Roadtrip Balkanilla

Perinteinen Roadtrip oli taas käsillä, kun elokuu alkoi vaihtua syyskuuksi. Vuoden 2012 roadtripistä Kalifornian suunnalla en näköjään ole blogia pidellyt, mutta koitetaampa taas saada jotain nettiin hieman läheisemmästä kohteesta eli Balkanista.

Lähtöpaikaksi valitsimme Kroatian Dubrovnikin, jonne Suomesta pääsee suhteellisen kivuttomasti ja helposti. Tarkoitus oli ajella Montenegron ja Kosovon kautta Makedoniaan. Myös Albania oli pitkään reissun listalla, mutta netistä tietoa etsiessä vuokra-autolla ajelusta Albaniaan alkoi käydä selväksi, että kaikki löytämämme vuokrausfirmat kielsivät ajon Albaniaan.

Tähän tekstiin yritän saada yleistä tietoa rajanylityksistä ja ajoreitistä, kun taas pysähdypaikoistamme koitan jälleen saada aikaiseksi omat tekstinsä.

Matka-aikataulumme oli:

28.8.: Lento Dubrovnikiin, ajo Budvaan
29.8.: Auringonottoa altaalla
30.8.: Tutustuminen Budvaan
31.8.: Parasailing Budvassa, ajoreissu Tivatiin ja Kotoriin
1.9.: Ajo Budvasta Kosovon Pejëen
2.9.: Ajo Pejëstä Makekedonian Strugaan
3.9.: Auringonottoa Strugassa Ohrid-järven rannalla
4.9.: Matka Albanian Dürresiin ja Tiranaan
5.9.: Ajo Strugasta Ohridin ja Skopjen kautta Kosovon Pristinaan
6.9.: Tutustuminen Pristinaan
7.9.: Ajo Pristinasta Dubrovnikiin
8.9.: Auringonottoa altaalla ja iltakävely Dubrovnikin vanhassa kaupungissa
9.9.: Ajo Mostariin ja takaisin Dubrovnikiin
10.9.: Auringonottoa altaalla
11.9.: Lento takaisin Suomeen

Dubrovnikin lentokenttä on pieni ja sen edustalla olevan taksi- ja linja-autopaikan takana oli rivi pieniä autonvuokrausfirmojen kojuja, joista myös oma vuokrausfirmamme Oryxin toimipiste löytyi. Nopean auton tarkastuksen jälkeen pääsimme matkaan, ja lentokentältä käännyimme suoraan tielle E65, jota pitkin olikin helppo ajella suoraan kohti ensimmäistä määränpäätä, Budvaa, jonne tie vei.

Kroatian ja Montenegron rajalla muodollisuudet sujuivat kivuttomasti passeja näyttämällä. Rajapisteiden välillä tosin vastaantuleva jono Kroatian tarkastukseen pelästytti, mutta meidän menosuuntaan jonot olivat todella lyhyet. Montenegron rajamies aiheutti meille pientä hämmennystä kysyessään ”Green cardia”, mutta sellainenkin vuokra-auton papereiden joukosta löytyi, ja pääsimme nopeasti jatkamaan matkaa.

Kotorinlahdelle saapuessamme meillä oli kaksi vaihtoehtoa: käyttää lauttaa tai ajaa mutkittelevan ja syvälle mantereeseen työntyvän lahden rantaa pitkin. Näistä valitsimme ajelun, koska aamulennon vuoksi aikaa oli reippaasti käytettävissä. Lahden rannalla olevissa kylissä oli rantoja sekä ravintoloita. Itse söimme jo Montenegron rajan ylitettyämme Herceg Novin kohdilla olleessa tienvarsiravintola Aurorassa ja runsaat lounaat juomineen maksoi 33 eurolla, eli n. 11 euroa henkilöä kohti. Vanhemman miestarjoilijan erinomainen englanti teki vaikutuksen ja antoi loistavan ensikosketuksen montenegrolaiseen palvelukulttuuriin.

Pikkukylien lisäksi Kotorinlahden pohjukassa sijaitsee Kotor, jonka edustalla oli myös kaksi loistoristeilijää. Kotorissa myös tienviitat olivat navigaattorimme kanssa hieman eri mieltä jatkosta Budvaan. Luotimme paikallisiin viittoihin, joka opasti pitkään tunneliin. Tunneli lyhensi matkaamme yli puoli tuntia ja toisessa päässä navigaattorimmekin pääsi takaisin kartalle lähellä Tivatin lentokenttää.

Budvasta lähtiessämme kohti Kosovoa navigaattorimme tipahti lopullisesti kyydistä, joten paperikartta olikin reissulla aivan välttämätön. Budvasta lähtiessä voi valita Podgoricaa kohti joko tunnelin tai vuoret ylittävä maisemareitti. Me valitsimme mutkittelevan vuoristotien, joka oli hyvää harjoitus tulevaa varten. Podgoricassa nappasimme välipalana burekia ja jatkoimme kohti Montenegron ja Kosovon välistä ainoaa raja-asemaa Külaa.

Rozajessa hieman etsimme rajalle menevää tietä, mutta rajalla rajamuodollisuudet sujui ilman suurempia ongelmia. Montenegron ja Kosovon raja-asemien välissä on yllättävän pitkä ajomatka ja Kosovon rajalle saavuttaessa pitää ensin hankkia autolle liikennevakuutus pienestä valkoisesta kopista, ennen kuin rajahenkilökunta päästää maahan. Ystävällinen rajavartijatar opasti meidän kopille ja päästi kääntämään Kosovon kautta takaisin vakuutuskopille, koska itse emme koppia huomanneet rajalle saapuessamme. Vakuutuksen minimiaika on 15 päivää ja maksoi 30 euroa.

Rajan jälkeen alkaa laskeutuminen Kosovoon ja maisemat ovat upeat, kun lähes koko Kosovo avautuu eteen vuoren rinteeltä. Mikäli menee johonkin pienempään paikkaan, niin kannattaa opetella sekä paikan serbiankielinen, että albaaninimi. Opastekylteistä on saatettu sotkea aina toinen nimi pois, riippuen siitä, onko kyseessä albaani- vai serbialue. Itsekin opimme, että kohdekaupunkimme oli serbiksi Pec, albaniaksi Pejë ja englanniksi Peja.

Pejëstä jatkoimme etelään albaanialueiden ja  –kylien läpi kohti Prizenä, josta jatkoimme vuoristotie kohti Makedonian rajaa ja Skopje-Pristina –valtatietä, jonka kohdalla navigaattorimmekin heräsi jälleen henkiin. Rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti passia ja auton papereita näyttämällä. Nopeasti olimmekin Skopjessa, jossa pysähdyimme ruokailemaan ja nostamaan paikallista valuuttaa moottoritiemaksuja varten.

Ohrid-järvelle matka vei aluksi oikein mukavasti kohti Tetovoa ja Gostivaria moottoritietä, jossa neljässä kohdassa kerättiin tietulli. Yhteensä maksu henkilöautolta koko moottoritiematkalta oli 100 dinaaria, eli alle 2 euroa. Gostivarin ja moottoritien loppumisen jälkeen tie muuttui pian jälleen mutkaiseksi vuoristotieksi. Lopulta edessä aukesi Ohrid-järvi ja Ohridin ja Strugan yhdistävä valtatie. Muutama minuutti tietä ja olimme perillä Strugassa.

Teksti tulee jatkumaan ja kuvia ilmaantuu lähipäivinä…. :)