Maailman ympäri, päivät 82-84: Valloittava Sydney

Noordam palasi aikaisin perjantai-aamulla takaisin Etelän meren risteilyltä Sydneyn White Bayn risteilyterminaaliin. Kello oli soimassa seitsemältä, mutta olin jo aiemmin havahtunut hereille ääniin, jotka satamaan saapumisesta kantautui. Hyttimme oli aivan laivan etuosassa, joten ankkurin ja muiden satamaan saapumisesta aiheutuneet äänet kantautuivat välillä jopa häiritsevän kovana hyttiimme. Nopean aamusuihkun jälkeen oli aika mennä viimeiselle aamiaiselle. Käytävästä oli jo kadonneet kaikki matkalaukut, jotka hyteistä sinne oli edellisenä iltana nostettu.

Olimme koittaneet saada mahdollisimman myöhäisen maihinnousuryhmän. Hieman yhdeksän jälkeen meidän väriä kuulutettiin, ja poistuimme laivasta henkilökunnan huudellessa hyvästejään. Matkalaukut löytyi helposti ja jonottaminen maahantulomuodollisuuksiinkin meni yllättävän kivuttomasti, vaikka eräs venäläisseurue koittikin kovasti käyttää kotimaassaan oppimiaan etuilutaitojaan – yritykseksi jäi. Saimme Uberinkin helposti kohti seuraavaa majapaikkaamme, Sydney Northissa sijaitsevaa Meriton Suites –huoneistohotellia. Olimme käyneet kirjeenvaihtoa ja tiesimme jo etukäteen, että joutuisimme luultavimmin odottamaan huonettamme muutamia tunteja ja perille päästyämme meille tämä vahvistettiin. Jätimme matkalaukkumme säilytykseen, surffasimme hetken vastaanottoaulassa ja lähdimme sitten tutkimaan lähellä olevaa Greenwoodin ostoskeskusta. Kävimme siellä myös lounaalla meille jo tutussa Din Tai Fung-ketjun ravintolassa. Edellisen kerran olimme syöneet ketjun ravintolassa Sydneyn Chinatownissa ennen risteilyämme.

Kun saimme huoneemme, aloimme pestä pyykkiä. Emme tällä risteilyllä olleet pesetyttäneet mitään Noordamilla, koska kesävaatteita meillä oli reilusti mukana. Kävimme myös nurkan takana olevassa kaupassa, ja laivan herkkujen jälkeen oli ihan hauska päästä pitkästä aikaa myös itse kokkaamaan. Huoneistomme keittiö oli ilokseni todella hyvin varusteltu, mitä ei matkamme kaikista huoneistoista voi sanoa. Kotitöiden ja lepäilyn jälkeen lähdimme kävelemään rantaan läheisen Wendy Whiteleyn salaisen puutarhan läpi vievää kävelytietä pitkin tullen Lavender Bayn rantaan. Edessä jo loisti Sydneyn Luna Parkin maailmanpyörän valot.

Luna Park on huvipuistona hieman Linnanmäen kaltainen. Sisälle alueelle ei maksa mitään ja siellä voi kulkea vapaasti vain ihmettelemässä laitteissa pyöriviä ihmisiä. Vieressä on olympia-allas, joka sulkeutuu kuitenkin illaksi. Muutenkin ympäristön maisemat olivat huikeat. Harbour Bridge, oopperatalo ja Sydneyn keskustan silhuetti iltavaloissa on mykistävää katseltavaa illan päätteeksi.

Lauantaina aamulla testasin Meriton Suitesin pienen, mutta ihan hyvin varustellun kuntosalin. Sitten oli kaupunkikierroksen vuoro. Sydneyn junaverkosto oli meillä siihen tarkoitukseen suhteellisen kätevä, koska vieressä oli Sydney Northin juna-asema. Lippujen hankintaankaan ei tarvinnut ruveta, koska junaan ja junasta noustessa riitti, että vilautti lähimaksuominaisuudella varustettua luottokorttia. Hinnaksi matkalle Town Hallin asemalle tuli myöhemmin tarkistettuna luottokorttilaskulta 2,25 euroa. Reilun korttelin päässä asemasta ja kaupungintaloa on Sydney Tower Eye, Sydneyn korkein rakennus. Tällä kertaa meillä oli tarkoitus nousta sen huipulle.

Yläilmoista maisemien ihastelemisen jälkeen kävelimme Darling Harbourin alueelle, jossa oli paljon nähtävää. Sataman rannalla olevan rakennuksen katon alla sijaitsi kolme suosittua nähtävyyttä: Madame Tussaudsin vahakabinetti, Sea Life-akvaario, sekä meitä kiinnostanut Wild Life –eläintarha. Halusimme vielä käydä Australian ihmeellistä eläimistöä ja tällä kertaa halusimme nähdä erityisesti vesinokkaeläimen. Hämärässä viihtyvästä vikkelästä uimarista ei valitettavasti yhtään onnistunutta valokuvaa saatu, mutta muuten vierailu oli oikein mielenkiintoinen. Booking.comin tarjous-voucherilla Sydney Tower Eyen ja Wild Lifen vierailuille tuli yhteishinnaksi muutaman sentin alle 30 euroa henkilöltä.

Kiersimme Darling Harbourin rantaa pitkin lahden toiselle puolelle. Sydneyn Hard Rock Caféessa söimme maittavat hampurilaiset, mutta samalla ulkona ilma muuttui nopeasti kehnoksi. Syötyämme koitimme viivytellä kävelemään lähtöä ja lauantain kunniaksi poikkesimme vielä drinkeillä yhdessä kauppakeskus Harboursiden ravintoloista. Sateen hieman hellitettyä lähdimme ylittämään Pyrmont Bridgea, mutta ihan juna-asemalle emme ehtineet ennen seuraavaa rankkaa sadekuuroa. Pidimme sadetta yhden tuopillisen ajan Hotel Sweeney’s –pubissa, joka sattui sopivasti eteemme. Pubin seinien näytöillä pyöri laukka-, ravi- ja koirien ratajuoksukilpailut, joita oli hauska jännätä sateen loppumisen lomassa. Lopulta sateen hellitettyä ja tuoppien huvettua pääsimme kotimatkalle junalla ja päätimme käydä vielä Meriton Suitesin allas-osastolla uimassa päivän päätteeksi.  

Sunnuntai ei ollut niin tapahtumarikas kuin lauantai. Salia, pyykinpesua, kokkausta ja lepäilyä värittämään päätimme kuitenkin illalla lähteä testaamaan paikallisen pakohuoneen. George Streetillä sijaitsevassa Escape Hunt-pakopelipaikassa kävimme pelastamassa maailman lähes määräajassa. Pakopelit ovat hauskaa aivojumppaa ja kumma kyllä emme maailmanympärimatkallamme aiemmin ole käyneet peliä pelaamassa. Peliin valitettavasti kuuluu se, ettei huoneen arvoituksista huudella muille. Vaikka en kenenkään tätä lukevan uskokaan menevän ihan heti samaa huonetta pelaamaan, niin jätän silti huoneen arvoitusten avaamisen tässä väliin.

Näinä päivinä ihastuin entistä enemmän Sydneyn tunnelmaan ja sen ihmisten välittömyyteen. Kaupungissa on helppo kulkea ja sieltä löytyy omaleimaisia alueita, joilla kullakin on omanlainen tunnelmansa. Sydney valloitti minut kyllä lopullisesti näinä kolmena päivänä! Nyt tuntuu, että tänne on pakko palata vielä joskus.