Maailman ympäri, päivät 53-54: Auckland, Uusi-Seelanti

Lento Chilestä Aucklandiin oli pitkä. LATAMin leffavalikoima oli jo tuttu ja aluksi pakotin puolisoni katsomaan kanssani ”Love, Simon”-elokuvan, jonka itse jo kertaalleen katsoin maailmanympärimatkallamme. Pari seuraavaa elokuvaa menikin torkkuessa, jonka jälkeen annoin periksi ja koitin hieman nukkua. Valitettavasti en lentokoneessa vain osaa nukkua kunnolla, joten hyvin katkonainen torkkuminen jatkui, kunnes jostain syystä sain todella pahan huonovointisuuskohtauksen. Minua pyörrytti ja iholle nousi kylmä hiki. Odottelin tuolillani pahimman olon ohimenemistä ja sen jälkeen herätin puolisoni päästämään minut wc:hen, jossa yritin hetken rauhoittua ja saada hikoilua loppumaan. Hieman rauhoituttuani meni koneen perälle ottamaan hieman sokeripitoista juotavaa henkilökunnalta ja lopulta palasin paikalleni. Loput lennosta menikin ihan normaalisti, mutta hieman tuo kropan omituinen reagointi yölentoon jäi mietityttämään. Ehkä kyseessä oli joku lievä paniikkikohtaus, tai sitten reagointia Santiagon lentokentän loungessa ja lennolla nauttimaani alkoholiin. Tai sitten kyseessä oli jotain aivan muuta.

Aucklandiin lento saapui etuajassa. Meille olisi sopinut hyvin pieni myöhästyminen, koska majapaikkamme sisäänkirjautuminen oli vasta iltapäivällä. Koska kello ei kuitenkaan ollut aamulla kello viittäkään, niin jäimme lentokentän kahvioon matkalaukkumme saatuamme ja maahantulomuodollisuudet hoidettuamme. Lentokenttä tarjosikin pariksi tunniksi netin käyttöä, joten aika meni hetken nopeasti. Kun nettiaika loppui, niin aloimme pohtia kaupunkiin lähtemistä. Olimme kahvin lisäksi jo hieman aamiaistakin syöneet, joten ajattelimme mennä kokeilemaan majapaikkaan onneamme. Sen vastaanotto aukesi kahdeksalta, joten siihen myös tähtäsimme. Otimme Uberin ja saimme oikein hauskan ja puheliaan kuskin. Saimme hyvän puheenaiheen ilmasta, koska lentokentälle iski juuri autoa odotellessamme ukkoskuuro, joka onneksi loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Majapaikkamme vastaanotossa emme kauheasti yllättyneet siitä, että meille ei ollut vielä antaa huonetta. Jätimme laukkumme heille varastoon ja lähdimme kävelemään heräilevään Aucklandiin. Aucklandilaisille kyseessä oli normaali torstai-aamu, vaikka Suomessa oli itsenäisyyspäivä. Tai itse asiassa Suomessa taidettiin kohta vasta valmistautua itsenäisyyspäivään aikaerosta johtuen. Jotenkin oli vaikea asennoitua siihen, että nyt olimmekin Suomea edellä, emmekä jäljessä kuten Etelä-Amerikassa olimme olleet. Hetken aikaa käveltyämme olimme päässeet Aucklandin maamerkin eli Sky Towerin luokse. Se aukesi sopivasti yhdeksältä, joten päätimme nousta sen huipulle ensimmäisten joukossa. Huvittavaa oli myös se, että Santiagon ja Aucklandin tornien valloittamisen välissä emme olleet edes nukkuneet kunnon yöunia sängyssä. Silti toisessa vierailimme tiistaina ja toisessa torstaina.

Sky Towerin huipulla meillä ei ollut mikään kiire. Istuskelimme rauhassa eri tasanteilla ja kävimme kahviossa jo toisilla aamukahveilla. Pilvet liikkuivat nopeasti Aucklandin yllä ja näkyvyys oli parempi, mitä Santiagossa oli ollut.

Yläilmojen ihailemisen jälkeen kiertelimme pienessä puistossa hetken, kunnes ajattelimme mennä taas kokeilemaan onneamme majapaikkaamme. Meidät kuitenkin käännytettiin vielä takaisin aikaa kuluttamaan kaupungille, joten menimme vielä läheiseen kiinalaiseen ravintolaan lounaalle. Lounaan ja kauppareissun jälkeen palasimme majapaikkamme aulaan odottamaan ja lopulta saimme huoneenkin. Valvomisen ja aikaerorasituksen jäljiltä olimme valmiita sänkyyn. Nukuimmekin lähes putkeen seuraavaan aamuun heräten vain hetkeksi pienelle iltapalalle ja selaten netistä Suomessa alkavan itsenäisyyspäivän uutisia.

Seuraavan aamun aloitimme läheisessä kahvilassa aamiaisella, kun Suomessa vasta pystyteltiin kotikatsomoita Linnan juhlia varten. Päivän agendana oli saada postikortit matkaa, samoin kuin puolisoni Sky Towerista ostaman matkamuiston postittaminen Suomeen. Postivierailun jälkeen kävelimme Aucklandin satamaan. 

Lounaalla poikkesimme ystäväni ennalta kehumassa Hanoi Cafe-ravintolassa, mutta kokilla ei tainnut olla paras mahdollinen päivä ja ruoka oli ”vain” ihan-ok-tasoista. Kiertelimme sen jälkeen vielä hetken Queen Streetin kaupoissa, kunnes palasimme huoneistoomme suunnittelemaan tarkemmin seuraavia päiviämme Uudessa-Seelannissa.