Heinäkuun alussa matkakuumeen puriessa kesken työrupeaman päätimme varata pikaisella aikataululla matkan Vilnaan. Liettua oli entuudestaan hieman tuntemattomampi maa, mutta sen pääkaupunki onnistui yllättämään todella positiivisesti. Kompakti ja historiaa henkivä Vilna sijaitsee vain tunnin lentomatkan päässä, joten sen soisi olevan suomalaisille hieman tutumpi paikka, kuin mitä se tällä hetkellä on.
Hotellimme oli varsin viehättävä
Mabre Residence hotelli Vilnan vanhassa kaupungissa Pyhän Annan kirkon ja Vilnia-joen kupeessa. Hotelli sijaitsi kolmessa kerroksessa, hissiä ei ollut, mutta huoneet olivat tilavat toimivalla ilmastoinnilla ja WLAN-yhteydellä. Hotelli koostuu pihan ympärillä olevista useasta rakennuksesta ja aamiainen nautittiin pihapiirissä olevassa ravintolassa, Steakhouse Haziendassa. Hotellissa on myös miellyttävä saunaosasto, jonka voi varata käyttöönsä. Saunan, suihkun ja pienen uima-altaan lisäksi tiloista löytyy oleskelutila, jonne vahtimestari kävi napsauttamassa meille myös musiikkia soimaan kaiuttimista sauna-aikamme ajaksi.
Vilnan vanhan kaupungin historialliset nähtävyydet kiertää helposti kävellen. Näkymiä vanhan kaupungin yli voi ihailla
Gediminasin tornista tai Kolmen ristin näköalapaikalta. Vaikuttavin maisema avautui kuitenkin ravintola Toresin terassilta auringonlaskun aikaan. Mikäli mahdollista, niin kannattaa ehdottomasti suunnata yhdeksi illaksi pois vanhan kaupungin vilinästä muutamia satoja metrejä Užupiota kohti. Terassi on kesäisin suosittu, joten ilman varausta pöytää saattaa joutua odottamaan ja henkilökunta voi esittää, ettei olisi huomaavinaankaan saapujaa, mutta sitkeydellä ainakin me onnistuimme pöydän lopulta saamaan.
Ravintolan alkupaloista löytyi myös matkat gastronomiset kohokohdat: Kepta duona su sūrio padažu ja Keptas - rūkytas varškės sūris. Rasvassa paistetut leivät sekä valkosipulinen savutuorejuusto veivät kielen mennessään. Eivät mitään laihduttajan unelmia, mutta todellakin kokeilemisen arvoisia ja olisivat yksinäänkin riittäneet iltapalaksi kahdelle.
Vaikka suurimmat ostoskeskukset eivät sijaitse ihan vanhassa kaupungissa, niin myös Vilnan katedraalilta lähtevän kauppakadun Gedimino prospektasin varrelta löytyy merkkikauppoja kierrettäväksi sekä pikaravintoloita McDonaldsista Hesburgeriin. Paikalliset matkamuistot ja käsityöt löytyvät helpoiten Plies-, Didžioji- ja Vokiečių-katujen varrelta, ja näillä kaduilla voit myös istahtaa kesäkuumalla terassille katselemaan kaupungin menoa kahvin, kylmemmän juoman tai ruuan ääreen jollekin monista terasseista. Kesälauantaina kaduilla et myöskään voi välttyä näkemästä illalla katukuvaan ilmestyviä polttariporukoita, jotka ovat pukeutuneet toinen toistaan kekseliäämpiin ja humoristisimpiin asuihin.
Neris-joen pohjoisranta edusti vanhan kaupungin vastakohdaksi uudempaa, mutta selvästi hengeltään kolkompaa Vilnaa. Kävelymatka Neris-joen yli typistyikin lopulta Europa-ostoskeskuksen Vapianossa lounastamiseen ja turhaan käyntiin Radisson Blu Lietuva -hotellin ylimmässä kerroksessa - ylimmän kerroksen kattoterassi ei ollut keskellä päivää auki.
Vilnassa on lukemattomia kauniita kirkkoja ja ovien ollessa auki, kannattaa ehdottomasti kurkistaa sisälle. Sunnuntai-aamuna satuimme tupsahtamaan taitavan liettualaiskuoron konserttiin vilkaistessamme Pyhän Kasimirin kirkon ovista sisälle. Myös muu arkkitehtuuri, patsaat ja vanhan kaupungin tunnelma vie helposti matkaajan mukanaan. Kaupunki on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia ja katseltavaa, kuten esimerkiksi alla
Pyhän Annan kirkko ja Adam Mickiewiczin muistopatsas sekä Akateemisen draamateatterin muusat.
Irtiotto kesäviikonlopuksi Vilnaan kannatti siis ehdottomasti. Kaupunki hemmotteli tunnelmallaan, ihmiset olivat pohjoismaisen hillittyjä eli sopivan tylyjä ja sääkin suosi matkaamme helteillä. Liettuaan on päästävä ehdottomasti joskus uudestaan.
