Maailman ympäri, päivät 82-84: Valloittava Sydney

Noordam palasi aikaisin perjantai-aamulla takaisin Etelän meren risteilyltä Sydneyn White Bayn risteilyterminaaliin. Kello oli soimassa seitsemältä, mutta olin jo aiemmin havahtunut hereille ääniin, jotka satamaan saapumisesta kantautui. Hyttimme oli aivan laivan etuosassa, joten ankkurin ja muiden satamaan saapumisesta aiheutuneet äänet kantautuivat välillä jopa häiritsevän kovana hyttiimme. Nopean aamusuihkun jälkeen oli aika mennä viimeiselle aamiaiselle. Käytävästä oli jo kadonneet kaikki matkalaukut, jotka hyteistä sinne oli edellisenä iltana nostettu.

Olimme koittaneet saada mahdollisimman myöhäisen maihinnousuryhmän. Hieman yhdeksän jälkeen meidän väriä kuulutettiin, ja poistuimme laivasta henkilökunnan huudellessa hyvästejään. Matkalaukut löytyi helposti ja jonottaminen maahantulomuodollisuuksiinkin meni yllättävän kivuttomasti, vaikka eräs venäläisseurue koittikin kovasti käyttää kotimaassaan oppimiaan etuilutaitojaan – yritykseksi jäi. Saimme Uberinkin helposti kohti seuraavaa majapaikkaamme, Sydney Northissa sijaitsevaa Meriton Suites –huoneistohotellia. Olimme käyneet kirjeenvaihtoa ja tiesimme jo etukäteen, että joutuisimme luultavimmin odottamaan huonettamme muutamia tunteja ja perille päästyämme meille tämä vahvistettiin. Jätimme matkalaukkumme säilytykseen, surffasimme hetken vastaanottoaulassa ja lähdimme sitten tutkimaan lähellä olevaa Greenwoodin ostoskeskusta. Kävimme siellä myös lounaalla meille jo tutussa Din Tai Fung-ketjun ravintolassa. Edellisen kerran olimme syöneet ketjun ravintolassa Sydneyn Chinatownissa ennen risteilyämme.

Kun saimme huoneemme, aloimme pestä pyykkiä. Emme tällä risteilyllä olleet pesetyttäneet mitään Noordamilla, koska kesävaatteita meillä oli reilusti mukana. Kävimme myös nurkan takana olevassa kaupassa, ja laivan herkkujen jälkeen oli ihan hauska päästä pitkästä aikaa myös itse kokkaamaan. Huoneistomme keittiö oli ilokseni todella hyvin varusteltu, mitä ei matkamme kaikista huoneistoista voi sanoa. Kotitöiden ja lepäilyn jälkeen lähdimme kävelemään rantaan läheisen Wendy Whiteleyn salaisen puutarhan läpi vievää kävelytietä pitkin tullen Lavender Bayn rantaan. Edessä jo loisti Sydneyn Luna Parkin maailmanpyörän valot.

Luna Park on huvipuistona hieman Linnanmäen kaltainen. Sisälle alueelle ei maksa mitään ja siellä voi kulkea vapaasti vain ihmettelemässä laitteissa pyöriviä ihmisiä. Vieressä on olympia-allas, joka sulkeutuu kuitenkin illaksi. Muutenkin ympäristön maisemat olivat huikeat. Harbour Bridge, oopperatalo ja Sydneyn keskustan silhuetti iltavaloissa on mykistävää katseltavaa illan päätteeksi.

Lauantaina aamulla testasin Meriton Suitesin pienen, mutta ihan hyvin varustellun kuntosalin. Sitten oli kaupunkikierroksen vuoro. Sydneyn junaverkosto oli meillä siihen tarkoitukseen suhteellisen kätevä, koska vieressä oli Sydney Northin juna-asema. Lippujen hankintaankaan ei tarvinnut ruveta, koska junaan ja junasta noustessa riitti, että vilautti lähimaksuominaisuudella varustettua luottokorttia. Hinnaksi matkalle Town Hallin asemalle tuli myöhemmin tarkistettuna luottokorttilaskulta 2,25 euroa. Reilun korttelin päässä asemasta ja kaupungintaloa on Sydney Tower Eye, Sydneyn korkein rakennus. Tällä kertaa meillä oli tarkoitus nousta sen huipulle.

Yläilmoista maisemien ihastelemisen jälkeen kävelimme Darling Harbourin alueelle, jossa oli paljon nähtävää. Sataman rannalla olevan rakennuksen katon alla sijaitsi kolme suosittua nähtävyyttä: Madame Tussaudsin vahakabinetti, Sea Life-akvaario, sekä meitä kiinnostanut Wild Life –eläintarha. Halusimme vielä käydä Australian ihmeellistä eläimistöä ja tällä kertaa halusimme nähdä erityisesti vesinokkaeläimen. Hämärässä viihtyvästä vikkelästä uimarista ei valitettavasti yhtään onnistunutta valokuvaa saatu, mutta muuten vierailu oli oikein mielenkiintoinen. Booking.comin tarjous-voucherilla Sydney Tower Eyen ja Wild Lifen vierailuille tuli yhteishinnaksi muutaman sentin alle 30 euroa henkilöltä.

Kiersimme Darling Harbourin rantaa pitkin lahden toiselle puolelle. Sydneyn Hard Rock Caféessa söimme maittavat hampurilaiset, mutta samalla ulkona ilma muuttui nopeasti kehnoksi. Syötyämme koitimme viivytellä kävelemään lähtöä ja lauantain kunniaksi poikkesimme vielä drinkeillä yhdessä kauppakeskus Harboursiden ravintoloista. Sateen hieman hellitettyä lähdimme ylittämään Pyrmont Bridgea, mutta ihan juna-asemalle emme ehtineet ennen seuraavaa rankkaa sadekuuroa. Pidimme sadetta yhden tuopillisen ajan Hotel Sweeney’s –pubissa, joka sattui sopivasti eteemme. Pubin seinien näytöillä pyöri laukka-, ravi- ja koirien ratajuoksukilpailut, joita oli hauska jännätä sateen loppumisen lomassa. Lopulta sateen hellitettyä ja tuoppien huvettua pääsimme kotimatkalle junalla ja päätimme käydä vielä Meriton Suitesin allas-osastolla uimassa päivän päätteeksi.  

Sunnuntai ei ollut niin tapahtumarikas kuin lauantai. Salia, pyykinpesua, kokkausta ja lepäilyä värittämään päätimme kuitenkin illalla lähteä testaamaan paikallisen pakohuoneen. George Streetillä sijaitsevassa Escape Hunt-pakopelipaikassa kävimme pelastamassa maailman lähes määräajassa. Pakopelit ovat hauskaa aivojumppaa ja kumma kyllä emme maailmanympärimatkallamme aiemmin ole käyneet peliä pelaamassa. Peliin valitettavasti kuuluu se, ettei huoneen arvoituksista huudella muille. Vaikka en kenenkään tätä lukevan uskokaan menevän ihan heti samaa huonetta pelaamaan, niin jätän silti huoneen arvoitusten avaamisen tässä väliin.

Näinä päivinä ihastuin entistä enemmän Sydneyn tunnelmaan ja sen ihmisten välittömyyteen. Kaupungissa on helppo kulkea ja sieltä löytyy omaleimaisia alueita, joilla kullakin on omanlainen tunnelmansa. Sydney valloitti minut kyllä lopullisesti näinä kolmena päivänä! Nyt tuntuu, että tänne on pakko palata vielä joskus.

Maailman ympäri, päivät 69-81: Joululomalla risteilyllä

Lauantaina veimme vuokra-auton aamupäivällä lentokentälle ja sieltä suhautimme Uberilla Sydneyn White Bayn risteilyterminaaliin. Olimme päättäneet paeta jouluhulinaa ja uutta vuotta risteilylle. Koska nettiyhteydet laivalla olivat varsin pätkivät, ja varsinkin kuvien siirtäminen blogiin on hyvin hidasta ja tuskaista, niin ajattelin pitää joululomaa myös blogin pitämisestä.

Risteily-yhtiönä meillä oli Holland America Line, kuten Etelä-Amerikassakin. Aluksena tällä kertaa hieman Zaandamia uudempi Noordam. Kuitenkin laiva vaikutti huomattavasti Zaandamia vanhemmalta, joten ristelyä varatessa kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, milloin alus on viimeksi käynyt telakalla uusittavana. Kolmentoista yön risteilyyn kuului alun perin viisi meripäivää, ja lopulta merenkäynnin vuoksi emme päässeet yhteen suunnitelluista satamista, joten se päivä muuttui myös meripäiväksi. Risteily pysähtyi Uuden-Kaledonian ja Vanuatun saarilla, ja oli enemmän aurinkoloma kuin Etelä-Amerikan risteilymme.

Voi olla, että palaan vielä risteilymme vaiheisiin tarkemmin, mutta nyt tuon vajaan pari viikkoa aion kattaa kuvakollaasilla risteilyn varrelta. Joulu juhlittiin hyvän ruuan parissa ja uusi vuosi vastaanotettiin hulvattomissa merkeissä. Pako kaiken uuden kokemisesta päivittäin teki ihan hyvää, varsinkin kun matkakin alkaa olla jo loppupuolella.

Maailman ympäri, päivät 66-68: Sydneytä ja illuusioita

Keskiviikkona lähdimme aamulenkkini jälkeen Bondi Beachille. Tällä kertaa pääsimme veteen asti ja kävimme vuorotellen taiteilemassa aaltoja vastaan. Rannalla ei voinut uida virtausten vuoksi, mutta hauskaa meressä silti oli. Yläpuolella pörräsi välillä helikopteri. Rannalla oli ehkä hetkeä ennen saapumistamme tapahtunut jotain, koska rantatiellä oli myös hälytysajoneuvoja vilkut päällä. Voi tietenkin olla, että ne olivat myös lavasteita, koska paikalla oli myös kameroita, jotka kuvasivat hengenpelastajia. Kuvattiinko paikalla uutisia vai tv-ohjelmaa, jäi meille epäselväksi.

Keskiviikko oli myös onnenpäivä netittömyyteemme. Myöhemmin iltapäivällä meidän oli määrä tavata Bondi Junctionin lähellä AirBnB-emäntämme ystävätär, joka antaisi meille toimivan modeemin kämppäämme. Samalla modeemin hakumatkalla kävimme myös postissa postittamassa kortteja Suomeen. Kokonaisuudessaan matka modeemia hakemaan ja postiin ei ihan mennyt putkeen, vaan otimme hieman yhteen suunnistustapojemme erilaisuuden vuoksi. Onneksi huoneistossamme saimme netin heti toimimaan, niin pääsimme illaksi keskittymään pitkästä aikaa kunnolla virtuaalimaailmaan toistemme jatkuvan seuran sijaan.

Tähän väliin vielä Bondi Beachin muraaleja:

Torstaina sain aamuiselle lenkilleni kerrankin seuraa puolisostani ja pääsin esittelemään hänelle viehättävän Cooperin puiston. Päivä oli muutenkin hieman juhlavampi, olimme nimittäin varanneet Sydneyn oopperatalossa pyörivään illuusioshow’hun liput. Sama show on tulossa myös Suomeen vuoden 2019 keväällä ja esitykset Suomessa pidetään Helsingin jäähallissa. Tästä syystä en itse showta sen suuremmin paljasta. Menimme paikalle hyvissä ajoin ja veimme auton oopperatalon alla olevaan parkkihalliin. Sen jälkeen kiersimme oopperatalon ulkoa ja ihastelimme sitä ja Sydneyn satama-aluetta siltoineen ja kaupungin silhuetteineen.

Tämän jälkeen menimme ihastelemaan taloa sisältäpäin. Saimmekin kierrellä sisällä rauhassa, koska muut katsojat jättivät saapumisensa melko myöhäiseksi. Show oli kuitenkin melkein loppuunmyyty ja yleisö oli tiiviisti esityksessä mukana. Esitys kesti väliaikoineen parisen tuntia ja itse ainakin nautin siitä täysin siemauksin. Temput oli taitavasti toteutettu ja osa jäi kyllä mietityttämään, että kuinka ne olivat mahdollisia. Kun show’n päätyttyä astuimme ulos, niin taivaalle oli ilmaantunut kuin taikaiskusta sateenkaari loppuhuipennukseksi. Ulkona oli esityksen aikana alkaneet sadekuurot, mutta sadepilviä kulki vielä harvakseltaan.

Illuusio-show’n jälkeen meillä kummallakin oli jo melkoinen nälkä. Ajoimme auton Chinatownissa olevaan parkkihalliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Etsintämme keskeytti kuitenkin äkkiä alkanut raekuuro. Pari sadepilvistä olikin kerännyt hieman voimaa ja maata alkoi moukaroida jopa golf-palloa suuremmat rakeet. Autoilijat hämmentyivät ja osa pysähtyi tien varteen. Me pysyttelimme erään korealaisen barbeque-ravintolan ovella suojassa rakeita. Myöhemmin saimme lukea, että rakeet saivat vakuutusyhtiöiden mukaan aikaiseksi miljoonavahingot. Ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan onneksi loukkaantunut rakeiden tykityksessä. Rakeiden tyynnyttyä vesisateeksi pääsimme jatkamaan matkaa läheisen ostoskeskuksen kiinalaiseen ravintolaan, jossa erehdyimme tilaamaan pöydän täyteen ruokaa ja vetämään ruokaöverit illalliseksi. Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä käydä kaupassa, mutta sen jälkeen vetäydyimme sulattelemaan ruokaa kämpällemme. Uloskaan ei tehnyt mieli mennä, kun sadekuurot olivat intoutuneet jatkuvammaksi sateeksi.

Perjantain otimme taas rennosti. Lauantaina matkan oli tarkoitus jatkaa matkaa, joten kokkasin kaappeja tyhjennellen ja puolisoni pesi viimeisiä pyykkejä. Torstainen sade oli loppunut, mutta ohut pilviverho oli jäänyt roikkumaan Sydneyn ylle. Lähdimme vielä kävelemään lähialueen rannoille. Paikallisia asuinkortteleita ohittaessa osalla kaduista oli jokaisen talon etupiha koristeltu joulukoristeilla. Jotenkin joulukoristeet keskellä kesäistä maisemaa on hyvin sympaattinen näky. Kävelimme ensin Bronte Beachille ja jatkoimme rantaa pitkin Tamarama Beachille, joilla kummallakin surffarit koittivat kesyttää meren aaltoja. Muutaman tunnin kävelyn päätteeksi saavuimme vielä tutulle Bondi Beachille, joka alkoi jo alkuillasta syttyä perjantaiseen menoon. Jokainen näkemämme rannan lähellä ja sivukaduillakin oleva ravintola oli yllättävän täynnä perjantain viettäjiä ja juhlijat tuntuivat ottavan alkavasta viikonlopusta kunnolla iloa irti.