Helppo pataleipä

Matkabloggailu ei itseltäni tunnu onnistuvan. Jutut tuntuvat jäävän aina suunnitteluasteelle, tai sitten vähintään kesken, kuten edellinen kirjoitus syksyn Roadtripiltä. Sen jälkeen on kierretty mm. Prahassa ja Karibialla, mutta kun tektiä ei heti tajua kirjoittaa, niin eihän sitä sitten myöhemminkään synny.

Mutta pitkästä aikaa reseptien pariin. Netistä olen löytänyt mahtavia reseptejä, joita on tullut testattuakin. Linkkien etsiminen on kuitenkin haastavaa aina uudestaan, joten rustaan niitä nyt tänne talteen.

Minähän en leivo. Piste. Tai sitten reseptin tulee olla pomminvarma. Ja vihdoin sellainen löytyi.

Helpon pataleivän ohje kiinnosti heti, kun se osui silmiin Maistuisvarmaansullekin -blogista ja pakkohan sitä oli sitten koittaa. Resepti on kiertänyt blogista toiseen ja hyväksi todettu. Ja tulos todellakin oli rapeakuorinen herkku, joka ei kauheasti vaivaa ja vaivaamista vaatinut. Sekoita vain taikina vaikka illalla ja anna kohota rauhassa yön yli.

Mutta tässä siis copy-pastena käyttämäni resepti:

Vaivaamaton pataleipä

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12 - 18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.

Ja sitten kuvia siitä, mitä itse sain tuolla reseptillä aikaiseksi.

Tällä kertaa minulla ei ollut lasikulhoa käytössä ja puukauhan sijaan käytin kättäni. Kieltämättä se kauha olisi ollut kätevä, koska sen verran vetelää ja sormiin tarttuvaa taikinasta tuli. Mutta kelmun alle sain taikinan joka tapauksessa.

Kohota taikina sai 17 tuntia, eli yöunien ja työpäivän ajan.

Sitten vain reilulla jauholla taikinan pyörittäminen niin pyöreäksi, kuin noin vetelän taikinan vain saa.

Patana käytin öljyllä rasvattua valurautapataa. Ensin kannen alla ja lopuksi ilman, ja tälläkin kertaa tuosta taikinasta muodostui ihan kelpo leipä.

Tämä oikeasti on herkkua ja kuoresta tulee ihanan rapeaa! Suosittelen! Ja varokaa polttamasta sormianne lämmintä leipää himoitessanne! :)