ostanut aamulla hieman reippaammin patonkia, ja tehnyt siitä eväät lounaaksi. Kun saimme auton alle, niin aloin heti mutustamaan eväitäni. Nokka otettiin kohti Versailles’ta ja koti-Suomesta mukaan otettu tuttu navigaattoriääni opasti meidät perille.

Perille päästyämme kello oli jo yli kolmen, joka oli enemmän mitä alun perin olimme suunnitelleet. Päädyimmekin pitkän reissaamisen jälkeen ottaa ”vain” Chateau-liput, joka 18 euron hinnallaan oikeutti kiertämään Versailles’n palatsin sekä puiston. Sillä ei olisi pitänyt päästä linnan erikoisnäyttelyihin, mutta linnassa emme yhden lipuntarkistuksen jälkeen enää huomanneet uusia lipuntarkastamisia. Lippuautomaatille ei enää ollut jonoa – ilmeisesti johtuen myöhäisestä saapumisajankohdastamme.

Palatsi on huikea ja sen huoneiden ja taideaarteiden katsomiseen saisi kulutettua aikaa vaikka kuinka paljon. Itseäni kiehtoi satumainen Peilisali, joka historian rakastajalle oli tärkeä myös Versailles’n rauhansopimuksen allekirjoituspaikkana. Toinen erityisen kiehtova paikka oli suurten taisteluiden galleria, jossa oli kuvattu Ranskan voitokkaita taisteluita sodista yli kymmeneltä eri vuosisadalta.

Palatsikierroksella oli kiinnostavaa myös nähdä, kuinka kuninkaalliset olivat nukkuneet ja millaisissa huoneissa syöneet. Mahtuupa palatsiin myös oma kappelikin. Kierrosta olisikin voinut venyttää vaikka kuinka paljon ja mukana kulkeva ääniopas olisi jaksanut kertoa eri huoneista lukemattomia tarinoita. Meidän oli kuitenkin aika siirtyä vähitellen puistoon, joka on huikean näyttävä.

Versailles’n puisto on kiehtova yhdistelmä aukeaa suihkulähteiden täyttämää pihaa mataline kukka- ja pensasistutuksineen ja korkeampien pensaiden sekä puiden reunustamia kujia, jotka luovat lukemattomia suojaisia piilopaikkoja alueelle. Kun suihkulähteiden patsaita kyllästyy ihastelemaan, niin voi siirtyä puukujien suojiin turistivirroilta piiloon seikkailemaan rauhallisemmille alueille, joita puistolla on tarjota. Tässä hieman kuvagalleriana kalpea aavustus siitä, miltä puisto näytti:

Koluttuamme jalkamme puistossa kipeiksi päätimme lopulta lähteä kohti majapaikkaamme. Kolme tuntia oli mennyt kuin siivillä ja varmasti perusteellisemmalla tutkinnalla alueella olisi saanut kulumaan pari päivääkin. Huoneistolla odottikin kylpy ja lopulta hyvin ansaittu naapuripizzeriasta tilattu pitsa.

Maailman ympäri, päivä 3: Pariisin puistoja ja kaupunginosia

Herättyäni päätin tehdä pienen kävelykierroksen Asnièresissa. Suuntasin kaupungintalolle, Seinen rantaan ja sitten majapaikkamme lähimpään boulangeriehin aamupatonkia ostamaan. En voinut myöskään vastustaa kiusausta olla ostamatta tuoreita croissantteja, ja täytyy kyllä myöntää, etteivät nekään Suomessa maistu niin hyviltä kuin täällä.

Päivän teemaksi tuntui muodostuneen kuin itsestään Pariisin puistot ja kaupunginosat. Lähdimme aamupalan jälkeen kohti Concorde-aukiota, jonka reunustalta alkaa Tuileries’n puisto. Puisto on täynnä niin klassista kuin modernimpaa taidetta, sekä suihkulähteitä ja kukkaistutuksia aina Louvreen asti. Teimme lopuksi pienen pyörähdyksen Carrousel du Louvren ostoskeskuksessa ennen metromatkaa kohti Le Marais’n kaupunginosaa ja Hotel de Villen metroasemaa.

Lähellä metroasemaa on näyttävä ja erikoisesta arkkitehtuurista tunnettu Pompidou-keskus. Itseäni viehätti sen vieressä oleva Stravinskyn suihkulähde värikkäine veistoksineen. Arvoimme pitkään, menemmekö tutustumaan Pompidoun näyttelyihin, mutta päätimme jatkaa kiertelyä ja jopa lounaan metsästämistä. Gastronomian ystävien kannattaa jättää huomioimatta, että löysimmekin läheltä viehättävän KFC:n nälkäämme tyydyttämään.

Kun sukelsimme syvemmälle Le Marais’n katuja, niin pääsimme aistimaan melko omituisesta ympäristöstä. Vanhat juutalaiskorttelit oli täytetty homobaareilla ja merkkiliikkeillä. Vähintään joka toinen Rue des Roisiers'n ympäristön ravintoloista tuntui mainostavan falafel-annostaan. Risteyksissä suojatiet oli maalattu sateenkaaren väreillä, mutta synagogan ympärillä ei voinut olla törmäämättä juutalaisiin herrasmiehiin hiuskiehkuroineen ja lakkeineen. Hymy huulilla nousimme Saint-Paulin metroasemalla metroon. Lähdimme seuraavaksi seikkailemaan kohti Gare d’Austerlitzia.

Seuraava puisto matkallamme oli Jardin des Plantes eli kasvitieteellinen puutarha. Rauhallisen puiston suojissa voi opetella niin tuttuja kuin vieraitakin kasveja. Puiston yhteydessä on myös pieni eläintarha, jonne pääsee maksusta sisään. Puutarhan puolelta voi toki koittaa kurkkia esim. pikku-pandojen aitaukseen tai vaikka kiertää vallabien aitauksen ihan ilmaiseksi.

Puutarhan rauhasta lähdimme Latinalaiskorttelien (Quartier Latin) sykkeeseen. Panthéonin luona jäimme hetkeksi kahvilaan ihmettelemään tunnelmaa ennen matkamme jatkamista. Lopulta saavuimme Luxemburgin puistoon (Jardin du Luxembourg), joka on kuin olohuone monelle pariisilaiselle.

Kun muutamat puistot ja parit kaupunginosat oli aistittu, niin aloimme harkitsemaan kämpälle palaamista. Päätimme kuitenkin koukata vielä RER-junalla Vapaudenpatsaan luona. Kyse on siis New Yorkin patsaan minisisaresta, joka seisoo keskellä Seineä lähellä Javel André Citroënin juna-asemaa.

Kun kuvat patsaasta oli napattu ja Seinen rantaa taas kävelty, niin oli aika suunnata takaisin kohti Asnièresia. Kävimme katsomassa sielä Seinen rannassa olevaa koirien hautausmaata, mutta olimme hieman myöhästyneet sulkemisajasta, joka oli kuudelta.

Kävimme kaupan kautta nappaamassa pari viinipulloa mukaamme huoneistoomme, ja niiden parissa oli mukava muistella päivän nähtävyyksiä ja kommelluksia. Onnistuin mm. RER-junaan noustessamme astumaan junan ja laiturin väliin. Kanssamatkustajatkin kaatumistani hieman pelästyivät ja hyökkäsivät apuun, mutta noustessani tokaisin ensimmäiseksi sujuvasti ranskaksi auttajilleni: ”Tout est bien. Merci.” Mojova mustelma jalkaan varmasti tulee nousemaan, mutta ilman kipuja saatika murtumia selvittiin sattuneesta. Ja onneksi näin, ettei reissumme olisi päättynyt heti alkuunsa kolmen päivän jälkeen.

Maailman ympäri, päivä 2: Pariisin pakolliset nähtävyydet

Pariisissa on aivan loistava metroverkosto. Sen avulla ehtii näkemään paljon, ja nähtäväähän Pariisissa riittää. Ajattelimme hoitaa alta pois heti kaikki ns. pakolliset nähtävyydet, eli paikat, joista oli pakko napata kuvat omalle Instagram-tilille ja valokuva-albumiin.

Ostimme lähimmältä metroasemalta kahden päivän Paris Visite-lipun, jolla voi matkustaa vapaasti Pariisin metroissa, junissa, raitiovaunuissa ja busseissa. Ja sitten suuntasimme kohti Riemukaarta! Vaikka oli syksyinen tiistai, niin paikalla oli runsaasti turisteja. Jonottelulta kuitenkin vältyimme ja saimme rauhassa kierrellä kaaren joka puolelta.

Riemukaarelta hyppäsimme metroon ja jäimme pois Trocadéron asemalla, josta avautuu upea näkymä kohti Eiffelin tornia. Rauhassa laskeuduimme Seinen rantaan ja ylitimme sen ihastelleen kaikkien tuntemaa maamerkkiä. Jonottaminen itse torniin ei kuitenkaan maittanut, vaan päätimme jatkaa matkaa.

Tarkoituksena oli jatkaa RER-junalla kohti Notre Damea. Hyppäsimme Champ de Mars Tour Eiffel-asemalla junaan, mutta huomasimme junan pysähtyvän myös Orsayn museolla, joten päätimmekin kokeilla onneamme, josko museon jono olisi lyhyt ja siedettävä.

Noh, eihän se jono lyhyt ollut edes syksyisenä tiistaina. Niin suuria nykytaiteen ystäviä emme ole, että olisimme jonon päähän jaksaneet jäädä. Nälkäkin alkoi jo hieman painamaan, joten päätimme jatkaa matkaa kävellen. Ruokapaikkaa emme löytäneet, mutta kävelemämme Rue de Lille ja sen ympäristö oli täynnä erilaisia mielenkiintoisia gallerioita, joista löytyi taidetta ja huonekalua jos jonkinlaista. Oli modernia, klassista, itämaista, näyttävää ja ennen kaikkea luultavimmin kallista…  Tämä galleria-keskittymä kannattaa sisustamisesta kiinnostuneiden kahlata läpi.

Nälkä vain paheni, joten ylitimme Seinen ruokapaikan toivossa. Ihastelimme Pont Neufin maisemia ja suuntasimme Louvren sisäpihoille. Koska olemme hieman sosiaalisesti rajoittuneita ja nälkämme oli jo siinä pisteessä, että ruokaa oli nopeasti saatava eteen, niin googlasimme lähimmän McDonald’sin ja tilasimme siellä automaatilta ruokaa pöytäämme. Emme siis ole todellakaan mitään kulinaristi-matkailijoita, joten jos sellaisia vinkkejä blogista etsit, niin turha toivo.

Kun nälkä-kiukku oli taltutettu, niin palasimme metron vietäväksi kohti Citén asemaa. Notre Dame oli rakennustelineiden saartama - ja onhan se ihan kiva, että paikkoja remontoidaan.  Sisälle emme täälläkään lähteneet jonottamaan, vaan kiersimme rauhassa kirkon ihastellen ja ihmetellen sen arkkitehtuuria.

Päätimme vielä mennä katsomaan, miltä näyttää Sacré-Cœur Montmartrella. Nopeasti metro veikin meidät taas yhdellä vaihdolla läheiselle Anversin pysäkille. Tyydyimme ihastelemaan Sacré-Cœuriä alempaa kiipeämättä sen luokse ja kaunishan se oli. Meidän oli kuitenkin aika suunnata majapaikkaamme. Takana oli pitkä ja helteinen päivä. Pariisi oli hemmotellut meitä shortsikeleillä, ja iholla alkoi hieman tuntua, että mitään aurinkorasvaa emme olleet huomanneet näin lokakuussa laittaa suojaksemme.

Huoneistossa odottikin päivällisen kokkaus, seuraavan päivän suunnittelu ja rankka sometus ennen nukahtamista.