Budva, Montenegro

Budva on turistien täyttämä pieni kaupunki Adrianmeren rannalla ja katukuva onkin täynnä rantavaatteissa kulkevia matkailijoita ja auringonpalvojia. Jyrkästi nuosevat vuoren varmistavat, että elo ja elämä keskittyvät ohuelle rantakaistaleelle rannikkoa halkovan E65-tien varrelle, ja naapurikylätkin saavat osansa turisteista. Mekään emme majoittuneet ihan Budvassa, vaan muutaman kylän Budvasta etelään Blizikućen alueella.  Päätieltä risteytyi pieni tie, joka nousi jyrkkää rinnettä ylöspäin. Rinteellä sijaitsi majapaikkamme Apartments Djurasevic.

Huoneistohotelli koostui kahdesta päärakennuksesta ja me saimme huoneiston toisen rakennuksen kolmannesta kerroksesta. Parvekkeelta avautui mahtavat näköalat merelle, Budvaan ja etenkin Budvaa lähempanä olevaan Sveti Stefaniin, kapealla kaistaleella mantereeseen kiinnittyneeseen saareen. Huoneistohotellimme henkilökunta kertoi, että upeannäköinen Sveti Stefan on nykyään hotellikäytössä, eikä sinne pääse ulkopuoliset. Mantereenpuoleiselle rannalle kuitenkin pääsee ottamaan aurinkoa ja pulikoimaan, ja niin eräänä päivänä teimmekin.

Huoneistomme oli siisti, olohuoneen ilmastointilaite toimi, keittiö oli välttämättömimmillä tarvikkeilla varustettu, ja langaton netti toimi parvekkeella ja ihan parvekkeen vieressä olohuoneessa. Kahvin keittämisessä jouduimme hieman käyttämään kekseliäisyyttä, koska kahvinkeitintä varusteluun ei kuulunut, mutta muuten ruuan valmistaminen onnistui keittonurkkauksessa suurin piirtein ongelmitta.

Hotellin uima-allasalue oli varustettu useilla aurinkotuoleilla ja aurinko paistoi alueelle koko päivän. Omistajien koira saattoi kierrellä silloin tällöin ympäri aluetta tutustuen vieraisiin. Altaalle ei saanu viedä omia juomia, mutta sieltä sai ostaa edullisesti juomia. Internet-yhteys toimi altaalla parhaiten, joten siellä oli varjon alla mukava surffailla netissä ja välillä pulahtaa altaassa.

Hämmentävää Montenegrossa on se, että maassa käytetään euroja, vaikka maa ei ole euromaa, eikä edes EU:n jäsen. Rahanvaihdosta ei siis kannata huolehtia etukäteen ja kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa hinnat ovat merkitty pelkissä euroissa, joten vaihtokurssejakaan ei tarvitse muistaa. Vaikka käytettävän valuutan puolesta Budva olisi loistava kohde länsieurooppalaisille, niin silti pääosa turisteista tulee kuitenkin itäisestä Euroopasta, Venäjältä ja Ukrainasta, ainakin puheensorinasta päätellen.

Budvassa on varsin ihastuttava vanha kaupunki, joska kapeilla kujilla on kahviloita, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Vanhan kaupungin linnakkeeseen pääsee kolmen euron sisäänpääsyä vastaan ja samalla pääsee kiipeämään linnakkeen muurille.

Kaupungin ranta on kansoitettu auringonpalvojilla ja rantakatu on täynnä ravintoloita. Itse kävimme varsin mukavassa ravintolassa nimeltään Porto. Porton kalalautanen sisälsi yllättäen vain yhden kalan tonnikalamedaljongin lisäksi, mutta muita mereneläviä ja äyriäisiä senkin edestä.

Rannoilla on myös paljon erilaista aktiviteettia. Spledid-hotellin rannalla tiesimme olevan http://www.watersportbudva.com –sivujen mukaan parasailingiä ja kävimme kysymässä hintoja. Yhdeltä hinta on 50 euroa ja tandemina koko nousu ilmoihin maksoi 60 euroa. Päätimmekin yhden matkakumppanini kanssa tarttua tilaisuuteen. Minulle laitettiin videokypärä päähän ja lisäksi edessämme oli toinen video, joka kuvasi ilmeemme. Lisäksi toinen venekuskeista otti kuvia meistä, ja koko kuva- ja videopaketti oli mahdollista ostaa 50 euron hintaan muistikortilla itselleen.

Ajelimme myös Budvasta Tivatin kautta Kotoriin. Tivatin kaunis Port of Montenegro –satama-alueelta löytyi mukavia pikkuravintoloita. Kotoriin Tivatista vievä rantatie oli myös ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Tie oli tosin hyvin kapea, eikä ihme, että uusi tunneli on onneksi rauhoittanut tiellä liikenteen vähiin. Tie mutkittelee Kotorinlahden rantaa pienten poukamien ja vanhojen kylien läpi valokuvauksellisissa maisemissa.

Kotorista on lahtensa ansiosta tullut yksi Adrianmeren suosituimmista risteilyalusten pysähdyspaikoista. Lisäksi Kotorissa on vanha kaupunki, joka tosin ei vedä näyttävyydessä vertoja Kroatian Dubrovnikin vanhalle kaupungille. Mutta sieltä joka tapauksesta löytyy tunnelmallisia aukioita sekä pikkukujia historiaa janoaville.

Montenegrosta kohti Kosovoa ajaessamme pysähdyimme myös välipalalla pääkaupungissa Podgoricassa. Viehättäviin rantakaupunkeihin tottuneelle kaupungin yleisilme oli kuitenkin hyvin ankea, ja burekin syönnin jälkeen matka jatkui hyvin nopeasti. Tietenkin voi olla, ettemme keskustassa vain osanneet etsiä viehättäviä puistoja tai muita kaupungin parhaita puolia, mutta voinee sanoa, että ainakaan ohiajajalle kaupunki ei osaa näyttää parhaita puoliaan.