Noordam palasi aikaisin perjantai-aamulla takaisin Etelän meren
risteilyltä Sydneyn White Bayn risteilyterminaaliin. Kello oli soimassa
seitsemältä, mutta olin jo aiemmin havahtunut hereille ääniin, jotka satamaan
saapumisesta kantautui. Hyttimme oli aivan laivan etuosassa, joten ankkurin ja
muiden satamaan saapumisesta aiheutuneet äänet kantautuivat välillä jopa
häiritsevän kovana hyttiimme. Nopean aamusuihkun jälkeen oli aika mennä
viimeiselle aamiaiselle. Käytävästä oli jo kadonneet kaikki matkalaukut, jotka
hyteistä sinne oli edellisenä iltana nostettu.
Olimme koittaneet saada mahdollisimman myöhäisen
maihinnousuryhmän. Hieman yhdeksän jälkeen meidän väriä kuulutettiin, ja
poistuimme laivasta henkilökunnan huudellessa hyvästejään. Matkalaukut löytyi
helposti ja jonottaminen maahantulomuodollisuuksiinkin meni yllättävän
kivuttomasti, vaikka eräs venäläisseurue koittikin kovasti käyttää kotimaassaan
oppimiaan etuilutaitojaan – yritykseksi jäi. Saimme Uberinkin helposti kohti
seuraavaa majapaikkaamme, Sydney Northissa sijaitsevaa Meriton Suites
–huoneistohotellia. Olimme käyneet kirjeenvaihtoa ja tiesimme jo etukäteen,
että joutuisimme luultavimmin odottamaan huonettamme muutamia tunteja ja
perille päästyämme meille tämä vahvistettiin. Jätimme matkalaukkumme
säilytykseen, surffasimme hetken vastaanottoaulassa ja lähdimme sitten
tutkimaan lähellä olevaa Greenwoodin ostoskeskusta. Kävimme siellä myös
lounaalla meille jo tutussa Din Tai Fung-ketjun ravintolassa. Edellisen kerran
olimme syöneet ketjun ravintolassa Sydneyn Chinatownissa ennen risteilyämme.
Kun saimme huoneemme, aloimme pestä pyykkiä. Emme tällä
risteilyllä olleet pesetyttäneet mitään Noordamilla, koska kesävaatteita meillä
oli reilusti mukana. Kävimme myös nurkan takana olevassa kaupassa, ja laivan
herkkujen jälkeen oli ihan hauska päästä pitkästä aikaa myös itse kokkaamaan.
Huoneistomme keittiö oli ilokseni todella hyvin varusteltu, mitä ei matkamme
kaikista huoneistoista voi sanoa. Kotitöiden ja lepäilyn jälkeen lähdimme
kävelemään rantaan läheisen Wendy Whiteleyn salaisen puutarhan läpi vievää
kävelytietä pitkin tullen Lavender Bayn rantaan. Edessä jo loisti Sydneyn Luna
Parkin maailmanpyörän valot.
Luna Park on huvipuistona hieman Linnanmäen kaltainen.
Sisälle alueelle ei maksa mitään ja siellä voi kulkea vapaasti vain
ihmettelemässä laitteissa pyöriviä ihmisiä. Vieressä on olympia-allas, joka
sulkeutuu kuitenkin illaksi. Muutenkin ympäristön maisemat olivat huikeat.
Harbour Bridge, oopperatalo ja Sydneyn keskustan silhuetti iltavaloissa on mykistävää
katseltavaa illan päätteeksi.
Lauantaina aamulla testasin Meriton Suitesin pienen, mutta ihan hyvin
varustellun kuntosalin. Sitten oli kaupunkikierroksen vuoro.
Sydneyn junaverkosto oli meillä siihen tarkoitukseen suhteellisen kätevä, koska
vieressä oli Sydney Northin juna-asema. Lippujen hankintaankaan ei tarvinnut
ruveta, koska junaan ja junasta noustessa riitti, että vilautti
lähimaksuominaisuudella varustettua luottokorttia. Hinnaksi matkalle Town
Hallin asemalle tuli myöhemmin tarkistettuna luottokorttilaskulta 2,25 euroa.
Reilun korttelin päässä asemasta ja kaupungintaloa on Sydney Tower Eye, Sydneyn
korkein rakennus. Tällä kertaa meillä oli tarkoitus nousta sen huipulle.
Yläilmoista maisemien ihastelemisen jälkeen kävelimme
Darling Harbourin alueelle, jossa oli paljon nähtävää. Sataman rannalla olevan
rakennuksen katon alla sijaitsi kolme suosittua nähtävyyttä: Madame Tussaudsin
vahakabinetti, Sea Life-akvaario, sekä meitä kiinnostanut Wild Life
–eläintarha. Halusimme vielä käydä Australian ihmeellistä eläimistöä ja tällä
kertaa halusimme nähdä erityisesti vesinokkaeläimen. Hämärässä viihtyvästä
vikkelästä uimarista ei valitettavasti yhtään onnistunutta valokuvaa saatu,
mutta muuten vierailu oli oikein mielenkiintoinen. Booking.comin tarjous-voucherilla
Sydney Tower Eyen ja Wild Lifen vierailuille tuli yhteishinnaksi muutaman
sentin alle 30 euroa henkilöltä.
Kiersimme Darling Harbourin rantaa pitkin lahden toiselle
puolelle. Sydneyn Hard Rock Caféessa söimme maittavat hampurilaiset, mutta
samalla ulkona ilma muuttui nopeasti kehnoksi. Syötyämme koitimme viivytellä
kävelemään lähtöä ja lauantain kunniaksi poikkesimme vielä drinkeillä yhdessä
kauppakeskus Harboursiden ravintoloista. Sateen hieman hellitettyä lähdimme
ylittämään Pyrmont Bridgea, mutta ihan juna-asemalle emme ehtineet ennen
seuraavaa rankkaa sadekuuroa. Pidimme sadetta yhden tuopillisen ajan Hotel
Sweeney’s –pubissa, joka sattui sopivasti eteemme. Pubin seinien näytöillä
pyöri laukka-, ravi- ja koirien ratajuoksukilpailut, joita oli hauska jännätä
sateen loppumisen lomassa. Lopulta sateen hellitettyä ja tuoppien huvettua pääsimme
kotimatkalle junalla ja päätimme käydä vielä Meriton Suitesin allas-osastolla
uimassa päivän päätteeksi.
Sunnuntai ei ollut niin tapahtumarikas kuin lauantai. Salia,
pyykinpesua, kokkausta ja lepäilyä värittämään päätimme kuitenkin illalla
lähteä testaamaan paikallisen pakohuoneen. George Streetillä sijaitsevassa
Escape Hunt-pakopelipaikassa kävimme pelastamassa maailman lähes määräajassa.
Pakopelit ovat hauskaa aivojumppaa ja kumma kyllä emme
maailmanympärimatkallamme aiemmin ole käyneet peliä pelaamassa. Peliin
valitettavasti kuuluu se, ettei huoneen arvoituksista huudella muille. Vaikka
en kenenkään tätä lukevan uskokaan menevän ihan heti samaa huonetta pelaamaan,
niin jätän silti huoneen arvoitusten avaamisen tässä väliin.
Näinä päivinä ihastuin entistä enemmän Sydneyn tunnelmaan ja
sen ihmisten välittömyyteen. Kaupungissa on helppo kulkea ja sieltä löytyy
omaleimaisia alueita, joilla kullakin on omanlainen tunnelmansa. Sydney
valloitti minut kyllä lopullisesti näinä kolmena päivänä! Nyt tuntuu, että
tänne on pakko palata vielä joskus.