Näpsäkkä tonnikalapiirakka

Niin, en edelleenkään leivo. Piste.

Mutta törmättyäni helppoon tonnikalapiirakan ohjeeseen Limepippuri-blogissa, niin pakkohan sitä oli testata. Ja tulos oli maittava ja illanistujaisiin sopiva suolainen tarjottava. Lisäksi yhdestä perunamuusihiutalepussista saa kätevästi kahteen piirakkaan pohja-aineet, joten vieraita voi tulla useampikin.

Mutta tässä jälleen lähes copy-pastena ohje:

Pohja
1 dl perunamuusihiutaleita
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
muutama tippa valkosipuliöljyä
1 tl aromisuolaa 
(alkuperäisessä ohjeessa oli valkosipuliöljyn ja aromisuolan tilalla 1 tl valkosipulisuolaa)
1 dl sulatettua voita
1 dl vettä

Täyte
1 tlk tonnikalaa (öljyssä)
2 munaa
2 dl maitoa
2 tl kuivattua tilliä
muutama tippa valkosipuliöljyä
1 tl aromisuolaa 
(alkuperäisessä ohjeessa oli valkosipuliöljyn ja aromisuolan tilalla 1 tl valkosipulisuolaa)
noin 1 dl juustoraastetta

Sekoita keskenään perunamuusihiutaleet, leivinjauhe, vehnäjauhot ja aromisuola. Lisää joukkoon valkosipuliöljy, rasva ja vesi sekoittaen taikina tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Levitä tonnikala piirakkapohjan päälle. Sekoita keskenään munat, maito ja mausteet. Kaada seos täytteen päälle ja ripottele lopuksi pinnalle juustoraaste.

Kypsennä piirakkaa uunin keskiosassa 225 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Lihakukko - Kokeilua keittiössä

Muutama päivä sitten minuun iski ihan yllättäen halu tehdä lihakukko, jota en muistaakseni ennen ole maistanut, saati tehnyt. Koitin netistä etsiä helppoa ohjetta, mutta koska perinneruuasta on kyse, niin tapoja oli niin monta kuin tekijääkin. Soveltaminen ja oman reseptin etsiminen tekeekin kokkaamisen paljon hauskemmaksi, ja päätin kokeilla elämäni ensimmäisen lihakukon tekoa.

Kuoren leipominen itse oli poissuljettuvaihtoehto, koska leipominen ei ole lempipuuhaani, joten päädyin valmiiseen pakastetaikinaan.

Kauppareissun jälkeen reseptiksi olikin sitten muodostunut:

400 g possun palapaistia kinkusta
350 g naudan palapaistia
250 g kylkiviipaleita
     
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta

1 pkt Myllyn Paras ruistaikinaa

voita voiteluun
folioa

400 g possun palapaistia kinkusta
350 g naudan palapaistia
250 g kylkiviipaleita
    
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
1 tl maustepippuria

1 pkt Myllyn paras ruistaikinaa

voita voiteluun
foliota

Ota ruistaikina sulamaan tunniksi.

Kuivaa ja leikkaa palapaistilihat tarvittaessa samankokoisiksi pieniksi suikaleiksi. Sekoita suola ja pippuri suikaleihin. Pilko sipuli ja tee valkosipulista ohuita viipaleita.

Laita pellille ristin muotoon foliota. Tee taikinoista pallot. Kaulitse taikinat soikion muotoon, pohjaosa pienemmäksi päällisosaa. Jätä taikinoiden keskiosat paksummiksi reunaosia. Nosta pohjaosa kaulitsemisen jälkeen folion päälle pellille.

Laita pohjaosan päälle kasa palapaistilihaa. Levitä valkosipulin viipaleet lihan päälle tasaisesti ja sitten puolet sipulista. Laita loput lihat ja sitten sipulit. Päällystä lihakeko kylkisiivuilla.

Nosta kansitaikina päälle. Kastele vedellä ja pullasudilla pohjaosan reunat. Nosta pohjan reunat ylös kansiosan päälle. Häivytä reunat vedellä kostutetuin sormin.

Voitele kukko päältä voisulalla. Laita uuniin 225 asteeseen puoleksi tunniksi ilman, että suljet kukkoa foliopakettiin. Ota pois uunista ja voitele vielä kertaalleen. Sulje kukko nyt folioon. Alenna uuninlämpö 120 asteeseen ja anna olla uunissa seuraavat 5 tuntia.

Anna kukon jäähtyä aivan rauhassa foliopaketissaan.

Taikinan käsittelyä en oikein hallitse, joten kukon taikina oli repeytynyt uunissa jo ensimmäisen käynnin aikana, ennen kuin laitoin edes foliopaketin kiinni. Seuraavalla kerralla siis sisältöä kukkoon pitänee laittaa vähemmän ja jättää kuori hieman paksummaksi.

Lopputulos oli kuitenkin pienistä esteettisistä ongelmista huolimatta herkullinen. Tätä tulee varmasti tehtyä uudestaankin.

Helppo pataleipä

Matkabloggailu ei itseltäni tunnu onnistuvan. Jutut tuntuvat jäävän aina suunnitteluasteelle, tai sitten vähintään kesken, kuten edellinen kirjoitus syksyn Roadtripiltä. Sen jälkeen on kierretty mm. Prahassa ja Karibialla, mutta kun tektiä ei heti tajua kirjoittaa, niin eihän sitä sitten myöhemminkään synny.

Mutta pitkästä aikaa reseptien pariin. Netistä olen löytänyt mahtavia reseptejä, joita on tullut testattuakin. Linkkien etsiminen on kuitenkin haastavaa aina uudestaan, joten rustaan niitä nyt tänne talteen.

Minähän en leivo. Piste. Tai sitten reseptin tulee olla pomminvarma. Ja vihdoin sellainen löytyi.

Helpon pataleivän ohje kiinnosti heti, kun se osui silmiin Maistuisvarmaansullekin -blogista ja pakkohan sitä oli sitten koittaa. Resepti on kiertänyt blogista toiseen ja hyväksi todettu. Ja tulos todellakin oli rapeakuorinen herkku, joka ei kauheasti vaivaa ja vaivaamista vaatinut. Sekoita vain taikina vaikka illalla ja anna kohota rauhassa yön yli.

Mutta tässä siis copy-pastena käyttämäni resepti:

Vaivaamaton pataleipä

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12 - 18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.

Ja sitten kuvia siitä, mitä itse sain tuolla reseptillä aikaiseksi.

Tällä kertaa minulla ei ollut lasikulhoa käytössä ja puukauhan sijaan käytin kättäni. Kieltämättä se kauha olisi ollut kätevä, koska sen verran vetelää ja sormiin tarttuvaa taikinasta tuli. Mutta kelmun alle sain taikinan joka tapauksessa.

Kohota taikina sai 17 tuntia, eli yöunien ja työpäivän ajan.

Sitten vain reilulla jauholla taikinan pyörittäminen niin pyöreäksi, kuin noin vetelän taikinan vain saa.

Patana käytin öljyllä rasvattua valurautapataa. Ensin kannen alla ja lopuksi ilman, ja tälläkin kertaa tuosta taikinasta muodostui ihan kelpo leipä.

Tämä oikeasti on herkkua ja kuoresta tulee ihanan rapeaa! Suosittelen! Ja varokaa polttamasta sormianne lämmintä leipää himoitessanne! :)