Roadtrip Euroopassa

Syyskuu on loistavaa aikaa pitää pientä taukoa Suomen kylmenevistä ilmoista. Tietenkin epävarmojen ilmojen riski on myös Suomea etelämmässä silloin korkeampi, mutta matkakohteissa ei silloin ole niin ruuhkaista kuin Euroopan virallisena lomakuukautena eli elokuussa. Lähtö- ja loppupisteeksemme valitsimme Unkarin Budapestin, johon on helppo ja edullista lentää. Myös autonvuokraus onnistui sieltä kohdemaihimme Slovakiaan, Itävaltaan, Sloveniaan, Italiaan ja Kroatiaan helposti.

Tässä blogitekstissä käsittelen lähinnä matkantekoa Euroopan teillä, itse kohteista on omat tekstinsä. Matkamme aikataulu oli seuraava:
2.9.: Lento Budapestiin, ajo Bratislavaan
3.9.: Päiväreissu Wieniin Bratislavasta
4.9.: Ajo Bratislavasta Ljubljanaan
5.9.: Tutustumista Ljubljanaan
6.9.: Ajo Ljubljanasta Kroatian Ikaan, matkalla mm. Križna jamaan tutustuminen
7.9.: Päiväreissu Pulaan Ikasta
8.9.: Päiväreissu Krk-saarelle Baškaan sekä Rijekaan
9.9.: Kiertelyä Ikassa ja Ičićissa
10.9.: Päiväreissu Slovenian Postojnska jama ja Italian Triesteen
11.9.: Auringonottoa ja kiertelyä Opatijassa
12.9.: Auringonottoa ja pakkaamista
13.9.: Ajo Ikasta Zagrebin kautta Balatonin Vonyarcvashegyyn
14.9.: Ajo Balatonilta Budapestiin
15.9.: Tutustumista Budapestiin
16.9.: Hungaroring ja lento Budapestista Helsinkiin

Autonvuokrausfirma Triftyn henkilökunta oli lentokentällä vastassa kyltteineen ja kuljettivat meidät minibussilla lentokentän lahellä olevaan toimipisteeseensä. Papereiden täytön ja auton tarkastamisen jälkeen matka olikin jo valmis alkamaan kartan ja autoon kuuluvan navigaattorin avulla kohti Bratistavaa. Lentokentältä on lyhyt matka Budapestin kehätielle M0, joka päättyy kohti Slovakian ja Itävallan rajaa suuntaavaa moottoritietä M1.

Ennen Itävallan ja Slovakian raja-asemia edeltävää risteystä oli selvästi merkitty huoltoasemat, joista pystyi ostamaan vignetten, eli maksaa moottoritiemaksu Itävallan ja Slovakian teille. Vignette liimataan auton tuulilasiin ilmoitukseksi ajo-oikeudesta. Hauska yksityiskohta oli, että Itävallan vignettet myytiin huoltoaseman tiskiltä, mutta Slovakian ulkoa pienestä työmaakoppia muistuttavasta myyntikojusta.

Rajojen ylittäminen Unkari-Slovakia ja Slovakia-Itävalta-rajalla on helppoa. EU:sta todellakin on ollut apua, koska raja-alueen läpi voi ajaa rauhassa läpi, ilman turhia pysähdyksiä.

Moottoriteitä pitkin pääsee nopeasti siirtymään paikasta toiseen, koska etäisyydet on huomattavasti Suomea pienemmät. Kiirettömän matkaajan kannattaa kuitenkin tutustua karttaan, ja suunnitella muunlaisiakin reittejä kuin suorimpia ja nopeimpia siirtymisiä moottoritietä pitkin. Bratislavasta lähdimmekin Ljubljanaan hieman poikkeavaa maisemareittiä pitkin. Neusiedler Seen rannalla avautui laajat viiniviljelmät, joiden läpi ajoimme kohti Eisenstadtia. Matka kulki läpi pikkukylien ennen kuin palasimme A2 moottoritielle.

Emme myöskään lähteneen Ljubljanaan Mariborin suuntaan, vaan jatkoimme A2:sta aina Volkermarktiin asti. Pikku hiljaa moottoritie sulkelsi entistä useammin tunneleihin. A2:n varrella oli todella hyvin varusteltuja huoltoasemia, joista sai myös Slovenian vignetten. Volkermarktin kohdalla lähdimme pikkutielle kohti Bad Eisenkappelia ja Seebergin rajanylitysasemaa. Tie muuttui lopussa hyvin kiharaiseksi, sen kivutessa yli kilometrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.

Heti rajanylityksen tie lähti laskeutumaan idyllisissä slovenialaisissa alppimaisemissa. Tie pujotteli Kokra-joen puolelta toiselle pienien siltojen yli. Vastaavia maisemia ei moottoritietä ajaessa olisi nähnyt.

Kroatian rajat olivat matkamme aikana ainoita, joissa oli myös passintarkastus. Sloveniaan Postojnska jamaan matkatessamme jouduimme myös kunnolla jonottamaan rajalle, syynä oli lähinnä Kroatian rannikolta kotiin palaavat itävaltalaiset ja saksalaiset, jotka ovat suurin turistijoukko aurinkoisella rannikolla.

Kroatian teillä ei ole vignettet käytössä. Tiettyjen tunnelien ja siltojen käytöstä peritään kertamaksu ja tälläisiä matkallamme ovat Pulan ja Rijekan välillä oleva Učka-tunneli sekä Krk-saaren silta. Suurimmilla moottoriteillä on ajomatkaan perustuva maksu. Esimerkiksi Rijekan ja Zagrebin väliselle moottoritielle lähdettäessä otetaan moottoritiemaksua varten lipuke. Tie nousee nopeasti vuorille rannikolta. Maksu maksetaan moottoritieltä poistuttaessa tai vasta Zagrebiin saapuessa.

Unkariin palatessamme maksuista ei meidän tarvinnut huolehtia, koska autovuokraamme kuului ajo-oikeus Unkarissa, josta tarra tuulilasissa oli ilmoituksena. Koko ajomatka meni meiltä kommelluksitta, navigaattori oli hyvä apu, jonka tueksi tietenkin kannattaa ostaa ajantasalla oleva maantiekartta. Suurimmat kaupungit on opasteissa merkitty hyvin. Ajaminen onkin loistava tapa kulkea, nähdä maisemia ja myös suurimpien kaupunkien ulkopuolista elämää rajojen ylittyessä helposti.

Wien, Itävalta

Wien on säveltäjien ja kuninkaallisten kaupunki, joka tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Valitettavasti meillä oli syyskuisella matkallamme varattu tutustumiseen vain yksi päivä. Ohjelmaa olisi löytynyt varmasti pidemmäksikin aikaa. Rajatusta aikataulusta johtuen päätimmekin toteuttaa Wieniin tutustumisemme niillä kaikkein kliseisimmillä tavoilla, eli kävely- ja hevosajelukierroksella keskustassa sekä tutustumalla Schönbrunnin linnaan. Tämä osoittautui ainakin meille aivan loistavaksi tavaksi nähdä kaupunkia ja sen huikeita kohteita.

Saavuimme Wieniin Bratislavasta autolla ja suunnistimme kohti Landstraβe/Wien-Mitten metroasemaa, jonka ympäristössä on useita parkkihalleja. Maan pinnalle parkkihallista noustuamme kävelimme kohti muutaman sadan metrin päässä olevaa Stadtparkia, joka oli vehreä ja kuuluisuuksien patsaineen varsin mielenkiintoinen kokemus. Puiston ylpeys, eli Johann Straussin kultainen monumentti oli kunnostettavana, mutta kopion wieniläiset olivat turistien iloksi paikalle tuoneet. Muut puiston patsaat Schubertista Makartiin vahtivat puistossa viivähtäjiä entiseen tapaan.

Kaupungin henkeen totutellen suunnistimme Weihburg gassea ja Seilerstättea pitkin Musiikkitalolle, josta lähdimme kohti taidekeskus Albertinaa. Matkan varrella alkoi käydä selväksi, että Wienissäkin on yksi ylitse muiden, Mozart. Niinpä käynti hänen patsaansa luona Burggartenissa oli lähes välttämättömyys.

Albertina –aukiolla on monia kahviloita ja yhdelle istahdimme hetkeksi miettimään seuraavaa päämääräämme ja vastauskin oli silmiemme edessä. Wienissä voi monista eri paikoista nousta hevosvaljakon kyytiin ja päätimme hetken aikaa lepuuttaa jalkojamme, mutta nähdä samalla myös kaupunkia. Kahdenkymmenen minuutin ajelu vanhassa kaupungissa maksoi 40 euroa ja oli kyllä kokeilun arvoinen. Nähtävyyksien lisäksi oli hauska seurata muiden turistien reaktioita vaunumme rämistellessä pitkin mukulakivettyjä katuja heidän ohitseen.

Hevosajelusta selvittyämme suuntasimme matkamme Kärntner Straβen kauppakadulle, jonka kaupoista löysimme matkaamme niin Mozartin kuulia kuin paikallista musiikkiakin ennen kuin onnistuimme pääsemään vaikuttavan Pyhän Stefanin Katedraalille asti.

Kiertely alkoi jo tuntua sekä jaloissa että vatsassa, joten katedraalin vieressä olevan Mozart -talon löydettyämme lähdimme Singer Staβenia pitkin takaisin kohti Stadtparkia ja parkkihallia. Singer Staβenilta löysimme myös miellyttävän ravintolan, jossa oli vielä pakko nauttia viinilasien ääressä maittavat wieninleikkeet.

Schönbrunnin linna on myös kohde, missä saisi helposti kulumaan vaikka koko päivän museoissa, eläintarhassa sekä ihastuttavassa puutarhassa labyrintteineen, patsaineen ja kukkaistutuksineen. Vaikuttava paikka, jota ei sanoin voi tarpeeksi kuvata, toivottavasti siis kuvat pystyvät edes hieman puhumaan puolestaan.