Maailman ympäri, päivät 61-62: Ukkosmyrskyjä Uudesta-Seelannista Sydneyyn

Perjantain olimme suunnitelleet rauhalliseksi päiväksi. Lauantaina oli edessä matkailuauton luovutus ja lento uusiin maisemiin, joten piti järjestellä matkalaukkuja ja huoltaa matkailuautoa luovutuskuntoon. Tämän lisäksi ehdimme rennon ulkona nautitun aamiaisen jälkeen tehdä kävelyretken rantaa pitkin. 

Clarks Beachilta avautui näkymät aina Aucklandiin asti. Ranta ei ollut ihan yhtä upea hiekkaranta, mihin olimme saaren itärannikolla tottuneet, mutta tuntui silti suositulta ja halutulta alueelta, koska siellä täällä rakennettiin uusia huviloita rannalle. Ja olihan vieressä paikallinen pursiseura ja golf-kenttä, joten aktiviteetteja alueelta löytyi. Mekin päätimme ottaa kierroksen golfia, tosin minigolfin muodossa leirintäalueen hieman aikaa nähneellä ja muhkuraisella betoniradalla. Mielestäni pallo pomppi radalla jo hieman tuurinkin mukaan, mutta toki tämä voi olla vain hävinneen pelaajan katkeraa tilitystä radan heikkokuntoisuudesta. Minigolfia lopetellessamme alkoi sade ja loppupäivän tuli ensin kuuroja silloin tällöin. Lopulta sadekuurot yltyivät ukkoskuuroiksi asti. Muutaman kerran jyrähti todella lähellä ja saimmekin lauantaina ensi kuulla ja lopulta lähtiessämme nähdä, että salama oli iskenyt puuhun vain muutama sata metriä leirintäalueen viereen. Ei siis ihme, että myös leirintäalueen nettiyhteyden olivat menneet poikki perjantai-iltana, eivätkä palautuneet kuntoon lähtöömme mennessä.

Lauantaina olimme saaneet itsemme ja auton lähtövalmiiksi aamu-kymmeneen mennessä ja tunnin verran ajoimme vuokrausfirmaan. Auton luovuttaminen meni sujuvasti ja vuokrausfirmasta oli järjestetty ilmainen bussikyyti lentokentälle. Oli aika jättää Uusi-Seelanti taakse ja jatkaa matkaa Australian Sydneyyn. Qantaksen lennot tuntuivat olevan Australiaan hieman myöhässä, mutta lopulta pääsimme matkaan. Sain lennon ajaksi viereeni mukavan uusiseelantilaisrouvan, joka oli menossa lapsiaan tervehtimään Australiaan. Hän oli kiinnostunut kaikesta Uudessa-Seelannissa näkemästäni ja ylisti itsekin maataan. Ensi kerralla minun pitäisi kuulemma käydä ehdottamasti Eteläsaarella.  Lennolla ehdin katselemaan myös Jasper Pääkkösen tähdittämän ”BlacKkKlansman”-elokuvan, joka oli varsin vaikuttava ja nykyaikaan viittaava kannanotto.

Sydneyssä riehui ukkosmyrsky, jonka vuoksi olimme lopulta laskeutuessamme jo tunnin myöhässä. Koska ukkonen vielä riehui lentokentän päällä, niin jouduimme odottelemaan koneessa vielä hetken maahan pääsyä. Maahantulomuodollisuudet menivät yllättävän nopeasti. Maahantulokortteihin olimme kertoneet käyneemme patikoimassa Uudessa-Seelannissa, mutta se ei onneksi vaikeuttanut tai hidastanut maahan pääsyä. Korteissa painotettiinkin, että kannattaa olla ennemmin rehellinen kuin salata jotain vaikeuksien pelossa. Lentokentällä meitä odotti vuokra-auto ja onneksi ilmakin oli hieman selkeytynyt. Kaupassa käynnin ja majoittumisen jälkeen uuteen AirBnB-majapaikkaamme ilta hämärtyi sateen alkaessa uudelleen. Kämppämme sijaitsi Bondin alueella. Valitettavasti emäntämme oli ilmoittanut ennen saapumistamme, ettei asunnossa olisikaan toimivaa internet-yhteyttä, kuten oli pitänyt. Uudessa-Seelannissa alkanut rajoitettu yhteys nettiin siis jatkui, ja pakollisiin surffailuihin käytimme mukanamme ollutta maksullista SkyRoamia.

Maailman ympäri, päivät 55-57: Karavaanarit Coromandelilla

Lauantaina aloitimme yhden reissun jännitetyimmän pätkän ja otimme matkailuauton alle. Kokosimme tavaramme kasaan ja hurautimme Uberilla matkailuautojen vuokrausfirmaan, josta olimme varanneet viikoksi kulkupelin. Ensimmäiseksi ilmottauduttiin, ja virkailija tarkisti ajokortin ja luottokortin tiedot. Seuraavaassa pisteessä tulostettiin sopimuspaperit ja testattiin Uuden-Seelannin liikennesäästöjen tuntemus. Kolmas henkilö tuli sitten esittelemään matkailuauton ja saattamaan matkaan. Jokaisessa välissä joutui hieman odottelemaan, joten ehti katselemaan muita matkaan lähtijöitä. Paikalla oli paljon eurooppalaisia ja yllättävän runsaasti ruotsalaisia. Tätä ihmetellessämme eräs perheineen vuoroa odottava mies alkoi puhua meille selvällä suomella. Mies oli alun perin Multialta, mutta asui nykyään perheensä kanssa Ruotsissa. He olivat vuokraamassa matkailuautoa meitä pidemmäksi ajaksi tarkoituksenaan mennä Eteläsaarelle asti. Hekään eivät olleet varanneet vielä yöpymispaikkoja, vaan pyrkivät päivän päätteeksi löytää joltain leirintäalueelta itselleen paikan, kuten mekin olimme aikoneet. 

Kun paperityöt ja auton esittely oli tehty, niin suuntasimme tielle. Itse en onneksi joutunut ajamaan, mutta olin saanut tärkeän tehtävän, eli hokea: ”Vasemmalle, vasemmalle”. Muutaman kilometrin ajomatka paikallisen supermarketin pihaan meni kuitenkin yllättävän hyvin, ja kauppareissun jälkeen lähdimme luottavaisin mielin ajamaan kohti Coromandelin niemimaata, jonka luonnosta olimme kuulleet kehuja. Reilun parin tunnin matka meni ihan sujuvasti. Kohteeksi olimme ottaneet Hahein rannan, jonka leirintäalueella toivoimme olevan tilaa. Vuokrausfirmassa oli saatavilla runsaasti esitteitä, joissa on listaa leirintäalueista ja lisäksi kännykkään on saatavilla useita eri sovelluksia, joissa kerrotaan eri majoituspaikoista. Hahein rannalta löytyikin meille paikka, vaikka emme ihan rantanäkymiä saaneetkaan.

Olimme päättäneet viettää paikassa kaksi yötä, koska lähistöllä oli paljon nähtävää, joissa huominen varmasti vierähtäisi nopeasti. Leirintäalueella oli suihkut, wc:t, keittiö tiskausaltaineen ja myös langaton netti. Suihkuja, vessoja ja tiskausmahdollisuutta ajattelimme hyödyntää niin, ettei meidän tarvitsisi koko ajan olla vaihtamassa matkailuautomme likavesiä. Kokkasimme autolla, mutta astiat tiskasimme sitten keittiöllä. Hahein upean hiekkarannan kävimme testaamassa melkein ensimmäisenä saatuamme automme paikalleen. Ilta meni nopeasti kokatessa ja leirintäalueen menoa ihmetellessä.

Sunnuntai-aamuna heräsimme meille epätyypilliseen tapaan melko aikaisin, koska tarkoituksena oli aloittaa päivä aamiaisen jälkeen patikoinnilla. Reilun tunnin patikointimatkan päästä leirintäalueelta oli Cathedral Cove-niminen niemeen uurtunut tunneli, joka yhdisti lähistöllä olevat kaksi rantaa keskenään. Cathedral Covelle järjestettiin laivalla matkoja sekä kajakkiretkiä, mutta sinne vei myös kävelypolku. Kävelypolku mutkitteli rantakallioilla ylös ja alas. Sään suhteen meillä kävi loistava tuuri, maisemat olivat kauneimmillaan. Patikoitsijalle sää tiesi tosin hikisiä oltavia rappusia kivutessa ylös ja alas.

Patikkaretkeltä selvittyämme aloimme valmistautua päivän toiseen suunniteltuun aktiviteettiin. Laitoimme auton ajokuntoon ja kävin vuokraamassa leirintäalueen kioskista pienen lapion. Lähdimme ajamaan lähettyvillä olevalle Hot Water Beachille, joka nimensä mukaisesti oli täynnä kuumia lähteitä. Laskuveden aikaan rannalle voisi kaivaa itselleen kuopan, johon hyvällä tuurilla virtaisi kuumaa vettä rannalla olevista lähteistä. Sunnuntaina laskuvesi olisi puoli neljältä, joten yritimme olla paikalla hyvissä ajoin eli kahden aikoihin.

Ajoituksemme oli suhteellisen hyvä. Paikalla oli jo ihmisiä, mutta meren vielä laskiessa saimme itsellemme paikan, johon pystyimme johtamaan kuuman lähteen vettä. Tunnin päästä paikka jo kuhisi vapaita paikkoja metsästäviä turisteja. Liian lähelle lähdettä kuoppaa kaivavat saivat huomata, että kuuman lähteen vesi oli todella polttavaa. Myös aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ja vaikka olimme rasvanneet itsemme huolella, niin päätimme lähteä jo ennen laskuveden alinta hetkeä takaisin leirintäalueelle. llta meni kokkaillessa, leirintäalueella viihtyvien ankkojen kanssa seurustellessa sekä pestessä itsestä ja astioista päivän liat pois.

Maanantaina olikin sitten aika jatkaa matkaa. Olimme koittaneet tutkiskella säätiedotuksia ja päätimme jatkaa Pohjoissaaren itärannikkoa etelään. Viikolle oli luvattu koko saarelle hyvin epävakaista säätä, mutta yritimme löytää paikat, joissa olisi ennustuksissa vähiten vesitippoja. Halusimme myös kokeilla ilmaista leiriytymistä, joka oli Uudessa-Seelannissa sallittu varsin monessa paikassa. Jätimme siis Coromandelin niemimaan taakse ja otimme suunnaksi Taurangan vieressä olevan Papamoa Beachin. Siellä rannan varrella oli useammalla parkkipaikalla mahdollista ilmainen leiriytyminen.

Ajoa matkalla oli jälleen reilut pari tuntia ja kävimme myös kaupassa täydentämässä matkailuauton jääkaappia. Matkan varrella Bay of Plentyn rannikkoa ajaessa oli myös hauskoja paikkoja. Opimme esimerkiksi, että Katikati-niminen paikkakunta on Uuden-Seelannin avokado-pääkaupunki. Perillä Papamoa Beachin parkkipaikoilla leiriytyminen on sallittu vain muutamalle matkailuautolle ja ensimmäisellä käymällämme parkkipaikalla ei vapaita yöpymispaikkoja enää ollut. Toisella meitä lykästi ja toinen parkkipaikan paikoista oli vapaa. Ehdimme hyvin rannalle nauttimaan auringosta. Muutaman tunnin päästä saapumisestamme sadepilvet kuitenkin tavoittivat majapaikkammekin ja illan saapuessa alkoi vesisade ja me vetäydyimme rannalta auton suojiin.

Maailman ympäri, päivät 53-54: Auckland, Uusi-Seelanti

Lento Chilestä Aucklandiin oli pitkä. LATAMin leffavalikoima oli jo tuttu ja aluksi pakotin puolisoni katsomaan kanssani ”Love, Simon”-elokuvan, jonka itse jo kertaalleen katsoin maailmanympärimatkallamme. Pari seuraavaa elokuvaa menikin torkkuessa, jonka jälkeen annoin periksi ja koitin hieman nukkua. Valitettavasti en lentokoneessa vain osaa nukkua kunnolla, joten hyvin katkonainen torkkuminen jatkui, kunnes jostain syystä sain todella pahan huonovointisuuskohtauksen. Minua pyörrytti ja iholle nousi kylmä hiki. Odottelin tuolillani pahimman olon ohimenemistä ja sen jälkeen herätin puolisoni päästämään minut wc:hen, jossa yritin hetken rauhoittua ja saada hikoilua loppumaan. Hieman rauhoituttuani meni koneen perälle ottamaan hieman sokeripitoista juotavaa henkilökunnalta ja lopulta palasin paikalleni. Loput lennosta menikin ihan normaalisti, mutta hieman tuo kropan omituinen reagointi yölentoon jäi mietityttämään. Ehkä kyseessä oli joku lievä paniikkikohtaus, tai sitten reagointia Santiagon lentokentän loungessa ja lennolla nauttimaani alkoholiin. Tai sitten kyseessä oli jotain aivan muuta.

Aucklandiin lento saapui etuajassa. Meille olisi sopinut hyvin pieni myöhästyminen, koska majapaikkamme sisäänkirjautuminen oli vasta iltapäivällä. Koska kello ei kuitenkaan ollut aamulla kello viittäkään, niin jäimme lentokentän kahvioon matkalaukkumme saatuamme ja maahantulomuodollisuudet hoidettuamme. Lentokenttä tarjosikin pariksi tunniksi netin käyttöä, joten aika meni hetken nopeasti. Kun nettiaika loppui, niin aloimme pohtia kaupunkiin lähtemistä. Olimme kahvin lisäksi jo hieman aamiaistakin syöneet, joten ajattelimme mennä kokeilemaan majapaikkaan onneamme. Sen vastaanotto aukesi kahdeksalta, joten siihen myös tähtäsimme. Otimme Uberin ja saimme oikein hauskan ja puheliaan kuskin. Saimme hyvän puheenaiheen ilmasta, koska lentokentälle iski juuri autoa odotellessamme ukkoskuuro, joka onneksi loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Majapaikkamme vastaanotossa emme kauheasti yllättyneet siitä, että meille ei ollut vielä antaa huonetta. Jätimme laukkumme heille varastoon ja lähdimme kävelemään heräilevään Aucklandiin. Aucklandilaisille kyseessä oli normaali torstai-aamu, vaikka Suomessa oli itsenäisyyspäivä. Tai itse asiassa Suomessa taidettiin kohta vasta valmistautua itsenäisyyspäivään aikaerosta johtuen. Jotenkin oli vaikea asennoitua siihen, että nyt olimmekin Suomea edellä, emmekä jäljessä kuten Etelä-Amerikassa olimme olleet. Hetken aikaa käveltyämme olimme päässeet Aucklandin maamerkin eli Sky Towerin luokse. Se aukesi sopivasti yhdeksältä, joten päätimme nousta sen huipulle ensimmäisten joukossa. Huvittavaa oli myös se, että Santiagon ja Aucklandin tornien valloittamisen välissä emme olleet edes nukkuneet kunnon yöunia sängyssä. Silti toisessa vierailimme tiistaina ja toisessa torstaina.

Sky Towerin huipulla meillä ei ollut mikään kiire. Istuskelimme rauhassa eri tasanteilla ja kävimme kahviossa jo toisilla aamukahveilla. Pilvet liikkuivat nopeasti Aucklandin yllä ja näkyvyys oli parempi, mitä Santiagossa oli ollut.

Yläilmojen ihailemisen jälkeen kiertelimme pienessä puistossa hetken, kunnes ajattelimme mennä taas kokeilemaan onneamme majapaikkaamme. Meidät kuitenkin käännytettiin vielä takaisin aikaa kuluttamaan kaupungille, joten menimme vielä läheiseen kiinalaiseen ravintolaan lounaalle. Lounaan ja kauppareissun jälkeen palasimme majapaikkamme aulaan odottamaan ja lopulta saimme huoneenkin. Valvomisen ja aikaerorasituksen jäljiltä olimme valmiita sänkyyn. Nukuimmekin lähes putkeen seuraavaan aamuun heräten vain hetkeksi pienelle iltapalalle ja selaten netistä Suomessa alkavan itsenäisyyspäivän uutisia.

Seuraavan aamun aloitimme läheisessä kahvilassa aamiaisella, kun Suomessa vasta pystyteltiin kotikatsomoita Linnan juhlia varten. Päivän agendana oli saada postikortit matkaa, samoin kuin puolisoni Sky Towerista ostaman matkamuiston postittaminen Suomeen. Postivierailun jälkeen kävelimme Aucklandin satamaan. 

Lounaalla poikkesimme ystäväni ennalta kehumassa Hanoi Cafe-ravintolassa, mutta kokilla ei tainnut olla paras mahdollinen päivä ja ruoka oli ”vain” ihan-ok-tasoista. Kiertelimme sen jälkeen vielä hetken Queen Streetin kaupoissa, kunnes palasimme huoneistoomme suunnittelemaan tarkemmin seuraavia päiviämme Uudessa-Seelannissa.