Maailman ympäri, päivät 66-68: Sydneytä ja illuusioita

Keskiviikkona lähdimme aamulenkkini jälkeen Bondi Beachille. Tällä kertaa pääsimme veteen asti ja kävimme vuorotellen taiteilemassa aaltoja vastaan. Rannalla ei voinut uida virtausten vuoksi, mutta hauskaa meressä silti oli. Yläpuolella pörräsi välillä helikopteri. Rannalla oli ehkä hetkeä ennen saapumistamme tapahtunut jotain, koska rantatiellä oli myös hälytysajoneuvoja vilkut päällä. Voi tietenkin olla, että ne olivat myös lavasteita, koska paikalla oli myös kameroita, jotka kuvasivat hengenpelastajia. Kuvattiinko paikalla uutisia vai tv-ohjelmaa, jäi meille epäselväksi.

Keskiviikko oli myös onnenpäivä netittömyyteemme. Myöhemmin iltapäivällä meidän oli määrä tavata Bondi Junctionin lähellä AirBnB-emäntämme ystävätär, joka antaisi meille toimivan modeemin kämppäämme. Samalla modeemin hakumatkalla kävimme myös postissa postittamassa kortteja Suomeen. Kokonaisuudessaan matka modeemia hakemaan ja postiin ei ihan mennyt putkeen, vaan otimme hieman yhteen suunnistustapojemme erilaisuuden vuoksi. Onneksi huoneistossamme saimme netin heti toimimaan, niin pääsimme illaksi keskittymään pitkästä aikaa kunnolla virtuaalimaailmaan toistemme jatkuvan seuran sijaan.

Tähän väliin vielä Bondi Beachin muraaleja:

Torstaina sain aamuiselle lenkilleni kerrankin seuraa puolisostani ja pääsin esittelemään hänelle viehättävän Cooperin puiston. Päivä oli muutenkin hieman juhlavampi, olimme nimittäin varanneet Sydneyn oopperatalossa pyörivään illuusioshow’hun liput. Sama show on tulossa myös Suomeen vuoden 2019 keväällä ja esitykset Suomessa pidetään Helsingin jäähallissa. Tästä syystä en itse showta sen suuremmin paljasta. Menimme paikalle hyvissä ajoin ja veimme auton oopperatalon alla olevaan parkkihalliin. Sen jälkeen kiersimme oopperatalon ulkoa ja ihastelimme sitä ja Sydneyn satama-aluetta siltoineen ja kaupungin silhuetteineen.

Tämän jälkeen menimme ihastelemaan taloa sisältäpäin. Saimmekin kierrellä sisällä rauhassa, koska muut katsojat jättivät saapumisensa melko myöhäiseksi. Show oli kuitenkin melkein loppuunmyyty ja yleisö oli tiiviisti esityksessä mukana. Esitys kesti väliaikoineen parisen tuntia ja itse ainakin nautin siitä täysin siemauksin. Temput oli taitavasti toteutettu ja osa jäi kyllä mietityttämään, että kuinka ne olivat mahdollisia. Kun show’n päätyttyä astuimme ulos, niin taivaalle oli ilmaantunut kuin taikaiskusta sateenkaari loppuhuipennukseksi. Ulkona oli esityksen aikana alkaneet sadekuurot, mutta sadepilviä kulki vielä harvakseltaan.

Illuusio-show’n jälkeen meillä kummallakin oli jo melkoinen nälkä. Ajoimme auton Chinatownissa olevaan parkkihalliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Etsintämme keskeytti kuitenkin äkkiä alkanut raekuuro. Pari sadepilvistä olikin kerännyt hieman voimaa ja maata alkoi moukaroida jopa golf-palloa suuremmat rakeet. Autoilijat hämmentyivät ja osa pysähtyi tien varteen. Me pysyttelimme erään korealaisen barbeque-ravintolan ovella suojassa rakeita. Myöhemmin saimme lukea, että rakeet saivat vakuutusyhtiöiden mukaan aikaiseksi miljoonavahingot. Ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan onneksi loukkaantunut rakeiden tykityksessä. Rakeiden tyynnyttyä vesisateeksi pääsimme jatkamaan matkaa läheisen ostoskeskuksen kiinalaiseen ravintolaan, jossa erehdyimme tilaamaan pöydän täyteen ruokaa ja vetämään ruokaöverit illalliseksi. Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä käydä kaupassa, mutta sen jälkeen vetäydyimme sulattelemaan ruokaa kämpällemme. Uloskaan ei tehnyt mieli mennä, kun sadekuurot olivat intoutuneet jatkuvammaksi sateeksi.

Perjantain otimme taas rennosti. Lauantaina matkan oli tarkoitus jatkaa matkaa, joten kokkasin kaappeja tyhjennellen ja puolisoni pesi viimeisiä pyykkejä. Torstainen sade oli loppunut, mutta ohut pilviverho oli jäänyt roikkumaan Sydneyn ylle. Lähdimme vielä kävelemään lähialueen rannoille. Paikallisia asuinkortteleita ohittaessa osalla kaduista oli jokaisen talon etupiha koristeltu joulukoristeilla. Jotenkin joulukoristeet keskellä kesäistä maisemaa on hyvin sympaattinen näky. Kävelimme ensin Bronte Beachille ja jatkoimme rantaa pitkin Tamarama Beachille, joilla kummallakin surffarit koittivat kesyttää meren aaltoja. Muutaman tunnin kävelyn päätteeksi saavuimme vielä tutulle Bondi Beachille, joka alkoi jo alkuillasta syttyä perjantaiseen menoon. Jokainen näkemämme rannan lähellä ja sivukaduillakin oleva ravintola oli yllättävän täynnä perjantain viettäjiä ja juhlijat tuntuivat ottavan alkavasta viikonlopusta kunnolla iloa irti.