Iguassun vesiputoukset Brasiliassa

Maailmanympärimatkallamme otimme yhdeksi kohteeksi Iguassun vesiputoukset. Vesiputouksilla on monta kirjoitusasua, johtuen osittain siitä, että se sijaitsee kolmen valtion rajan tuntumassa. Siksipä käytän tässä kirjoituksessa tätä suomalaisinta kirjoitusasua ja toivottavasti espanjan, portugalin tai guaranin kielen kirjoitusasua kaipaavat eivät kauheasti jää ihmettelemään asiaa.

Putouksia voi ihailla Brasilian ja Argentiinan puolelta. Tämä kirjoitus koskee Brasilian puolta putouksista, koska majoituimme Foz do Iguaçussa Brasiliassa, jonne olimme lentäneet Rio de Janeirosta LATAM-lentoyhtiöllä. Putouksia ympäröivään kansallispuistoon tehdään myös valmismatkoja, jotka tehdään matkanjärjestäjien omilla busseilla. Heidän kierrokset voivat vaihdella, eli tämä kirjoitus koskee myös vain omatoimimatkailijoiden vierailuja, ei eri matkanjärjestäjien paketteja.

Saavuimme kansallispuiston vierailijakeskukseen Uberilla Foz do Iguaçusta. Hintaa sunnuntaina puolelta päivin kertyi alle 10 euroa. Vertailun vuoksi paluumatkamme Uber-lasku oli vain 5,50 euroa. Vierailijakeskuksen pihassa on oppaita ohjaamassa tulijat lipunmyyntitiskeille. Oma vierailumme osui lokakuun loppuun, mikä ei ilmeisesti ole mitenkään ruuhka-aikaa, koska jonoja ei lipunmyynnissä ollut juuri lainkaan. Lippu maksoi R$ 63,60/hlö ja se piti sisällään sisäänpääsymaksun puistoon, kuljetuksen sekä lahjoituksen kansallispuiston säätiölle. Lippujen ostojen jälkeen asetuimme jonoon odottamaan kuljetusta.

Jono meni sujuvasti ja ennen bussia voi käydä wc:ssä tai surffata netissä tai kumpaakin. Kuljetus putouksille tapahtuu kaksikerroksisilla busseilla, ja koska kaikki haluavat yleensä bussin yläkertaan, niin alakertoja ei täytetä pakolla. Ei siis kannata pelätä, ettei saisi yläkerrasta paikkaa. Tosin yläkerran paikalla ei hirveästi ollut loppujen lopuksi lisäarvoa matkalla.

Meillä oli suunnitelmissa kävellä läpi ”Trilha das Cataratas” eli 1,2 kilometriä pitkä putouksia reunustava päällystetty kävelypolku. Ennen kävelyreitin alkamista bussi pysähtyi kahdella eri pysäkillä, joissa on mahdollista osallistua erilaisille lisämaksullisille retkille/safareille. Seikkailunhaluiset voivat siis halutessaan esim. ostaa Macocu Safareilta venematkan putousten juurelle veden voimaa ihastelemaan. Ajomatkaa kolmannelle pysäkille oli vierailijakeskuksesta 11 km, joka kestää pysähdyksineen n. 20 minuuttia. Kyseisen kolmennen pysähdyksen tunnistaa parhaiten pinkin värisestä Hotel das Cataratasista.

Putouksia voi ihastella heti ”Trilha das Cataratasin” alusta asti, koska maisemat ovat mykistäviä. Mutta reitin edetessä putousten pauhu vain kovenee, ja lopulta voi päätyä vaikka ihastelemaan pääputousta vesivirtojen keskelle rakennetulle sillalle, jolla varmasti kastut putousten nostamien vesipisaroiden leijaillessa suvantopaikan päälle. Sillan kupeessa on myynnissä vielä kertakäyttöisiä sadekaapuja kastumista pelkääville, mutta kuumalla ilmalla putouksen nostama vesisuihku vain virkistää.

Jo reitin alussa sinua saattaa olla myös vastassa nenäkarhuja. Nämä koatit ovat hyvin uteliaita, joten reput kannattaa pitää tiukasti kiinni, koska nopeasti repun sisältöön saattaa tarttua utelias eläin. Niillä on myös vaaralliset kynnet. Suloisen näköisten karvakasojen koskeminen ja syöttäminen ei siis suotta ole kielletty monilla kieltomerkeillä puistossa. 

Jos et uskalla sillalle kävelemään, niin Naipin näköalatasanteella pääset joka tapauksessa lähelle pauhaavaa virtaa. Tasanteelta nouseva panorama-hissi on melko turha, joten jos hissille on jonoa ja voimia riittää, niin kannattaa käyttää rappusia hissiin jonottamisen sijaan.

Naipin jälkeen noustaan Porto Canoasin palvelukeskukseen, jossa on wc:t, kahvila, ravintola, matkamuistomyymälä ja ilmainen langaton verkkokin, vaikka sitä en ilmeisesti sen ruuhkaisuuden vuoksi onnistunut saamaan auki. Porto Canoasista bussi vei takaisin kansallispuiston vierailijakeskukseen. Bussilla pääsi Porto Canoasiin myös ne, jotka eivät halua tai jaksa kävellä ”Trilha das Cataratasia” läpi.

Kokonaisuudessaan saimme vietettyä pari tuntia putouksilla ja kolmas tunti kului kuljetuksiin, jonotuksiin ja vierailijakeskukseen. Emme mielestämme tässä ajassa yhtään pitkitelleet matkalla, pikemminkin päinvastoin. 

Jos energiaa riittää, niin vierailijakeskuksen edustalla tien toisella puolella on mielenkiintoinen lintupuisto, Parque das Aves. Sisäänpääsymaksu on R$ 45 ja sillä saa hyvän silmäyksen Etelä-Amerikan linnuston kauneuteen ja värikkyyteen. Voit bongata myös boan ja anakondan, sekä kävellä perhosten keskellä ”perhostalossa”.

Vierailijakeskuksen ja lintupuiston välissä on lisäksi helikopterikenttä. Kentältä lähtee lennot putouksien ylle. Jos siis haluaa ihailla putouksia yläilmoista, niin sekin kyllä onnistuu tarvittaessa.

Maailman ympäri, päivä 14: Luontoa ihmettelemässä

Sunnuntai alkoi matkamme ensimmäisellä hotelliaamiaisella. Vaikka itse hotelli vaikutti parhaat päivänsä nähneeltä, niin aamiainen oli oikein runsas, houkutteleva ja maittava. Sillä jaksaisi pitkälle, ja paljon oli tänään tarkoitus nähdäkin. Iguassun vesiputoukset (käytän vesiputouksista nyt tätä suomalaisimpaa kirjoitusmuotoa) ovat meille se syy tehdä Riosta hyppy myös tänne Brasilian, Paraguayn ja Argentiinan rajalle. Laukkuun pakkasimme vettä, eilen kaupasta ostamamme eväsleivät sekä kameran. 

Uberilla hurautimme vesiputouksia ympäröivän kansallispuiston vierailijakeskukseen, jossa oppaat ohjasivat meitä lippujonoon. Tarkoitus olisi kirjoittaa puistosta, sen hinnoista ja käytännöistä oma erillinen blogiteksti, josta on toivottavasti jollekin paikan päälle menijälle jotain hyötyä, joten jätän yksityiskohdat siihen tekstiin. Lippujen oston jälkeen matka jatkui kaksikerroksisella turistibussilla putouksia reunustavan kävelypolun päähän. Oli aika kaivaa kamera esiin.

Jo polun alkupäässä näkymät olivat huikeat, mutta sitä edetessä putoukset vain suureni ja tie vei niitä lähemmäksi. Lopulta oli mahdollisuus kävellä putouksen keskellä, missä ei putouksien nostamilta vesipisaroilta voinut välttyä ja kokemus tiesi myös kastumista. Iguassun putouksien suuruus, pauhu ja kauneus vetää sanattomaksi enkä sitä oikein kirjallisesti osaa kuvailla, eikä sitä kameraankaan saa oikein vangittua. Paikka ylitti suuret odotukset, jotka olimme sille asettaneet. Kaikkinensa saimme kulumaan kolmisen unohtumatonta tuntia paikanpäällä. Tässä hieman kuvasatoa:

Kansallispuiston vierailijakeskuksen edessä menee tie, jonka toisella puolella on lintupuisto. Olimme ottaneet sen päivän toiseksi luontokohteeksi. Lipunmyyntikojuun kiemurteli jono, jossa oli ainakin reilu parikymmentä ihmistä. Yllätykseksemme huomasimme kuitenkin kaksi lipunmyyntikonetta, joissa liput saisi jonottamatta luottokortilla.

Puisto on sukellus Etelä-Amerikan luontoon ja sen lintuihin. Vierailija pääsee kävelemään suuriin häkitettyihin tiloihin lintujen pariin. Lintujen lisäksi yksi suuri häkki on pyhitetty perhosille. Lisäksi alueella voi ihastella muita eläimiä, kuten kilpikonnia ja matelijoita. Boa ja anakonda ovat varsin vaikuttavia, paikallinen naisjoukko ihasteli jopa anakondaa niin, että heidän mukana oleva mummo pyörätuolissa unohtui heiltä ja pyörätuoli lähti rullaamaan asfaltoitua polkua pieneen alamäkeen. Ryntäsin pyörätuolin perään ja naiset taisivat ottaa tapauksesta opikseen runsaita kiitoksia antaen.

Lippu lintupuistoon maksoi 45 Brasilian paikallisella ja oli ihan hintansa arvoinen. Saimme lähes pari tuntia sielläkin vierähtämään. Alueella on hyvin toimiva wi-fi ja sieltä sai nälkään ja janoon helpotusta. Ulos lähtiessä on suurehko matkamuistomyymälä tuliaisten ostoa varten. Puisto on kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen paikka. Itselleni jäi mieleen varsinkin yksi perhonen, joka pyöri pidemmän aikaa ympärilläni lopulta laskeutuen shortsieni lahkeeseen. Toinen mieleenpainuva eläinlaji oli ihanat tukaanit. Sekä mummoja vapaalle päästävä anakondaa ihmettelevä naislauma.

Tilattuamme Uberin hotelliimme saimme kuskiksemme saman hyvää englantia puhuvan kuskin kuin eilen matkalla lentokentältä kotiin. Hän uskaltautui jo kysymään kotipaikastamme ja kielestämme. Lisäksi hän tiesi, että Suomessa käytetään euroja, koska hän kerää erilaisia sentin kolikkoja. Annoinkin hänelle suomalaisen version viiden sentin kolikosta, koska sellainen sattui lompakostani löytymään.

Kotiuduttuamme oli aika lähteä etsimään ruokaa, koska olimme koko päivän kiertäneet aamiaisen ja eväsleipien voimalla. Suuntasimme keskustaan, jossa pariin suurempaan pubiin oli kokoontunut äänekäs joukko ihmisiä. Brasiliassa oli presidentinvaalipäivä ja tuloksia oltiin juuri julkaisemassa. Ilotulitteet ja papatit räjähtelivät ja ihmisillä oli joko kannatuspaidat tai Brasilia-paidat päällä. Väkeä virtasi koko ajan lisää keskustaan. Kävelimme pari korttelia sivummalle Pizza Hutiin pizzalle ja syötyämme oli keskustassa jo melkoinen hulina. Poliisi oli ohjaamassa liikennettä, katu oli osittain suljettu ja autot eteni jonossa tööttäillen. Ihmisiä oli valtoimenaan kaduilla ja ilotulitteita tuntui riittävän. Meno oli varsin villiä eikä hillittyihin vaalivalvojaisiin tottunut suomalainen oikein osaa kuvitella tuota ilman näkemistä. Ei voinut kuin ihmetellä brasilialaista ihmisluontoa. Jos kansa menee presidentistä sekaisin, niin juhlat taitavat olla vielä riehakkaammat, jos Brasilia sattuisi jalkapallon MM:n voittamaan, silloin kun juhlia voisi koko kansa, eikä 55 % kansasta, kuten nyt valitun presidentin takana ollut osuus. Onneksi hotellimme oli reilun kilometrin päässä ihan keskustasta, koska meidän oli aika vetäytyä iltalevolle, vaikka kansa kaduilla juhlikin.

Maailman ympäri, päivä 13: Pientä päänsärkyä matkalla

Aikainen herätys, aamiaista, loput tavarat kasaan ja Uberilla lentokentälle – se oli yksinkertaisuudessaan aamun suunnitelma. Tarkoitus oli lähteä klo 10.15 lähtevällä LATAM-yhtiön lennolla kohti Iguassun vesiputouksia. Lennot olimme varanneet itse, eivätkä ne olleet samaa pakettia muiden maailmanympärilentojen kanssa. Lentokin lähti Rio de Janeiron toiselta kentältä, Santos Dumontin lentokentältä (SDU).

Vaikka oli lauantai-aamu, niin olimme varautuneet aamuruuhkiin. Onneksi liikenne oli kuitenkin todella sujuvaa, ja olimmekin hyvissä ajoin paikalla. Matkatavaramme oli aiheuttanut pieniä ennakkohuolia, koska jostain syystä lentoyhtiön sivuilla maksu kolmannesta matkalaukusta ei mennyt millään läpi, ja asiakaspalveluun soittaessa ja laukkua maksaessa ei kuittia maksutapahtumasta silti kuulunut. Itsepalvelu-Check-in -laite kuitenkin onneksemme sitten kertoi, että meille kuului kolme laukkua mukaan.

Kaikki oli mennyt niin jouhevasti, että nyt meillä oli reilusti aikaa ennen lennon lähtöä. Diners Clubin mukaan lentokentällä oli heidän yhteistyön piiriin kuuluva Advantage VIP Lounge, joten painelimme sinne. Ovimiehen mukaan yhteistyö oli juuri päättynyt, mutta päädyimme silti maksamaan itsemme sisään. Tämä saattoi olla virhe, koska tilat oli melko pienet, tarjoilut niukat ja pienen Lounge-tilan perällä veti joku vieras hirsiä niin antaumuksella, että saimme kuunnella äänekästä kuorsaamista koko Loungessa olon ajan.

Itse LATAMin lento Foz do Iguaçuun kesti vain pari tuntia, ja meni varsin sukkelaan. Ilmeisesti aikaiset aamuherätykset kuitenkin laukaisivat päänsäryn, joka tuntui koko ajan vain kovenevan lentokoneessa matkan edetessä. Lentokentällä huomasimme helpotukseksemme, että kaikki matkalaukkumme saapuivat myös mukanamme perille. Uberilla hurautimme majapaikkaamme, joka oli ensi kertaa matkallamme ihan normaali hotelli, eli ”mielikuvituksellisesti” nimetty hotelli Foz do Iguaçu.

Hotelli oli selkeästi parhaimmat päivänsä nähnyt vuosikymmeniä sitten. Mutta meille riitti, että saimme huoneeseen levitettyä kolme laukkuamme. Vajaan kilometrin päässä oli ruokakauppa, josta lähdimme ostamaan huoneen minibaariin vettä ja limonadia, sekä naposteltavaa. Kaupan tiloissa oli myös ravintola, jossa otimme lounasta seisovasta pöydästä. Ruoasta maksettiin taas lautasen painon mukaan.

Takaisin hotellille päästyäni päänsärky oli yltynyt niin pahaksi, että tilanne vaati lepoa. Ulkona oli kaunis pilvetön ilma, joten hieman harmitti mennä peiton alle. Onneksi minulla on ani harvoin päänsärkyä emmekä tälle päivälle olleet mitään selkeää ohjelmaa miettineet, joten yhden päivän uhraaminen ei ollut ylitsepääsemätöntä. Ja päänsärkylääke ja muutaman tunnin unet tuntuivat tekevän tehtävänsä.

Päätimme tehdä vielä iltakävelyn muutaman lähikorttelin ympäri. Brasiliassa tuntuu olevan joka korttelissa myös muutama apteekin ja kemikaliokaupan risteytystä muistuttava kauppa, ja kävimme yhdessä sellaisessa ostamassa myös lisää ibuprofeenia matkamme lääkelaukkuun. Sitten olikin hyvä vetäytyä keräämään voimia huomista varten hotellihuoneeseen.

Maailman ympäri, päivä 12: Fillarointia

Perjantai alkoi rauhallisella aamiaisella. Kahvi, sämpylä, jugurtti ja hedelmät muodostivat rungon lähes jokaiselle itse tehdylle aamiaiselle, mitä olimme Brasiliassa tehneet. Ulkona ilma oli vähemmän kostea kuin eilen, joten aloimme taas suunnitella pyöräilyreissua. BikeRio oli paikallinen pyörien vuokraaja, jonka pyörätelineitä oli pitkin kotirantaamme kulkevaa Avenueta. BikeRion appi oli jo ladattuna puhelimiimme ja vielä kertasimme käyttöohjeita Googlen Kääntäjän avulla.

Kun olimme päntänneet ohjeita tarpeeksi ja syöttäneet maksutiedot appiin, niin lähdimme matkaan. Koska käyttö vaatii nettiä, niin otimme matkaan myös Solis Skyroam-mötikän, joka meillä oli mukana maailmanympärimatkallamme ns. pakottavia nettitarpeita varten. Ensimmäisellä pyörätelineellä oli lähes tappelu päällä. Appi kertoi polkupyöriä olevan siellä runsaasti, mutta viiden hengen joukko taisteli telineen kahdesta pyörästä. Päätimme vähin äänin jatkaa seuraavalle telineelle, joka ei ollut kaukana.

Toisella telineellä oli reilusti vapaita polkupyöriä ja pienen taiteilun jälkeen saimme vapautettua telineestä kaksi pyörää omaan käyttöömme. Ajoimme rantaa pitkin muutaman kilometrin, kunnes käännyimme kohti Barraa ja Barra Shopping-ostoskeskusta. Välillä pysähdyimme ihastelemaan maisemia ja matkaan meni noin 50 minuuttia. Ostoskeskuksen edessä oli teline, johon polkupyörän pystyi jättämään seuraavalle tarvitsijalle.

Barra Shopping oli ihan eri luokkaa eilen näkemiemme ostospaikkojen kanssa. Liikevalikoima oli laaja ja hyvä. C&A-liikkeessä sorruimme jopa ostamaan hieman vaatetta, vaikka tarkoituksena ei varsinaisesti shoppailla mitään. Ostoskeskukseen oli myös ilmaantuneet ensimmäiset joulukoristelut, vaikka jouluun on lähes kaksi kuukautta. Kun olimme paikkaa ihmetelleet tarpeeksi, niin hyppäsimme uudestaan satulaan. Paluumatkassa meillä meni enää vajaa 40 minuuttia.

Nopean kotilounaan jälkeen menimme altaalle uimaan. Siellä oli myös ranskalainen seurue, joten ilmeisesti emme olleet ihan ainoita turisteja taloyhtiössä. Meidän tosin oli huomenna aika vaihtaa paikkaa ja siksi uinnin ja suihkun jälkeen aloimmekin pakata tavaroitamme kasaan. Myös aurinko laski pakatessamme ja viimeistä illallista rannalla päätimme mennä viettämään läheiseen Dapraia-ravintolaan. Illallisen jälkeen uni kutsuikin nopeasti, ja hyvä niin, koska seuraavana aamuna herätyskello oli soimassa kello 5.